Viherpiha

"Minuun iski kukkahulluus, ja sitten mopo karkasi käsistä" – käytännöllinen järkipiha muuttui Seijan käsissä vuolaaksi kukkataivaaksi

"Minuun iski kukkahulluus, ja sitten mopo karkasi käsistä" – käytännöllinen järkipiha muuttui Seijan käsissä vuolaaksi kukkataivaaksi
Seija Valkosen pihan kukkaloiston salaisuutena on aurinkoinen tontti, muheva multa ja hellämielinen tarhuri, joka ei anna yhdenkään perennan joutua hukkaan.

Hillityn tyylikäs varjotarha koristaa pieksämäkeläisen Seija Valkosen pientä etupihaa. Sen vihreän sävyillä leikittelevä kasvirunsaus on kuitenkin vasta alkusoittoa näkymälle, joka avautuu, kun astelee talon vieressä kulkevaa kapeaa laattapolkua kiinanlaikkuköynnöskaaren alta takapihalle varsinaiseen puutarhaan.

Vihreä saa väistyä kulisseiksi, kun akileijojen, punapäivänkakkaroiden, sormustinkukkien, salvioiden, jaloangervojen, ritarinkannusten, keisarinkruunujen ja kurjenpolvien kukat hehkuvat kilpaa kirkkaassa auringonpaisteessa. Kukkatulvaa täydentävät vielä riemulla röyhyävät kesäkukkaruukut.

Keskikesän puutarhan ykköskukasta ei Seijan mielestä kuitenkaan ole kahta sanaa.

– Kun pionit kukkivat, mitkään muut eivät vedä niille vertoja, hän huokaisee hymyillen.

Pitkään kukkivan punapäivänkakkaran lisäksi puutarhassa kasvaa myös valkokukkaisia päivänkakkaroita.
Keskenään risteytyneistä akileijalajikkeista syntyy usein ihanan värisiä yllätyksiä.
Seija antaa akileijojen kylväytyä ja levittäytyä itsekseen.
Kuuset ja perennojen keskellä kasvavat omena- ja luumupuut sekä riippapihlaja tuovat kukkatarhaan sopivasti varjoa. Kukintavuorossa ovat punapäivänkakkarat, pionit, kurjenpolvet, ritarinkannukset, liljat ja keijunkukat sekä valkoiset jättilaukat.
Aiemmin piha oli 1990-luvun alulle tyypillistä 'halki, poikki ja pinoon' -tyyliä.

Pionionnesta hyrisevänä Seija esittelee tänä aamuna ensimmäisiä vihertäviä nuppujaan raotellutta erikoista ’Green Halo’ -kiinanpionia. Vielä sitäkin ihastuneempi hän on itoh-pioniin, jonka komean kokoisten kukintojen väri muuttuu moneen kertaan kukan vanhetessa. Puupionin ja ruohovartisen kiinanpionin risteymän kukkien terälehdistä voi Seijan mielestä löytää loputtomasti uusia sävyjä.

Seija ja hänen miehensä Eikka alkoivat laittaa uuden omakotitalonsa vajaan tuhannen neliön pihaa kuntoon 25 vuotta sitten. Koska kumpikaan heistä ei ollut kovin kiinnostunut puutarhanhoidosta, he tilasivat sitä varten pihasuunnitelman ammattilaiselta. Se oli ihan toimiva ja kaunis, mutta 1990-luvun alulle tyypillistä 'halki, poikki ja pinoon' -tyyliä: puutarhasta löytyi vain suoria linjoja ja laajoja istutusalueita, joissa kasvoi ainoastaan yhtä lajia.

Seija kasvattaa sinivaleunikot omista kasveista keräämistään siemenistä.
Kukkarunsauden keskelle tuovat vaihtelua pienet havukasvit, kuten etualan nuori timanttituija.

Muutama vuosi suunnitelman toteuttamisen jälkeen puutarha alkoi kuitenkin vähitellen muovautua uusiksi. Nykyään kukkapenkit kaartelevat luontevasti nurmikkoalueiden reunoilla. Alkuperäisestä pihasta ei ole jäljellä enää mitään muuta kuin jokunen keijuangervo.

– Minuun iski kukkahulluus, ja sitten mopo karkasi käsistä, Seija selittää ja harmittelee, ettei alkuhuumassa tullut kirjanneeksi kukkahankintojensa lajikenimiä.

Lähtökohdat kukkapihan perustamiselle olivat hyvät. Aurinko paistaa talon tälle puolelle melkein koko päivän, mutta tontin laitaman suuret puut estävät pahimman porotuksen. Maassa oli paksu ja muheva multakerros muistona samalla paikalla entisaikaan sijainneesta maalaistalosta.

Seijaa harmittaa, ettei hän ole laittanut muistiin pioniensa lajikenimiä. Tismalleen samaa kasvia on sen vuoksi mahdotonta hankkia lisää.
Väriään vaihtava itoh-pensaspioni on Seijan mielestä joka päivä kuin uusi kukka.
Seija keräilee kiinnostavia kurjenpolvilajikkeita. ’Splish Splash’ -kyläkurjenpolven kukat ovat hauskasti kaksiväriset.
Seijan puutarhassa kasvaa useita erilaisia pionilajikkeita.

Puutarhan rakentamista varten piti kuitenkin päästä eroon kaiken vallanneista rikkaruohoista.

– Rönsyleinikki oli pahin vitsaus. Se yrittää yhä silloin tällöin pilata unelmani samettisen sileästä nurmikosta, mutta muuten rikkaruohoista ei enää ole riesaa. Vesiheinää on, mutta surautan sitä smoothien joukkoon marjojen, banaanin, lehtikaalin ja soijamaidon kanssa.

Kolmen kompostin ja bokashiämpärin tuotokset varmistavat kasvuvoiman säilyvän jatkossakin hyvänä. Varsinkin bokashimulta eli hapattamalla mullaksi kierrätetty eloperäinen aines tuo Seijan kokemusten mukaan kukintaan lisää potkua. Hän kertoo, kuinka akileijojen kukat kasvoivat ennennäkemättömiin mittoihin sen lisäämisen jälkeen.

Seija ei kastele kuin ruukkukasveja ja ensimmäisen vuoden taimia. Tiheässä kasvavat perennat ehkäisevät kosteuden haihtumista maasta, mikä helpottaa niukkuuteen sopeutumista.

Pionit ovat kukkatarhan kuningattaria.

Lajeja tai lajikkeita Seija ei ole koskaan laskenut, mutta 35 pionia antavat jonkinlaisen kuvan puutarhan nykyisistä kasvimääristä. Perennojen lisäksi puutarhassa kukkii pensasruusuja ja kärhöjä, vaikka muutaman vuoden takainen talvi verottikin niitä rankasti. Seija on talvituhojen vuoksi siirtynyt kasvattamaan jalokärhöjä suurissa ruukuissa, jotka hän kiikuttaa syksyllä puolilämpimään varastoon.

Isotähtiputki leviää puutarhassa hurjasti. Sen kevyt olemus sopii täyteläisempien kukkien sekaan.
’Louise Bugnet’ on kestävä kanadalainen pensasruusu. Sen kukat ovat nuppuisina lähes punaiset, mutta vaalenevat sitä mukaa kun kukka vanhenee.
’Green Halo’ -kiinanpionin kukissa on erikoinen vihreä vivahde.

Pionien lisäksi Seija pitää eniten helppohoitoisista ja runsaasti kukkivista perusperennoista. Niistä monet tekevät innolla uusia taimia joko siementämällä, rönsyämällä tai sekä siementämällä että rönsyämällä kuten hurjasti leviävät tähtiputket. Niinpä Seija on kasvattanut perenna-alueiden pinta-alaa kesä kesältä suuremmaksi.

– En millään raaski heittää uusia taimia pois, vaan teen mieluummin niillekin kasvutilaa. Esimerkiksi akileijoja ei mielestäni oikeastaan edes voi olla liikaa pihassa.

Seija on käyttänyt ylimääräisiä taimiaan myös vaihtovälineinä taimipörssissä, joka käynnistyy naapuruston puutarhaharrastajien kesken joka kevät. Viime vuosina hän on tosin usein vain antanut taimiaan eteenpäin, sillä omassa puutarhassa ei riitä enää tilaa vaihdokeille. Pääasia on, etteivät taimet joudu haaskuun.

Julkaistu: 7.6.2020
Kommentoi »