Meidän Mökki

Lumoava korpimökki Norjassa! Heidin tunnelmallinen pikkumökki on kuin suoraan sadusta

Lumoava korpimökki Norjassa! Heidin tunnelmallinen pikkumökki on kuin suoraan sadusta
Oslolaisen Heidi Bjørnsdotterin matka pikkuiselle hirsimökilleen kestää seitsemän tuntia, mutta se on vaivan arvoinen. Oman isän ja isoisän rakentama vapaa-ajanpaikka on täynnä hyviä muistoja, ja sen rauha on rikkumaton.
Julkaistu: 9.4.2021
Heidi Bjørnsdotter astelee varovasti kapeaa, kivistä polkua pitkin. Ympärillä avautuu tiheä, sammaleinen sekametsä, joka on kuin luotu kääpiöiden ja muiden satuolentojen asuinpaikaksi. Välillä hän pysähtyy poimimaan mustikoita. Yllä on paksu ja lämmin norjalaisvillapaita, ja vyöllä heiluu puukko tupessaan.
– Sukunimeni tarkoittaa kirjaimellisesti Björnin eli karhun tytärtä. Tällä tavalla muodostettavat sukunimet ovat edelleen käytössä Islannissa mutta eivät enää niinkään täällä Norjassa, Heidi kertoo.
Alkukantaiseen nimeen kiteytyy kuitenkin paljon siitä jäljittelemättömästä tunnelmasta, joka nyt vallitsee, ja Heidille tärkeistä asioista: isoisästä, isästä ja suvun perinteistä.
– Isäni syntyi vuonna 1945 pienellä, syrjäisellä maatilalla. Perille johti vain kapea hevostie, ja koulumatkan hän taittoi joko kävellen tai soutaen. Ihan ensimmäisen mökin tänne korpeen rakensi jo isoisäni 1940-luvulla, ja isäni jatkoi hänen työtään rakentamalla parikymmentä vuotta sitten sen viereen toisen mökin.
Mökin edustalla nautitaan aterioita puunrungoista tehdyillä penkeillä.
Huussi on pihan perällä. Muiden rakennusten tavoin siinäkin on turvekatto. Ovettomuuden ansiosta kävijä saa nauttia esteettömästä luontomaisemasta.
Mökki on sähkötön ja puulämmitteinen, ja juoksevan veden korvaa lähteestä itse kannettu raikas vesi.
Alkusyksyn sää on oikukas. Välillä paistaa aurinko, välillä sataa ja välillä on pilvistä. Hiljaisuus on käsinkosketeltava. Heidi asuu Oslossa, josta on tänne peräti seitsemän tunnin ajomatka. Silti hän yrittää päästä luonnonhelmaan niin usein kuin mahdollista.
– Isäni on luonteeltaan hyvin hiljainen, ja varsinkin luonnossa ollessaan hän asettuu mieluiten kuulijan osaan. Hän ei koskaan pitänyt siitä, kun minä ja sisarukseni kiljuimme lapsina. Sen sijaan hän olisi halunnut, että meluamisen sijasta kuuntelemme lintuja ja muita eläimiä ja jopa puiden ja ruohonkorsien kuiskauksia. Täällä mökkimaisemissa hän on aina tuntenut olevansa elossa ja voivansa paremmin kuin kaupungissa.
Samassa Heidi saapuu pienelle aukiolle kirkasvetisen järven rantaan. Lumpeet kukkivat, ja järven molemmin puolin kohoavat kivikkoiset rinteet. Ruohikkoisella niemellä näkyvät molemmat kiviperustalle rakennetut mökit.
– Peruskivet ovat tästä lähistöltä, samoin kaikki rakentamiseen käytetty puutavara, Heidi sanoo.
Heidi laittaa ruokaa puuliedellä. Sen alle ja taakse muuratut kivilaatat suojaavat puupintoja kuumalta ja kipinöiltä.
Lähes kaikki kalusteet on tehty mökillä. Kaikkialla on luonnosta napattuja ja uuden käyttötarkoituksen saaneita yksityiskohtia, kuten verhotankona toimiva puunoksa. Koska mökissä ei ole sähköä, valonlähteenä on kautta vuosien toiminut öljylamppu. Lämmikkeenä käytetään mieluiten aitoja lampaantaljoja. Nukkumista varten mökissä on kaksi tukevaa laveria.
Mökin keittiössä on Heidin isän nikkaroimat kaapit. Kalustus sulautuu katon, seinien ja lattian väriin niin, että syntyy pesämäinen tunnelma.
Rakennukset näyttävät vanhemmilta kuin ne ovatkaan. Isompi mökki toimii nykyisin puuvarastona. Alun perin rakennus oli metsurina työskennelleen isoisän suojapaikka, jossa hän saattoi levätä ja nukkua, jos työpäivä hakkuilla venähti pitkäksi.
– Isä seurasi usein mukana ja oppi häneltä kaiken tarvittavan metsätöistä ja puun käsittelystä. Aikuistuttuaan isä alkoi ammatikseen kunnostaa maaseudun perinteisiä rakennuksia käyttämällä vanhoja työtapoja ja työkaluja sekä materiaaleja, Heidi kertoo.
Vanhemmassa mökissä on muhkea turvekatto, jollaista suosittiin Norjassa jo viikinkiaikana ja aiemminkin. Alinna on tukeva laudoitus, jonka päällä lepää vesitiiviyden takaava tuohimatto. Sen varaan on nosteltu paksujen turvepalojen muodostama kerros, joka kasvaa heinää ja niittykukkia. Myös tontin reunalla olevassa huussissa on turvekatto – mutta ei ollenkaan ovea.
– Ovettomuuden ansiosta huussissa kävijä pääsee nauttimaan uskomattomasta maisemasta, Heidi naurahtaa.
Länsi-Norjassa, Stavangerin lähellä sijaitsevat hirsimökit edustavat vanhaa, juurevaa rakennustyyliä. Turvekattoa on suosittu Norjassa jo viikinkiajalla.
Isoisän ja isän rakentamat mökit ovat varmasti rakkaita niin lapsilleni kuin toivon mukaan myös heidän lapsilleen.
Asuinmökki on sähkötön ja puulämmitteinen, ja juoksevan veden korvaa lähteestä itse kannettu raikas vesi. Useimmat käyttöesineet on tehty puusta, ja niistä mielenkiintoisimmat ovat pahkakupit.
– Isäni on aina löytänyt metsästä kaikenlaista jalostettavaa, kuten pahkoja, karahkoja, outoja oksia, kiviä ja linnunpesiä. Minuun on tarttunut sama vimma.
Kaikesta huomaa, että Heidin suhde mökkiin on hyvin tiivis, ja myös Heidin sisarukset nauttivat aina suuresti, kun he pääsevät oleilemaan näissä maisemissa. Kaikilla on paljon muistoja yhteisistä hetkistä ja perheen monista kummallisista tavoista, kuten siitä, että mummin mökillä leipoman leivän päälle levitettiin aina tuhti kerros maapähkinävoita.
– Ja yhdessä vaiheessa, kun me sisarukset olimme saavuttaneet seurusteluiän, meillä oli tapana tuoda tänne uusia poika- ja tyttöystäviämme. Siksi tämä paikka on myös hyvin romanttinen, Heidi sanoo.
Hetken vakavoiduttuaan Heidi alkaa pohtia, että Björn-isän monet uskomattomat kädentaidot katoavat vääjäämättä, kun aika joskus hänestä jättää.
– Mutta sekä isoisän että isän rakentamat mökit pysyvät varmasti rakkaina niin lapsilleni kuin toivon mukaan aikanaan myös heidän lapsilleen. Näin mökkeilyperinne jatkuu sukupolvesta toiseen.
Oslossa asuva Heidi Bjørnsdotter mökkeilee puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa.
Järvenrannalla on rustiikki oleskelupaikka. Sen äärelle Heidi asettuu mielellään nauttimaan maisemasta ja hiljaisuudesta.

Norja on mökkeilymaa

  • Norjalaiset ovat vähintään yhtä innokkaita mökkeilijöitä kuin suomalaiset. Reilun 5,4 miljoonan asukkaan maassa on tuoreen tilaston mukaan vähintään 437 833 mökkiä tai vapaa-ajanasuntoa.
  • Norjalaiset kutsuvat mökkejään hytteksi, ja niillä vietetään mielellään aikaa ympäri vuoden, sillä useimpien norjalaisten mielestä luonnossa samoilu ja hiihtäminen ovat melkeinpä parasta, mitä mökillä voi tehdä. Erot suomalaiseen kesänikkariin tai aurinkotuolissa löhöilijään ovat siis melkoiset.
  • Norjalaiset myös rakastavat pitkiä mökkiviikonloppuja, eli moni karkaa mökille jo torstaina, kun suomalaiset suuntaavat mökeilleen perjantaisin.
  • Suosituimpia mökkimaisemia ovat tunturit tai jylhät paikat. Mitä lähempänä luontoa ollaan, sitä parempi.
  • Mökkien varustelutaso on perinteisesti ollut vaatimaton, mutta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana uusien mökkien varustelutaso on kohentunut ja koko kasvanut tuntuvasti. Mökeillä vietetään aikaa paljon, keskimäärin 60 vuorokautta vuodessa.
Teksti Oliver Maclennan ja kuvat Joanna Maclennan / The Sisters Agency
2 kommenttia