Tien päässä on Maarian perheelle kovin tuttu ja rakas mökkipaikka. Syksyllä siellä on ihan oma tunnelmansa, jonka äänettömyyden rikkoo vain lehtien havina. Mökin omistavat Maarian vanhemmat Airi ja Esko, mutta mökkeilijöitä Venesjärven rannalla käy kolmessa sukupolvessa. Täällä viihdytään niin tyynellä kuin myrskyllä.

Maarian mummola sijaitsi hänen lapsuudessaan aivan lähellä nykyistä mökkipaikkaa. Esko-isä rakennutti mökin tilasta lohkotuille maille vuonna 1980. Jo silloin pihassa oli luonnon valmistama kunttamaisema. Mustikka, puolukka ja kanerva olivat vallanneet kallioiden päälliset sekä kivien kolot. Rakennusvaihe onnistuttiin tekemään mahdollisimman pienillä kunttavaurioilla. Rungon hirret tuotiin paikalle Kullaalta, ja kirvesmies veisti mökin paikalleen.

– Isäni päätti rakennuttaa mökin tähän kallion päälle, josta avautuva näkymä järvelle salpaa hengen – on aina tehnyt niin. Ympäröivä pihapiiri kietoo luonnollisuudellaan mökin osaksi ympäristöä, Maaria sanoo.

Aina mahdollisuuden tullen Maaria ja Jari-Pekka ovat mökillä yhdessä Maarian vanhempien kanssa. Yhteisiä muistoja on karttunut vuosien varrella paljon. Kunnostustyöt miesjoukko on tehnyt yksissä tuumin, ja lieden lämmöstä ja sisustusasioista on jäänyt vastuu Airille ja Maarialle.

– Yhdessä Eskon kanssa olemme uusineet mökin katon ja maalanneet mökin tummaksi. Nyt se sulautuu paremmin ympäröivään maisemaan, Jari-Pekka kertoo.

– Olemme myös uusineet lattiat ja lisänneet lämmön­eristettä. Samalla kerralla maalasimme lattiat, katot ja ikkunanpielet vaaleiksi. Valo muutti silloin kirjaimellisesti sisätiloihin, Maaria lisää.

Mökin sisustuksessa yhdistyvät kahden sukupolven sisustusajatukset. Osa kalusteista on rakkaita, tummia ja raskaita. Niitä Maaria keventää vaaleilla tekstiilien sävyillä. Luonnonkukat ja vuodenaikojen mukaan vaihtuvat tyynyt sekä peitteet muuttavat mökkitunnelman aina uudeksi.

On kuitenkin yksi asia, jonka paikkaa ei voi muuttaa: television paikan määrää Maarian isä. Jari-Pekkakin saattaa puolivahingossa unohtua katselemaan formuloita sen äärelle.

– Täällä on tilaa kaikkien ajatuksille, ja joskus toinen on hyvinkin oikeassa. Voin formuloiden aikaan kerätä vaikka luonnonkukkia omasta pihasta. Maljakkokukiksi riittävät hyvin mustikan tai puolukan varvut, Maaria sanoo.

– Minä en puutu sisustukseen, keskityn vain saunan lämmitykseen. Vaikkakin on ilo katsella sisustajan jättämää jälkeä täällä. Tyynyjen määrästä voisin jotain kommentoida mutta olen ihan hiljaa, Jari-Pekka sanoo nauraen.

Venesjärven takaa nousevan auringon mukana heräilevät sekä luonto että mökkiläiset. Aitan sopiva viileys houkuttelee siellä yöpyviä, ja sen edustan kuistilla voi ihastella järven lintuliikennettä, sorsia ja kanadanhanhia. Jari-Pekka on ripustanut puihin pesäpaikkoja, joihin palaa aina takaisin kirjosieppopariskunta. Keväällä mökkiläisistä on hienointa nähdä poikasten lentoonlähtö.

– Aamukahvit juomme juuri tässä. Eikä haittaa, vaikka sataa. Linnut todennäköisesti ajattelevat meidän kuuluvan kalustoon, sillä niin lähelle ne päästävät, Maaria kertoo nauraen.

Maarian ja Jari-Pekan aikuinen poika Sebastian on innokas kalastaja, joka voi kavereidensa kanssa narrailla kaloja päiviäkin. Kalastamisen lisäksi kaverukset tykkäävät grillata ja saunoa.

– Kun Sebastian tulee tänne ystäviensä kanssa, olemme kaupungissa. Nukkumapaikat riittävät poikajoukolle silloin mainiosti, Maaria sanoo.

Myös vanhempi sukupolvi viihtyy vesillä ja kiertelee veneellä järveä. Juhannustansseihinkin matkataan vettä pitkin, sillä Venesjärven rantalavalle on vain kymmenen minuutin venematka.

Mökillä Saunapäivä on joka päivä. Matka kodista mökille kestää vain tunnin, joten Maaria ja Jari-Pekka käyvät saunomassa mökillä iltaisinkin. Saunareissuihin kuuluva pulahdus järveen on jo perinne, mutta sen tekee aina Maaria.

– Minä olen se pulahtelija, riippumatta siitä, onko vesi sulaa vai ei. Jari-Pekka on kyllä hyvä yllyttäjä ja avannontekijä, Maaria sanoo.

Saunanlämpöiset mökkiläiset viipyvät mielellään laiturilla hetken ennen mökkiin menemistä. Sisällä valmisteltu salaatti saa kylkeensä grillimestarin paistaman lihan.

Kynttilöiden valaistessa tupaa tummuu ilta ikkunoiden takana. Kipinöiden kohoava leikki nousee kohti syystaivaan äänettömyyttä.

– Täällä on syksyllä ihan oma tunnelmansa. Pimeyden kääriytyessä maisemaan on aika siirtyä mökin lämpöön. Tässä tunnelmassa istuessa ei tarvita mitään muuta kuin ehkä muutama tyyny lisää Jari-Pekan selän alle, Maaria vitsailee.