Myös urbaanista kerrostalon pihasta voi muokata pölyttäjien paratiisin – ja vieläpä pienellä rahalla ja kohtalaisen vähällä vaivalla, oivalsivat helsinkiläisen taloyhtiön asukkaat.

Aiemmin herttoniemeläisen 1950-luvun talon paraatipaikalla etupihan rinteessä kasvoi lähinnä sammalta. Keväällä talon asukas Vilppu Välimäki sai idean, josta myös muut asukkaat innostuivat: mitä jos rinteeseen perustaisi pörriäisystävällisen niityn?

Ympäristöalan asiantuntijana työskentelevä Vilppu tietää tuskallisen hyvin, miten luontokato etenee Suomessa ja millainen pölyttäjien tila on eteläisemmässä Euroopassa.

– Kun omat mahdollisuudet vaikuttaa asiaan ovat aika pienet, esimerkiksi taloyhtiön piha on paikka, jossa yksilö voi tehdä valintoja.

Toimeen asukkaat ryhtyivät taloyhtiön talkoissa huhtikuussa. Mukana ollut Anni Lindholm kertoo asukkaiden jakaneen ajatuksen siitä, ettei etupihan rinne ollut kovin edustavassa kunnossa. Luontokatoa hänkin oli ajatellut, mutta ei aktiivisesti sitä, mitä voisi itse tehdä asialle. Kun Vilppu ehdotti niittyä etupihalle, ajatus tuntui hyvin luontevalta.

Valmisteluja ei juuri tarvittu: Vilppu osti niittykasvien siemenet, ja tarvittavat työvälineet löytyivät taloyhtiöltä. Kustannukset jäivät alle sadan euron.

Tavoitteena oli silmää miellyttävä ja hyönteisille hyödyllinen niitty. Mukaan valittiin maaperää sitovien vahvajuuristen kasvien siemeniä. Rinteeseen kylvettiin useampaa valmista siemensekoitusta, joista osassa oli yksi- ja osassa monivuotisia kasveja. Lisäksi joukkoon ripoteltiin kestävän valkoapilan siemeniä.

Kesäkuussa Vilppu kantoi rinteeseen joksikin aikaa sadettimen. Lisäksi hän kitki muutamaan otteeseen tilaa rohmunnutta jauhosavikkaa. Muuten niittyä ei kesän aikana tarvinnut hoitaa. Syksyllä, kun kukat ovat kuihtuneet, edessä on niitto. Sen voi halutessaan pyytää huoltoyhtiöltä.

Anni pitää niittykokeilua onnistuneena.

– Tosi pienellä vaivalla pääsimme alkuun. Varsinkin, kun meitä oli niin paljon talkoissa.

Vilppu kertoo, että palaute niitystä on ollut positiivista ja satunnaiset ohikulkijatkin ovat pysähtyneet ihastelemaan rinteen kukkivia kasveja. Niityllä puuhailemaan on päässyt myös Vilpun lapsi Osma, joka on esitellyt kukkaloistoa ylpeänä isovanhemmilleen.

Otollisin aika pihaniityn perustamiseen on Vilpun mukaan syksyn tullen, sillä siemenet hyötyvät itämistä edeltävästä kylmästä ajanjaksosta ja seuraavan kevään kosteudesta. Hän suunnittelee itsekin kylvävänsä vielä lisää siemeniä rinteeseen ja laajentavansa niittyä kuivan paikan kasveilla, kuten ketoneilikalla ja mäkitervakolla.

Myös Anni pitää syyskylvöä hyvänä ideana, koska sen myötä alueesta voi saada entistä rehevämmän.

Vilppu ja Anni kannustavat kaikkia pihaniityn perustamisesta kiinnostuneita kokeilemaan rohkeasti.

– On ollut tosi kiva katsoa, millaisia kukkia alueelle kasvaa ja mitä väriä ympäristöön tulee. Niitty on kivempi kuin tylsä nurmikko, Anni sanoo.

Vilppu muistuttaa, että alkuun pääsee jo jättämällä osan nurmikosta ajamatta, luonto hoitaa loput. Kokeilemalla ennakkoluulottomasti oppii.

– Kaupungissa monimuotoisuutta voi tukea hyvinkin pienillä teoilla, ei tarvitse olla täydellinen.