Kotivinkki

Kolme naista ja beibi! Kaverukset ja taapero jakavat arjen puutalokodissa Helsingissä: ”Tilan ottamista piti tietoisesti opetella”

Kolme naista ja beibi! Kaverukset ja taapero jakavat arjen puutalokodissa Helsingissä: ”Tilan ottamista piti tietoisesti opetella”
Mari Rasimus, Iituli Aalto, Karoliina Korhonen sekä hänen kaksivuotias lapsensa jakavat arjen puutalossa. Oman tilan ottamista on pitänyt tietoisesti opetella.
Kuvat Johanna Myllymäki

Uudenvuodenaattona, pari tuntia ennen vuoden vaihtumista, ystävykset hikoilivat uuden kotinsa puusaunan löylyissä. Pihalla pakkasessa poksahti samppanjapullo uuden alun kunniaksi.

Muuttolaatikot oli kannettu samana iltana sisään pohjoishelsinkiläiseen puutaloon. Mari Rasimus, 37, ja Iituli Aalto, 35, olivat haaveilleet tahoillaan yhteisöllisestä asumisesta lähellä luontoa. Vuoden 2017 viimeisenä päivänä haaveesta tuli totta.

Nyt puutalossa on neljä asukasta: Marin ja Iitulin lisäksi sinne on asettunut Karoliina Korhonen, 36, kaksivuotiaan lapsensa kanssa.

– Lapsen läsnäolo piristää ja tuo myönteistä energiaa kotiin, Iituli sanoo.

Keittiö on kompakti, mutta siellä vietetään iso osa yhteisestä ajasta hengaillen ja höpötellen. Useimmiten kokkauspuolesta vastaavat Iituli ja Karoliina. Pohjois-Helsingissä sijaitsevassa puutalossa on viisi huonetta ja keittiö sekä neliöitä 80 neliötä. Lisäksi saunarakennuksessa on 20 neliötä.
Olohuoneen pianoa soittaa Mari, ja juhlissa lauletaan joskus yhdessä koko vierasjoukon voimin.

Talon alakerrassa on eteinen, olohuone ja keittiö, jossa vietetään erityisesti iltaisin suuri osa yhteisestä ajasta. Yksi kokkaa lieden äärellä, toiset istuvat pinnatuoleilla höpöttämässä. Ruoan jälkeen katsotaan taaperon kanssa lastenohjelmia ja käydään ehkä saunassa.

Aamut alkavat yhdeksän maissa. Ensimmäisenä herää yleensä Mari.

Jos kaikki ovat jalkeilla samaan aikaan, yksi lupautuu valmistamaan kaikille puuron tai smoothien.

Kun kuivakaapin suolat, sokerit ja puurohiutaleet ovat yhteisiä, säästyy tilaa kompaktissa keittiössä. Kukin vastaa kuitenkin omista kauppaostoksistaan ja aterioistaan. Monesti nelikko päätyy silti syömään yhteistä ruokaa padoista ja kattiloista.

Karoliina ja Iituli hoitavat pihan puutarhaa ja myös vuokraamiaan palstoja. Kasvimaiden hoitoon kuluu tyypillisesti tunteja kummankin päivistä keväästä syksyyn.

– Usein saavumme Iitulin kanssa kotiin kädet täynnä yrttejä ja vihanneksia. Puhumme yhdessä, mitä kukakin on ajatellut kokata ja mitä aineksia keneltäkin löytyy. Lopputuloksena ruoat yhdistyvät.

Myös elämänrytmit menevät luontevasti lomittain, eikä erillisistä pelisäännöistä vaikkapa siisteyden tai hiljaisuuden suhteen ole tarvinnut sopia. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että aamulla herätessä on kiva tulla keittämään kahvia siistiin keittiöön.

Toisinaan, kun kämppikset eivät ole vielä heränneet, Mari aloittaa työpäivänsä keittiönpöydän ääressä. Hän on hyvinvointi- ja media-alan yrittäjä. Mikäli muut pelmahtavat keittiöön ja höpöttely vie huomiota, Mari siirtyy läppärinsä kanssa yläkertaan tai lähikahvilaan.

Kotitöiden jakokin on käynyt luontevasti, ilman erillisiä sopimuksia. Jos vieraita on tulossa, Iituli haluaa siivota etu- ja Karoliina jälkikäteen.

– Joissakin asioissa olemme erikoistuneet huomaamattamme. Minä esimerkiksi leikkaan aina nurmikon, Mari sanoo.

Keittiössä on toimiva puuhella. Talvella sen ja kakluunien lämmittäminen näkyy selvänä säästönä sähkölaskussa, asukkaat kertovat.

Kolmen aikuisen ja yhden lapsen talossa on varsin kohtuullisesti asuinneliöitä. Virallisesti neliöitä on 80 ja saunarakennuksessa 20 lisää. Kunkin omaan makuuhuoneeseen mahtuu vuode, ei juuri muuta. Iituli nukkuu saunarakennuksen yläkerrassa.

– Valitsimme makuutiloiksi tietoisesti pienimmät huoneet, Mari kertoo.

Asuintalon yläkerrassa sijaitseva isompi huone jätettiin yhteiseksi joogahuoneeksi, jota käytetään myös työskentelyyn. Mari ja Iituli ovat vetäneet puutalon yläkerrassa henkiseen kasvuun liittyviä työpajoja. Nyt myös lasta kotona hoitava Karoliina on hyppäämässä hommaan mukaan.

Tässä talossa yhteisöllisyys on jatkuvaa asioiden jakamista ystävien kesken.

– Tosi paljon me vain keskustellaan, Mari sanoo.

– Parisuhteista ja erilaisista henkisistä prosesseista, joita kullakin on käynnissä, Iituli kertoo.

– Oivalluksista, joita kukakin on tehnyt päivän aikana. Jos on ollut vaikka huonolla tuulella, mutta tajunnut, miten asian voi ajatella eri tavalla, siitä kerrotaan muille, Karoliina jatkaa.

Kaverit löytyvät kotoa -ilmiössä on myös kääntöpuolensa. Kun sosiaalisuuden tarve täyttyy luonnostaan päivän aikana, iltaisin ei välttämättä tule lähdettyä omista nurkista. Samalla joidenkin tuttavien tapaaminen on jäänyt vähemmälle.

Ennen muuttoa puutaloon Iitulilla ja Karoliinalla oli tahoillaan pitkä kokemus yhteisöllisestä asumisesta.

Iituli oli asunut yli kahdeksan vuotta kommuunissa, Karoliina puolestaan yli vuosikymmenen talossa, jossa kolme ruokakuntaa muodosti tiiviin yhteisön, vaikka kaikilla olikin omat asuntonsa.

– Olin asunut opiskeluaikojen alussa vuoden solussa, minulla ei ollut muuta kokemusta yhteisöllisestä asumisesta, Mari kertoo.

– Olin kuitenkin ollut paljon erilaisilla retriiteillä, joilla aikaa vietetään tiiviisti toisten kanssa. Siitä varmasti lähti ajatus, että haluaisin elämääni enemmän sen tyyppistä olemista, Mari kertoo.

Iituli lähti puoleksi vuodeksi eri puolille Aasiaa järjestämään ja fasilitoimaan retriittejä sekä Filippiineille opiskelemaan innerdance-työskentelyä. Asukkaat järjestävät henkisen kasvun innerdance-työpajoja talonsa yläkerrassa.

Voisipa pääkaupungissa elää puutalossa oman kasvimaan keskellä, haaveilivat Mari ja Iituli tahoillaan. Sitten puutalon vuokrailmoitus pomppasi Marin uutisvirtaan Facebookissa pari vuotta sitten.

– Heitin Iitulille ensiksi vitsillä, että tässä olisi meille hyvä talo.

Mari ja Iituli kävivät katsomassa taloa. Pian omistajat ilmoittivat, että haluaisivat vuokrata sen juuri heille.

– Mietin, että jos en nyt tartu talon henkimään energiaan, luovun yksittäistä muuttoa suuremmasta mahdollisuudesta, Iituli kertoo.

Lopulta asettuminen taloon toikin hänen elämäänsä ison muutoksen. Marin yrittäjyyttä vierestä katsellut Iituli pohti, voisiko hänkin elää vapaammin ja keskittyä jatkossa joogaan ja innerdance-työskentelyyn, jotka olivat siihen saakka olleet sivutyö.

– Sain Marin esimerkistä uskoa, uskallusta ja tukea päätökselleni.

Viime syksynä hän irtisanoutui päivätöistään ja jättäytyi freelanceriksi. Samoihin aikoihin hän päätti toteuttaa myös haaveensa pidemmästä ajasta ulkomailla ja lähti puoleksi vuodeksi Aasiaan.

Iitulin parhaalla ystävällä on kaksi lasta. Kun perhe tulee kylään, puutalosta löytyy leikkiseuraa.
Vapaa-ajalla nelikko puuhaa yhdessä. Viime kesänä koko poppoo auttoi Maria järjestämään hyvinvointifestivaali Magnesiaa. Kämppisten asumismenovat ovat 1300 e/kk ja muut kulut noin 100 e/kk. Summa jaetaan niiden kesken, jotka kulloinkin asuvat talossa.
Kotipihan kasvimaan lisäksi Iituli on vuokrannut palstan Fallkullasta. Karoliinalla on vuokralla viereinen palsta ja toinen vielä Pakilassa.

Ennen lähtöä Iituli ilmoitti Facebookissa, että hänen huoneensa puutalossa olisi vapaana syyskuusta huhtikuulle. Karoliinan asunto oli alkanut tuntua ahtaalta. Hän ilmoitti Iitulille, että tahtoisi taloon väliaikaiseksi vuokralaiseksi.

– Olin asunut keskellä yhteisöllistä meininkiä niin kauan, että ajatus muutosta taaperon kanssa kaksin tuntui mahdottomalta.

Iituli palasi keväällä reissusta, mutta Karoliina ei muuttanutkaan pois.

– Huomasimme, että tilaa on hyvin kaikille, Iituli sanoo.

Karoliinan muuton myötä Iituli ja Mari saivat kämppikseksi myös taaperon. Molemmat kertovat saaneensa paljon energiaa arjesta kaksivuotiaan kanssa. Esimerkiksi lapsen intoilu syyssateesta saa katsomaan kurjaa säätä uusin silmin.

Yhdessä asuessa on tärkeää, että kaikki voivat asettaa tarvittaessa rajoja, Iituli ja Mari sanovat.

– Olemme pikkuhiljaa omaksuneet rajojen asettamista, kuten kieltämistä, ja siten kasvatusvastuun kantamista. Ei ole tullut oloa, että ne olisivat vain Karon tehtäviä, kun kerran elämme yhdessä.

Tilan ottamista piti ensin tietoisesti opetella, mutta nyt se tulee jo luonnostaan.

Puutalossa on ollut pakko opetella myös joukko käytännön töitä: Mitä pihatöitä tehdään syksyllä, mitä keväällä? Miten talo lämmitetään kakluuneilla?

– Oli helppo muuttaa taloon vuokralle, sillä vuokranantajamme neuvovat ja käyvät täällä välillä tekemässä hommia, esimerkiksi leikkaamassa pensasaidat, Mari sanoo.

Henkistäkin sopeutumista taloon asettuminen on vaatinut, hän kertoo. Yksin asumiseen oli ehtinyt tottua. Jos talossa riittää tohinaa mutta oma mieli kaipaisi rauhoittumista, Mari vetäytyy yläkertaan tai lähtee ulos kävelylle.

– Tilan ottamista piti ensin tietoisesti opetella, mutta nyt se tulee jo luonnostaan. Toisaalta miesystäväni asuu Lahdessa, ja reissaan sinne usein. Muut käyvät reissuilla ja mökkeilemässä. Saamme kaikki olla kotona vuorotellen myös yksin.

Kukaan ei murehdi etukäteen siitä, että joku joskus muuttaisi pysyvästi muualle. Kavereilta tulee säännöllisesti kyselyjä huoneiden vapautumisesta, joten uuden vuokralaisen löytäminen tuskin olisi iso pulma.

Julkaistu: 17.4.2020
Kommentoi »