Meidän Talo

Vahvuuksina erikoisuudet – kolme perhettä kertoo asumisesta entisessä kaupassa, leipomossa ja työväentalossa

Vahvuuksina erikoisuudet – kolme perhettä kertoo asumisesta entisessä kaupassa, leipomossa ja työväentalossa
Epätavanomaiset rakennukset tarjoavat asumiselle hienoja erityispiirteitä. Millaista on asua entisessä liike- tai kokoontumistilassa? Kolme perhettä kertovat kokemuksistaan.
Julkaistu: 26.8.2022

Yhteisöllisyyttä puuaidan rajaamassa lintukodossa

Karla Frisk ja Olli Hietalahti

"Arvostamme tarinoita ja esineitä, joilla on historiaa ja joissa näkyy elettyä elämää. Kaksostemme synnyttyä etsimme isompaa asuntoa lähistöltä vuoden. Halusimme ehdottomasti pysyä Helsingin Käpylässä, jossa on hyvä tunnelma ja yhteisöllisyyttä. Emme tienneet etukäteen, että talo oli vanha Elannon kauppa. Kuulimme historiasta entiseltä asukkaalta vasta mentyämme katsomaan asuntoa. Myöhemmin olemme saaneet tietää myös, että alun perin talo on siirretty tänne Karjalasta ennen toista maailmansotaa.

Vuonna 1926 valmistuneessa entisessä kaupassa asuvat Karla Frisk ja Olli Hietalahti sekä lapset Hertta, Rymy ja Hermanni. Asunnossa on 98 neliötä ja lisäksi 20 neliön vinttihuone.
Kokonaan aidattu sisäpiha ihastutti lapsiperhettä ensinäkemältä. Varasto on asukkaiden yhteiskäytössä.

Suojaisa, aidattu sisäpiha pienten liikkuvien lastenkin kannalta ja talli, joka oli ennen varastona, tekivät heti vaikutuksen. Koko kiinteistö oli hyvin hoidettu ja asunto tuntui ihanan valoisalta. Olemme asuneet täällä vuodesta 2014. Kadun puolella on jäljellä vielä yksi pilareiden reunustama sisäänkäynti kaupan ajoilta. Kaupassa oli aikoinaan maidolle, sekatavaroille ja lihalle omat puolensa, joihin mentiin ostoksille erillisistä ovista.

Sisäänkäyntejä on laitettu umpeen, kun talo remontoitiin asuinkäyttöön vuonna 1983. Rakennuksen historiasta kauppana voi yhä nähdä viitteitä: talon ikkunoita koristavat ornamentit ja sisäpihalla on talli suurine ovineen.

Yläkerrassa oli aikoinaan kaupan työntekijöiden asunnot. Nykyään talossa on neljä kaksikerroksista huoneistoa, joilla on omat vinttikerrokset. Kotimme on oletettavasti entisen lihamyymälän paikalla. Asunnossamme ei näy oikeastaan talon historia, mutta teimme Elannon vanhoista kylttikirjaimista seinälle taidetta. Vintillä on yhä säilössä kaupan vanhoja uuneja.

Kodin historiaa on nostettu persoonallisesti keittiön seinälle. Love-sana on taiteiltu varastosta löytyneistä Elannon kirjaimista.
Markkinointialalla työskentelevä Karla pitää asumisesta talossa, jolla on tarina ja yhteisöllinen henki. Keittiö siirtyi samettisen sohvan kohdalta vastakkaiselle seinälle. Maalaus on taiteilija Elisa Serafian.

Nykyisin talossa asuu neljä perhettä.

Kodissamme yhdistyvät luonnonläheisyys, valoisuus ja orgaaniset materiaalit pehmeisiin väreihin. Pohja on toimiva. Valoa pääsee jokaiseen huoneeseen. Jos jotain muutosta toivoisimme, se olisi ehkä suurempi kylpyhuone. Olemme myös pohtineet, aukaisisimmeko joskus alkuperäisen sisäänkäynnin keittiöstämme.

Parasta kodissamme on, että täällä viihtyy. On myös kiva tunne tuntea kuuluvansa johonkin. Yhteisöllisyys on tärkeää. Ei pelkkä asunnon persoonallinen sisustus, vaan myös ihmiset ympärillä tekevät kodin. Taloyhtiön alkuperäinen ajatus on ollut, että naapureilta voi käydä vaikka lainaamassa kananmunia tai tarvittaessa lastenhoidossa autetaan puolin ja toisin."

Vanhassa kauppakiinteistössä olevaan puutalo-osakkeeseen kuuluu lisäksi vinttikerros, jossa sijaitsee tällä hetkellä työhuone.

Asunnon pohja on toimiva. Valoisa yläkerta jakaantuu lasiseinillä oleskelutilaksi ja vanhempien makuuhuoneeksi.

Vanhan leipomon pohjaratkaisu toimii asuinkäytössä

Maarit ja Henri Suutari

"Meillä on aina ollut rakkaus vanhaan. Olemme myös haaveilleet asuvamme vanhassa talossa. Neljä vuotta sitten asuimme vuokralla Helsingissä ja etsimme pysyvää kotia, kunnes nettivahti ilmoitti myynnissä olevasta, asuinkäyttöön muutetusta vanhasta leipomosta. Lähdimme katsomaan sitä kiinnostuneina paikan päälle, sillä kovin usein ei tule tilaisuutta tutustua taloon keskellä Vanhaa Porvoota. Kun astuimme sisään, näimme heti upeat holvikaaret. Ihastelimme, kuinka hienoa ja kaunista sisällä oli. Ihastuimme välittömästi taloon ja sijaintiin, emmekä aikailleet ostoa. Ennen muuttoa teimme kattoremontin.

1800-luvulla rakennetussa kivitalossa toimi pitkään leipomo. Vanhassa Porvoossa sijaitsevassa talossa asuvat Maarit ja Henri Suutari sekä lapset Martta ja Matilda. Maarit on aiemmin asunut puolisonsa kanssa Karjaalla Billnäsin ruukin vieressä, missä hän ihasteli vanhoja teollisuusrakennuksia. Ruokapöytä on pariskunnan ensimmäinen yhteinen huonekaluostos.
65-neliöisen vanhan leipomon holvikaaret ihastuttivat ensisilmäyksellä. Rautaisessa keskipalkissa on säilytetty ennen leipiä.

Vanhojen puutalojen keskeltä talo erottuu paloturvallisuuden vuoksi kivisenä. Kotimme toimi leipomona tiettävästi vielä ainakin 1950-luvulla. Siitä ajasta muistuttavat yhä katoista roikkuvat koukut ja rautainen kodin levyinen keskipalkki holvikaarien välissä. Niissä säilytettiin aikoinaan leipiä katon rajassa. Leipomoaikojen suuresta leivinuunista muistuttavat yläkerran portaiden vieressä olevan muuratun seinän nokiluukut.

Nykyään hyödynnämme katon keskipalkkia esimerkiksi lasten synttäreillä koristeiden ja ilmapallojen ripustamisessa. Yritämme myös käytännön keinoin leipomalla paljon pitää talon henkeä yllä. Olen ostanut vanhan leipälapion ja jauhosiivilän koristeiksi. Seinälle olemme kehystäneet leipomoajoilta kuvia, joita löysimme Facebookista.

Muurattu seinä nokiluukkuineen muistuttaa kodin historiasta leipomona.

"Talo on aikoinaan remontoitu hyvin asumiskäyttöön."

Kodissamme parasta on kokonaisuus. Lisäksi toimiva, muunneltavissa oleva pohja, joka on yhtä isoa tilaa niin alhaalla kuin yläkerrassa. Ostimme kodin lapsettomana pariskuntana, mutta perheemme kasvettua se on muovaantunut hyvin lapsiperheenkin tarpeisiin. Sijainti on myös loistava, olemme sisäpihan suojassa, mutta keskustan palvelut ovat lähellä. Kuulemme myös tuomiokirkon kellojen soiton.

Viihdymme paljon ulkona, jolloin takapihana on koko Vanha Porvoo.

En muuttaisi kodistamme kauheasti mitään. Talo on rakennettu leipomon tarpeisiin, eikä neliöitä ole valtavasti. Sen suhteen olemme kuitenkin tehneet valinnan talon ostaessamme. Olemme yrittäneet käyttää neliöt tehokkaasti ja järkevästi. Vanhin tyttäremme on saanut ala- ja yläkertaan leikkinurkkauksen, joita on kehunut päiväkodissakin. Säilytystila pienessä kodissa on ikuinen ongelma, mutta olemme ottaneet periaatteeksi, ettemme hamstraa. Haluamme enemmänkin sopeutua vanhan talon tarpeisiin, kuin toisinpäin."

Perheen makuutilat, vaatesäilytys ja työpiste ovat yläkerrassa. Sängyn alapuoli on hyödynnetty säilytystilana. Sisustuksessa on peruja molempien suvuista.

Vanhan työväentalon historia saa näkyä

Karin Lindroos ja Magnus Lindström

”Alun perin etsimme vapaa-ajan asuntoa, jossa viettäisimme pyhiä ja kesiä. Ostimme vanhan työväentalon Inkoosta kuusi vuotta sitten. Ennen ostopäätöstä kävimme katsomassa taloa kolme kertaa.

Ensin remontoimme taloa huone kerrallaan, jolloin olimme täällä ainoastaan viikonloppuja ja lomia. Kunnes kaksi vuotta sitten päätimme muuttaa kokonaan Helsingistä maalle. Olen aina unelmoinut vanhasta koulusta, kyläkaupasta tai tehtaasta kotina. Ei ole mitään houkuttelevampaa kuin luoda koti rakennukseen, joka on ennen palvellut jossakin muussa tarkoituksessa. Täällä huoneet ovat suuret ja ilmavat, eikä huonejärjestys ole yhtä itsestään selvä kuin alun alkaen asuinrakennuksiksi suunnitelluissa taloissa.

Studio Familjen -suunnittelutoimistoa pyörittävät vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja Karin ja graafinen suunnittelija Magnus herättivät entisen työväentalon uuteen eloon Inkoossa. Talossa asuvat myös lapset Märtha ja Sigvard.
Keittiön salvianvihreän ja vanhan roosan sävyt ovat lempivärejä ja sopivat talon henkeen.

Remontissa säilytettiin niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista.

Kodin alkuperää ei voi olla huomaamatta. Ulkoseinässä siitä muistuttaa edelleen iso ruotsinkielinen työnväentalo-kyltti. Yhtenä makuuhuoneenamme on vanha näyttämö. Samaan suureen saliin mahtuu sekä olohuone että ruokasali. Näyttämöä eli makuuhuonetta vastapäätä oleva parvi toimii puolestaan nykyään vierashuoneena ja työtilana. Talon entisestä elämästä peruja on myös eteisessä oleva, uskoaksemme jonkinlainen lipunmyyntiluukku. Säilytämme siinä kirjoja.

Historiaa halutaan vaalia. Talon alkuperäinen käyttötarkoitus selviää seinään jätetystä kyltistä.

Salin vanha esiintymislava on muuntunut makuuhuoneeksi, joka peittyy pellavaesiripun taakse. 100-neliöinen sali jakaantuu kalusteiden avulla oleskelu- ja ruokailutilaksi. Pöytä on vanhan kansakoulun entinen yli kolme metriä pitkä ruokailupöytä.

Parasta kodissamme on ilmavuus ja tilavuuden tunne. Tämä on myös ensimmäinen kokonaan oma kotimme, jossa oma makumme ja tyylimme pääsee esille. Piha on aika pieni, mikä on toisaalta kiva, koska talo on vastaavasti iso.

Työväentalon muuttaminen kodiksi vaati neljän vuoden remontin. Koska olimme etsineet juuri tällaista taloa, jota ei oltu suunniteltu asuinkäyttöön, mitään yllättäviä tai erityisen työläitä vaikeuksia ei tullut vastaan. Meille oli pikemminkin haaste muuttaa maalle. Olemme saaneet säilytettyä paljon vanhaa, sisäkaton ja ovia alkuperäisissä asuissaan. Tavoitteena ei ollut silti entisöidä, vaan tehdä talon ehdoilla kodista omannäköinen.

Positiivista on ollut huomata, kuinka monilla on tästä talosta muistoja, joita he ovat mielellään jakaneet kanssamme. Jotkut ovat viettäneet täällä syntymäpäiviä ja järjestäneet erilaisia juhlia. Muutamat ovat vierailleet talossa aikana, jolloin sen osassa toimi kyläkauppa. Koemme olevamme osaltamme myös historian vaalijoita, jonka roolin otamme vakavasti.”

Kodissa on säilytetty paljon vanhaa, niin sisäkatto kuin ovia. Vanhempien makuuhuoneeseen vievät lasiovet.

Kommentoi »