Pitääkö monikkovoikukkien ilmestymisestä huolestua, kasvifysiologian dosentti, professori Kurt Fagerstedt?
Tällaisesta yhteen kasvettuneesta kukinnosta ei yleensä ole mitään haittaa kasville. Ilman tarkempia tutkimuksia on tietysti mahdotonta sanoa, mikä siihen on syynä. Erikoinen ulkonäkö voi johtua todella erilaisista seikoista.
Syynä voi olla pistemutaatio, jossa DNA-ketjussa on vaihtunut yksi emäs toiseksi. Tällainen mutaatio voi periytyä kasvin jälkeläisille riippuen siitä, missä geenissä mutaatio on tapahtunut. Jos samassa kasvissa on poikkeavan kukinnon lisäksi myös normaalin näköisiä kukintoja, poikkeaman syynä ei ole mutaatio vaan se voi johtua vaikkapa kasvihormonin kehityshäiriöstä tai mutaatiosta solusta, josta vain tuo poikkeava kasvinosa on kehittynyt.
Epätavalliset kasvuolosuhteetkin voivat vaikuttaa kasvien ulkoasuun. Esimerkiksi tänä keväänä koetut poikkeuksellisen koleat säät voivat haitata kasvien toimintaa, mikä voi näkyä vaikkapa erikoisina kukintoina. Poikkeavat kukat voivat johtua myös vaikkapa harvinaisen suuresta määrästä ravinteita.
Myös glyfosaattipohjaiset rikkaruohojen torjunta-aineet voivat aiheuttaa epätavallisen näköisiä mutaatioita kasveissa, sillä monet torjunta-aineet ovat kasvihormonien kaltaisia ja aiheuttavat niin voimakasta kasvua, että kasvit kuolevat siihen. Jos torjunta-aineen pitoisuudet ovat pieniä, kasvit eivät tuhoudu siitä vaan pyrkivät suojautumaan eri keinoilla aineen vaikutuksia vastaan. Itse ihmettelin joskus sorakäytävällä kasvaneita kauniin punalehtisiä piharatamoita. Siirsin yhden niistä puutarhaani, jossa se alkoi pian kasvaa tavallisen vihreänä. Ilmeisesti sorakäytävän ratamoita oli käsitelty rikkaruohojen torjunta-aineella, ja ne olivat alkaneet kehittää puolustuksekseen punaisia väriaineita antosyaaneja.
Internetissä törmäsin kuviin epämuodostuneista päivänkakkaroista Japanissa. Niiden ulkonäön arveltiin johtuvan Fukushiman ydinonnettomuuden laskeuman vaikutuksista. Tämä voi toki pitää paikkansa, mutta ilman tutkimuksia on kuitenkin mahdotonta sanoa, mikä on todellinen syy näiden kasvien kummalliseen ulkomuotoon.
Ovatko tällaiset poikkeamat yleisiä kaikilla lajeilla?
Tietyillä lajeilla ne ovat tyypillisempiä kuin toisilla. Voikukkien lisäksi niitä tavataan meillä usein myös pajuilla. Puutarhakasveista ne ovat tavallisia esimerkiksi tuhatkaunoilla eli belliksillä.
Sinivuokkojen ja kurjenpolvien sinisten kukkien joukossa näkee joskus valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Ovatko ne mutaatioita?
Kyllä. Pieni ja harmiton geenivirhe aiheuttaa kukan värin muuttumisen. Tätä näkee usein juuri sinivuokon ja kurjenpolvien tapaisilla lajeilla, joiden kukissa on sinipunaisia sävyjä, eli ne sisältävät paljon antosyaaneja. Epätavallisella kukan värillä ei ole kasvin terveydelle merkitystä, mutta se voi kyllä haitata siementen tuotantoa, jos poikkeava väri ei houkuttele pölyttäjiä.
Joidenkin kasvien lehdet ovat tavallisen vihreän sijasta valkokirjavat. Onko siitä kasveille haittaa?
Toisin kuin poikkeavalla kukkien värillä, erikoisella lehtivärillä on paljonkin vaikutusta kasvien menestymiseen. Jos lehdissä on paljon valkoista, se heikentää kasvin yhteyttämiskykyä. Fotosynteesin teho on siis kasvilla tavallista pienempi.
Jos haluaisin puutarhaani enemmän tällaisia kasvimaailman outolintuja, onnistuuko niiden lisääminen?
Kyllä, jos tiedämme, että kyseessä on mutaatio ja että se on periytynyt siemeniin. Tällöin erikoisuuksien lisääminen onnistuu keräämällä ja kylvämällä kyseisen kasvin siemeniä. Tosin pölytyksen ansiosta esimerkiksi kaikista kurjenpolven siemenistä ei kasva samanlaisia jälkeläisiä. Siemeniä pitää siis kylvää suuri määrä ja valikoida sitten sekalaisen sakin joukosta sopivat taimet. Pistokaslisäys on hyvä vaihtoehto, sillä monet mutantit eivät tee itävää siementä.
Tässä ollaan kasvijalostuksen juurilla. Monet puutarhakasvimme ovat syntyneet juuri siten, että ihminen on tietoisesti suosinut jotakin silmäänsä miellyttänyttä mutaatiota. Esimerkiksi kukonhelttojen lajikkeet ovat saaneet alkunsa näin.
