Viherpiha

Mikä ihana idea: koko kylän kasvimaa! Karkkulaiset perustivat yhteisen hyötyviljelmän ja kertovat nyt, miten se toimii

Mikä ihana idea: koko kylän kasvimaa! Karkkulaiset perustivat yhteisen hyötyviljelmän ja kertovat nyt, miten se toimii
Pauliina Hänninen viljelee Koko kylän kasvimaalla yhdessä muiden Karkun kylän asukkaiden kanssa. Yhteisöllisessä viljelyssä hoitotöihin ja sadonkorjuuseen saa halutessaan aina seuraa.

”Kasvimaani sijaitsee historiallisella paikalla Karkun vanhan emäntäkoulun pihapiirissä. Aikoinaan täällä oli 1700-luvun suomalaisen kasvitieteilijän Pehr Kalmin oppien mukaan perustettu yrtti- ja vihannestarha, niin sanottu kalmilainen laatikkopuutarha, mutta viime vuosikymmenet paikka oli saanut rauhassa kasvaa umpeen haavikkoa ja vadelmikkoa.

Hyötytarha sai uuden mutta vähän erilaisen alun reilut neljä vuotta sitten. Opiskelin tuolloin luonto- ja ympäristöneuvojaksi ja sain opiskelukaverini Mari Pakarisen kanssa idean yhteisviljelmästä. Samaan aikaan Karkkuun perustettiin vastaanottokeskus. Ajattelimme, että sen asukkaiden ja karkkulaisten kanssa syntyisi hyvä projekti. Annoimme sille nimeksi Koko kylän kasvimaa ja haimme hankkeeseen rahoituksen.

Afganistanista kotoisin olevat Eliha ja Helia viljelevät Pauliinan kanssa Koko kylän kasvimaalla.
Lehtikaalista tulee loppukesästä satoa viikkotolkulla.

Vastaanottokeskuksesta tuli mukaan kolmisenkymmentä henkeä. Pian joukkoomme liittyi myös Gilmar Schilcher, Itävallasta kotoisin oleva biodynaamiseen viljelyyn perehtynyt puutarha- ja maisema-arkkitehti. Hän kertoi, että oli jo pitkään haaveillut jostakin tällaisesta toiminnasta. Yllättävän moni muukin kyläläinen innostui yhteiskasvimaasta, vaikka melkein kaikilla täällä asuvilla on oma iso puutarha. Yhteisöpuutarhan myötä olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin.

Raivasimme yhdessä tilan viljelmille. Teimme kaikki työt talkoina. Kaadoimme paljon puita, mutta villivadelmat jätimme paikoilleen, koska haluamme jatkossakin kerätä niistä satoa. Raivausjätteestä kokosimme kasvimaan laidalle pitkän risuaidan, josta tuli samalla taatusti Suomen suurin ötökkähotelli.

Gilmar, Pauliina, Elahe ja Ahmed Muhammadi, Mari ja Kari keräävät satoa. Milla esittelee suurinta kurpitsaa Elahelle.
Kasvimaa kokoaa ihmiset yhteen.
Pauliina valmistaa kehäkukista hoitavaa salvaa. Sen terälehdet sopivat myös ruokien koristeluun.

Teetimme maa-analyysin, jonka mukaan maa on melko hapanta ja savista. Olemme järjestelmällisesti parantaneet sitä lisäämällä sekaan läheiseltä tallilta saamaamme hevosenlantaa sekä viljelemällä paljon perunaa, mikä muokkaa maata ilmavammaksi. Työn jäljet alkavat jo näkyä, esimerkiksi ohdake on kokonaan hävinnyt.

Vastaanottokeskuksen väkeä hämmästytti, että kaikki oli yhteistä. He olivat kuvitelleet, että käyvät täällä vain ilmaisissa töissä. Meitä suomalaisia taas ihmetyttivät afgaanien viljelytavat. He tekivät kaiken hajakylvönä eli viskoivat siemenet hujan hajan multaan. Hyvin silläkin tavalla tuli satoa.

Syksyllä afgaanilapset paljastivat, että he olivat kasvattaneet minulle lahjaksi kehäkukkia. Se oli liikuttava hetki. Olin aiemmin kertonut heille, että valmistan niistä saippuaa ja voita.

Kasvimaa on suojaisalla paikalla, joten avomaantomaatitkin tekevät siellä usein hyvän sadon.
Sato on kasvatettu jaettavaksi.
Koko kylän kasvimaa -porukkaan kuuluva Ritva Kallio ilahduttaa muita viljelijöitä piirtämällä palstakuulumisia yhteiseen päiväkirjaan.

Hankkeemme kesti kaksi vuotta. Sen jälkeen päätimme jatkaa kyläkasvimaan toimintaa vapaamuotoisemmin ja paljon vähemmällä byrokratialla. Papereiden pyörittäminen ja raportointi kävivät välillä raskaaksi. Tänä aikana vastaanottokeskuskin on tyhjentynyt, kun ihmiset ovat jatkaneet eteenpäin. Elahe, Ahmed ja pieni Helia taitavat olla sen viimeisiä asukkaita. He ovat yhä innolla mukana viljelemässä, tyttö kiikkuu vuorollaan jokaisen sylissä.

Gilmar alkoi koota porukkaa tänäkin vuonna. Hän käy täällä itsekseen tutkimassa, koska maa alkaisi olla sopivan sulaa. Jokaisella meistä on nykyään oma palstansa, kaikkiaan niitä on noin kymmenen, mutta iloksemme yhteisöllisyys kukoistaa yhä.

Tilaamme siemeniä yhdessä, jaamme satoa ja reseptivinkkejä keskenämme ja kastelemme toistemme palstoja. Minä kasvatan esimerkiksi kurpitsoja niin paljon, että niistä riittää muillekin.

Tuntuu mukavalta, kun illan päätteeksi kaikki lähtevät koteihinsa kassit tuoreita vihanneksia täynnä.
Mari kerää kotiin viemisiä Elihan kanssa.

Viime viikolla joku laittoi yhteiseen WhatsApp-ryhmäämme viestin, että ottakaa pinaattia palstalta, kun sitä tulee nyt niin runsaasti, toinen kyseli kuvan kera, mistä tietää kukkakaalin olevan valmista poimittavaksi.

Saattaa mennä monta päivää niin, että täällä saa touhuta aivan yksinään. Sekin on vaihteeksi mukavaa. Kasvit ovat hyvää seuraa. Pysyn perillä muiden kuulumisista yhteisestä päiväkirjastamme, jota säilytämme taukopaikalla kirsikkapuiden alla. Sitten tuleekin taas kerta, jolloin kaikki ovat kuin sanattomasta sopimuksesta samaan aikaan paikalla. Silloin pidämme yhdessä mehu- ja keksitaukoja ja vaihdamme kasvimaakuulumisia. Tuntuu mukavalta, kun illan päätteeksi kaikki lähtevät koteihinsa kassit tuoreita vihanneksia täynnä.”

Koko kylän kasvimaan suosikit

Tilli 'Como'

Lajike sopii sekä kruunutilliksi että lehtiyrtiksi.

Purjo 'Giant'

Syyslajike vaatii pitkän kasvuajan.

Kesäkurpitsa 'Gold Rush'

Tunnettu F1-lajike on runsassatoinen.

Lehtikaali 'Half Tall'

Tuottaa satoa kesästä pakkasiin saakka.

Pauliinan vinkit kyläkasvimaan perustamiseen

  1. Etsikää muita yhteisöllisyydestä innostuneita ihmisiä ilmoituksella esimerkiksi Facebookin paikallis- ja puutarhaharrastajaryhmistä.
  2. Valitkaa muutama vastuuhenkilö suunnittelemaan viljelyä ja muita käytännön järjestelyjä: Mistä viljelmille löytyy vapaata maata, kuka hankkii tarvittavat siemenet ja työkalut ja kuinka kustannukset rahoitetaan. Usein kunnat voivat auttaa ainakin sopivan viljelypaikan hankinnassa.
  3. Miettikää, tarvitseeko yhteiskasvimaallenne laatia säännöt esimerkiksi siitä, kuinka usein kasvimaata hoidetaan ja millä perusteilla viljeltävät lajit valitaan tai satoa jaetaan.
  4. Perustakaa yhteinen viestiryhmä esimerkiksi WhatsApp-palveluun. Sen avulla on helppo pitää yhteyttä koko porukkaan, vaihtaa kuulumisia ja sopia esimerkiksi talkoista.
  5. Jakakaa osaamistanne. Kaikilla yhteisökasvimaan jäsenistä ei välttämättä ole lainkaan viljelykokemusta tai vaikkapa rikkaruohojen tuntemusta, mutta into oppia riittää. Yhteisöllisyyden ideana on juuri se, että taitavammat viljelijät jakavat osaamisensa muidenkin hyväksi.
  6. Valitkaa viljeltävät vihannekset yhdessä niin, että niiden joukosta löytyy ainakin muutama jokaiselle mieluinen vaihtoehto. Viljelyinto säilyy koko kesän, kun saa kasvattaa omia lempivihanneksiaan.
  7. Kirjoittakaa yhteistä päiväkirjaa. Siihen on hauska kerätä eri silmin tehtyjä huomioita kasvimaan vaiheista.
Julkaistu: 18.8.2020
1 kommentti