Kotivinkki

Kulutustutkija Terhi-Anna Wilska haluaa kumota kotisiivouksen ostoon liittyvän häpeän: ”Sinun ei tarvitse siivota itse”

Kulutustutkija Terhi-Anna Wilska haluaa kumota kotisiivouksen ostoon liittyvän häpeän: ”Sinun ei tarvitse siivota itse”
Vahvan tee se itse -kulttuurin takia moni empii edelleen kertoa kotisiivoojastaan. Häpeily kannattaa kuitenkin unohtaa, koska siivouksen ostaminen parantaa hyvinvointia ja on jopa hyväksi ympäristölle, sanoo kulutustutkija, professori Terhi-Anna Wilska.
Julkaistu: 25.9.2020
Ah, perjantai! Koti tuoksuu puhtaalta, villakoirat ovat tiessään ja vessa kuurattu. Raskaan työviikon jälkeen ei tarvitse tarttua imuriin eikä kinastella siitä, kenen vuoro on kuurata mitäkin. Kotisiivooja on hoitanut homman, ja itselle jää aikaa rentoutua.
Kuulostaa ihanalta, eikö totta? Mutta kuulostaako myös siltä, ettei tätä ihanuutta viitsi kovaan ääneen naapureille ja tutuille huudella? Ei ainakaan äidille tai anopille?
Asenteet kotisiivoojan palkkaamista kohtaan ovat lieventyneet viime vuosina, mutta silti siitä puhumista vältellään edelleen – varsinkin vanhemmissa ikäluokissa. Siihen on monta syytä, sanoo Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, kulutustutkija Terhi-Anna Wilska.
– Meillä on Suomessa vahva tee se itse -perinne. Meillä ei ole ollut laajaa yläluokkaa, joka olisi tottunut siihen, että on palvelijoita. Suurin osa ihmisistä on kuulunut yhteiskuntaluokkiin, joissa kaikkien on pitänyt tehdä itse työnsä, hän sanoo.
Siivoojan palkkaaminen ei ainakaan lapsiperheessä tarkoita, ettei kotona ikinä tarvitsisi siivota. Siksi on turha pelätä, etteivät lapset oppisi siivoamaan. ”Lapsiperheessä on jatkuvasti järjesteltävää, ja siivoojan tulo on hyvä syy patistaa lapsi keräämään lelut paikoilleen. Siivoamista voi opettaa muutenkin kuin näyttämällä, että äiti tai isä huhkii jatkuvasti”, Terhi-Anna Wilska sanoo.
Naisten työnä – sellaisenahan siivoamista on perinteisesti pidetty. Maatalousyhteiskunnan ajalta meille on periytynyt ihanne, jonka mukaan hyvä nainen on ahkera ja työteliäs. Etenkin kaikkein iäkkäimmät ajattelevat, että siksi koti kuuluu siivota itse.
Kun suuret ikäluokat aikuistuivat 1960–70-luvuilla, kaupungistuminen kiihtyi, naiset lähtivät töihin ja yhteiskunta tasa-arvoistui monella tavoin. Vasemmistolaisuus oli poliittisessa ajattelussa voimakkaasti läsnä.
– Tuolloin haluttiin tasa-arvon nimissä hävittää piikakulttuuriksi kutsuttu kotitalouspalvelujen käyttäminen sekä maaseudulta että kaupungeista, Wilska kertoo.
Vielä 50-luvulla monissa kaupunkilaisvirkamiesperheissä oli kotiapulaisia, mutta 60–70-luvuilla apulaisen palkkaamista alettiin pitää elitistisenä ja sopimattomana, vaikka perheellä olisi siihen ollut varaakin.
– Suuret ikäluokat kasvoivat siihen, että ’piikayhteiskunta’ on tuomittava. He ovat usein tiukimpia kritisoijia sille, että nuoret, laiskat sukupolvet eivät jaksa itse siivota, Wilska toteaa.
Lisäksi siivoaminen nähdään kotityönä, jonka jokainen osaa tehdä itse.
– On ihan hyväksyttävää ostaa kotiin remonttityötä, koska enää ei odoteta, että jokainen osaisi sen itse. Mutta siivoaminen ei vaadi erikoistaitoja. On helppo ajatella, että ihmisen kuuluisi vaan jaksaa tehdä se itse, Wilska sanoo.
Siivoamista saatetaan pitää myös statuskuluttamisena.
– Joku voi pelätä, että naapurit alkavat kadehtia. Luullaan, että noilla on nyt liikaa rahaa.
Alle 50-vuotiaiden keskuudessa siivoojan palkkaamiseen suhtaudutaan jo paljon rennommin.
– Ihmisten työt ovat vaativia, ja vapaa-aikaa arvostetaan enemmän, eikä enää ole vallalla sellainen elämänasenne, että koko ajan pitäisi olla puuhaamassa jotain, Wilska sanoo.
Tavarakulutuksesta on siirrytty enemmän palvelukuluttamiseen.
– Elintaso alkaa olla Suomessa riittävän korkealla, jotta koetaan, että voidaan laittaa rahaa mukavuuspalveluun. Tavaroiden sijaan halutaan elämyksiä.
Naiset siivoavat edelleen enemmän kuin miehet, vaikka muiden kotitöiden kohdalla osuudet ovat tasaantuneet.
Kotitalousvähennyksillä on ollut suuri merkitys kotisiivouksen yleistymisessä.
– Kun se otettiin käyttöön, kysynnässä näkyi selvä piikki. Vähennyksen kautta siivouksesta on tullut edullisempaa, joten nuoretkin perheet ajattelevat, että siihen voisi olla varaa. Hinta ratkaisee.
Kysyntää on lisännyt sekin, että yhä isompi osa väestöstä ei enää yksinkertaisesti kykene siivoamaan itse. Vanhukset eivät välttämättä pestaa siivoojaa itse, mutta seuraava sukupolvi tekee sen heidän puolestaan.
Silti kotisiivoojan palkkaaminen voi edelleen aiheuttaa paheksuntaa. Vanhempi sukupolvi saattaa tuntea katkeruutta nuorempia kohtaan, koska he itse eivät käyttäneet kotiapua.
– He kokivat, että siivous kuuluu äidin ja naisen velvollisuuksiin, ja nyt nuorempi sukupolvi ei enää ajattelekaan niin. Mutta jos nuoremmat kritisoivat toisiaan, kyse on yleensä kateudesta, Wilska toteaa.
On jo laajasti hyväksyttyä, että lapsiperhe hankkii arjen avuksi siivoojan. Lapseton pariskunta tai yksineläjä saattaa sen sijaan kokea tarvetta selitellä päätöstään esimerkiksi kiireisellä työllä tai asunnon suurella koolla.
Vaikeinta siivoojan palkkaamisen perustelu vaikuttaa Wilskan mukaan olevan yksinelävälle nuorelle naiselle.
– Yksinasuva nuori nainen on tässä asiassa tabu. Siivoaminen nähdään edelleen niin vahvasti naisen rooliin kuuluvaksi. Yksinäisen miehen kohdalla asiaa ei niin kummastella. Keneltä se on pois, jos joku haluaa tilata siivoojan? Wilska kysyy.
Hän toivoo, että ihmiset voisivat puhua kotisiivoojastaan normaalina, arkipäiväisenä asiana kaikenikäisille. Jos sitä hävetään ja siitä vaietaan, syntyy helposti noidankehä, joka pitää yllä salailun ilmapiiriä.
Häpeily on turhaa, koska siivoojan palkkaamisessa on vaikea nähdä mitään huonoja puolia, Wilska sanoo.
Yksilötasolla etuja on monia: Stressi laskee. Aikaa säästyy itselle mielekkääseen tekemiseen. Mielihyvä lisääntyy, kun koti on siisti. Perheriidat vähenevät, kun ei tarvitse kinastella, kuka tekee mitäkin.
Myös tasa-arvon kannalta vaikutus on positiivinen. Ajankäyttötutkimusten mukaan naiset siivoavat edelleen enemmän kuin miehet, vaikka muiden kotitöiden kohdalla osuudet ovat tasaantuneet.
– Naiset tekevät enemmän palkatonta kotityötä kuin miehet. Niin sanotut miesten työt, kuten remontointi, kodinkoneiden korjaaminen ja autonrenkaiden vaihtaminen, on jo ajat sitten ihan hyväksytysti ulkoistettu, Wilska toteaa.
Yhteiskunnallisesti tärkeänä Wilska pitää työllistävää vaikutusta.
– Ja onhan se ekologisempaakin, jos kulutus ohjautuu palveluihin, hän sanoo.
Wilskan kotona on käynyt siivooja 21 vuotta – siitä asti, kun lapset olivat pieniä.
– Nuorempana piti miettiä, mistä rahat siihen otetaan, mutta meillä oli ajatus, että se on asia, johon haluamme käyttää rahaa ja sitten vaikka tinkiä muualta. Pikkulasten aikaansaama kaaos oli niin mittava.
Nyt lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta siivooja käy edelleen, tosin puolet harvemmin. Luopuminen palvelusta ei ole käynyt Wilskan mielessäkään.
– Koen ostavani itselleni laatuaikaa. En ole koskaan kokenut tarvetta selitellä siivoojan käyttöä, mutta joskus alkuaikoina jotkut ihmettelivät, eikö minua hävetä päästää siivoojaa meidän vessaan. Ajattelen, että hän on varmasti nähnyt pahempaakin.
Jos tulokehitys ja elintaso säilyvät ennallaan, kotisiivouksen tilaaminen yleistyy entisestään, koska asenneilmapiiri on siihen otollinen, Wilska arvioi.
– Tämä on kuitenkin niitä asioita, joista ruvetaan tinkimään, jos tulot ovat pienet. Jos nyt aikuistumassa oleva nuorten sukupolvi ei löydä töitä ja kova lama iskee, kotisiivouksen ostaminen vähenee.
Myös kotitalousvähennyksen kohtalo vaikuttaa. Jos se poistetaan tai sitä pienennetään radikaalisti, heijastuu päätös myös siivouspalveluiden kysyntään.
– Jos kotitalousvähennys poistetaan, voi käydä niin, että yhä enemmän ruvetaan siivoamaan harmaan talouden kautta. Monissa maissa kotisiivouksista huolehtivat laittomat siirtolaiset, jotka saavat todella huonoa palkkaa. Sellaista kehitystä en toivo Suomeen, Wilska sanoo.
Kommentoi »