"Suorituskeskeisenä ihmisenä kiirehdin usein kohti päämäärää. Ajatukset ovat kiinni seuraavassa tavoitteessa, ennen kuin ensimmäistäkään on saavutettu. Silloin on tärkeä muistuttaa itseään hidastamaan vähän.

Hoksasin hidastamisen tärkeyden parikymmentä vuotta sitten. Työhöni kirjailijana kuuluu yleisölle esiintymistä, ja jännitin niitä tilanteita paljon. Kävi niin, että kiihdytin puhuessani tahtia päästäkseni nopeammin loppuun ja pois lavalta. Se oli ikävää itseni ja yleisön kannalta.

Vasta kun älysin hokea itselleni mantraa ’hidasta vähän’, jännitys alkoi helpottaa. Uskalsin jopa nauttia tilanteesta. Nykyään pidän esiintymisestä kovasti.

Iän karttuessa olen yrittänyt nauttia entistä enemmän päämäärän sijaan myös matkasta. Ei se kovin hyvin aina onnistu, mutta hetkittäin saan kiinni olemisen kauneudesta. Ennen ryntäsin kesämökiltä kauppaan maitopurkki ja leipä mielessä. Nyt olen höllännyt vähän tahtia, katselen venematkalla järvelle ja ihastelen kauniita maisemia.

Lasten kanssa ja kirjoja tehdessä hidastaminen on vaikeinta. Uhmaiän keskellä toivoo, että kunpa tämä vaihe menisi äkkiä ohi. Nyt, kun lapset ovat aikuisia, hetkien tajuaa lentäneen ohi älyttömän nopeasti.

Tavoitteita meillä riittää tästä ikuisuuteen. Seuraavan projektin ja päämäärän takana on aina vain uusi tavoite. Emme tule ikinä maaliin, mutta tämä hetki on vain tässä.”

Timo Parvela kirjoittaa suosittuja lasten- ja nuortenkirjoja Ella ja kaverit sekä Kepler 62.

Kuvitus Sari Vahe / istock. Kuva Tammi.