Kotivinkki

Voimme vielä pelastaa mustikkamättäät ja mökkirantojen uimavedet, sanoo meteorologi Kerttu Kotakorpi – ”Jokaisella ilmastoteolla on merkitystä”

Voimme vielä pelastaa mustikkamättäät ja mökkirantojen uimavedet, sanoo meteorologi Kerttu Kotakorpi – ”Jokaisella ilmastoteolla on merkitystä”
Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä yksi suomalainen vastaa kymmentä kiinalaista, meteorologi Kerttu Kotakorpi sanoo. Mitä tulevaisuudessa käy mustikkametsille ja linnunlaululle?
Julkaistu: 4.5.2021
Lumivallit olivat 1990-luvun Vaasassa korkeita. Kun Kerttu Kotakorpi on viime vuosina käynyt entisissä koti­maisemissaan, vastassa ovat olleet matalammat kinokset.
Kotakorpi muistaa lapsuudestaan myös sen, että lupiineja ja valko­vuokkoja näki vain reissuilla Etelä-­Suomessa. Nyt niitä kasvaa miltei ympäri maata. Suomen sää ja luonto ovat muuttuneet vain parinkymmenen vuoden aikana.
Luonto on ollut osa Kotakorven elämää pienestä pitäen. Hän hiihti perheen kanssa talvella, linturetkeili keväällä ja pulahti kesäisin uimaan. Samalla Kotakorpi ymmärsi, että luonnosta pitäisi huolehtia paremmin.
Kotakorpi muistaa, miten kalareissuilta tuttu järvi alkoi rehevöityä, ja puhuttiin uhanalaisista merikotkista. Perheen mökin vintillä asui harvinaisia lepakkoja.
– Jo lapsena ajattelin, että kaikki mitä ihmiset voivat tehdä luonnon ja eläinten hyväksi, on tärkeää.
Ilmastonmuutos tarkoittaa sitä, että vähän kaikki muuttuu.
Meteorologi Kerttu Kotakorpi kirjoitti kirjan siitä, miten ilmastonmuutos voi muuttaa Suomen luontoa vuosisadan loppuun mennessä. Se voi tuntua kaukaiselta tulevaisuudelta, mutta nyt syntyvät vauvat elävät silloin vanhuudenpäiviään.
Kotakorven lähipiirissä on puhuttu ilmastonmuutoksesta vuosikymmeniä. Hän alkoi meteorologiksi, koska hänestä oli kiinnostavaa ymmärtää ilmiötä ja toimia.
Maaliskuun alussa 2021 ilmestyi Kotakorven kirja Suomen luonto 2100. Siinä hän visioi tutkimustiedon avulla sitä, miltä maamme luonto näyttää, jos vuosisadan loppuun mennessä maapallon lämpötila nousee noin neljä astetta, Suomessa noin kuusi astetta. Se on yksi realistinen ennuste siitä, miten ilmastonmuutos etenee.
– Mutta ilmastonmuutos ei tarkoita vain sitä, että ilma muuttuu muutaman asteen lämpimämmäksi, vaan että vähän kaikki muuttuu, Kotakorpi sanoo.
Etelässä ja lännessä hiihtämisestä voi tulla katoavaa kansanperinnettä.
Hiihdetäänkö tulevaisuuden Suomessa? Moni mietti sitä talvella, vaikka viime vuodesta poiketen maa oli etelää myöten valkoinen.
Ainakin pohjoisessa päästään hiihtämään, Kota­korpi sanoo. Tulevina vuosikymmeninä lumen määrä vain kasvaa Lapissa, ennen kuin se vuosisadan loppua kohti vähenee.
– Lapissakin lumi alkaa sataa myöhemmin, ja kunnon talvi muuttuu lyhyemmäksi.
Hiihto- ja laskettelukausi siis typistyvät pohjoisessa.
Etelässä ja lännessä talvista tulee nykyistä lyhyempiä ja lauhempia. On harmaata ja sateista. Monesti aurinko loistaa vain poissaolollaan.
– Lunta tulee aina välillä, mutta se ehtii sulaa, koska talvella on plussakelejä ja vesisadetta. Pysyvää lunta ei ehkä ole kuten ennen.
Etelässäkin rinteitä voi lumettaa laskettelijoille, ja teko­jääradat toimivat, mutta hiihtämisestä voi tulla katoavaa kansanperinnettä.
– Vaivautuuko kukaan ostamaan suksia ja pitämään hiihtämisen taitoa yllä, kun olosuhteet lajiin ovat hankalat?, Kotakorpi miettii.
Sinilevän kukkimisaika kasvaa väistämättä, Kerttu Kotakorpi sanoo.
Vuodenaikojen vaihtuminenkin muuttuu.
– Vähän niin kuin edellinen talvi Etelä-Suomessa, joka jäi ikään kuin tulematta. Talvi oli kuin pitkä syksy, joka jossain vaiheessa vaihtui kesäksi.
Vettä sataa ympäri vuoden useammin ja enemmän. Säässä näkyy ääripäitä. Otsikoissa on yhä useammin seksi­helteitä ja lumi-infernoja.
"Se aika, kun vesi on lämmintä ja sinilevä kukkii siinä iloisesti, kasvaa väistämättä", Kotakorpi sanoo.
Kesistä tulee aiempaa pidempiä ja kuumempia. Helle­päiviä on lähitulevaisuudessa kolme, jopa neljä kertaa enemmän kuin nyt. Osalle meistä ajatus intiaani­kesistä on ihana. Ainahan voi pulahtaa mökkilaiturilta veteen vilvoittelemaan. Vai voiko?
Vielä alkukesästä luonnonvesiin uskaltaa mennä uimaan – ainakin osaan niistä, Kota­korpi sanoo.
– Mutta se aika, kun vesi on lämmintä ja sinilevä kukkii siinä iloisesti, kasvaa väistämättä.
Osa järvistämme voi pysyä hyvässä kunnossa. Osa rehevöityy ja voi huonosti.
Itämerestä tulee ikävä näky: sameaa, rusehtavan vihreää mössöä. Meri rehevöityy, kun ilma lämpenee, ja kasvavien sademäärien myötä sinne valuu aina vain lisää ravinteita.
Sini­levälaatat näkee helposti, mutta niiden alla velloo Itä­meri, josta monet kasvit ja kalat ovat kadonneet. Entinen ekosysteemi on mennyt sekaisin.
Vesistöjen surullista kehitystä kuitenkin voidaan hidastaa, jos alamme toimiin.
Etelässä saa yhä harvemmin napsia suuhunsa mustikoita ja puolukoita, koska ne eivät viihdy hyvin lehtipuiden katveessa.
Metsäretkillä maisema muuttuu pikku hiljaa.
– Puusto muuttuu selvästi. Kuusia on tulevaisuudessa vähemmän, ja männyt lisääntyvät kuusten kustannuksella. Etelässä lehtipuumetsä lisääntyy.
Luonto muuttuu rehevämmäksi. Metsäretkellä saa työntää pusikkoa pois tieltä. Etelässä saa yhä harvemmin napsia suuhunsa mustikoita ja puolukoita, koska ne eivät viihdy hyvin lehtipuiden katveessa.
Lapissa puuraja hivuttautuu korkeammalle. Paljakka eli paljas tunturi vähenee, kun tunturikoivu alkaa pärjätä tunturien huipulla. Mäntyä kasvaa entistä pohjoisempana.
– Jos nyt ottaa Lapin matkalla tunturista valokuvan, niin jo muutaman vuosikymmenen kuluttua samasta paikasta otettu kuva saattaa näyttää hyvinkin erilaiselta.
Joillekin eläimille uudet olosuhteet sopivat. Villikanit pomppivat Etelä-Suomesta pohjoista kohti. Ketut alkavat viihtyä Lapissa, ja etelään jolkottaa uusia hirvi­eläimiä. Lintujen käytökseen ilmastonmuutos voi heijastua nopeasti.
– Helsingissä näkyy nyt talvella joutsenia, vaikka perinteisesti ne ovat muuttaneet talveksi pois. Viime vuonna joutsenia talvehti Suomessa laajemminkin.
Nykyiset lintulajimme alkavat viihtyä yhä pohjoisemmassa, ja peipot ja hippiäiset jättävät Etelä-Suomen.
Talitiaisia ja sinitiasisia sirkuttaa Lapissa entistä enemmän. Niiden kaveriksi lentää etelästä viitatiaisia. Muitakin uusia lintuja uskaltautuu Suomeen. Kaikkiaan siivekkäiden määrä kuitenkin vähenee, kun niiden elinolosuhteet muuttuvat.
Ihminen, joka haluaa mollata ilmastokeskustelua, ei tajua, kuinka tärkeästä asiasta on kyse.
Muutokset ovat jo käynnissä, ja tulevaisuudessa ne voimistuvat. Onko kehityksen kääntäminen jo myöhäistä?
– On pakko yrittää tehdä jotakin. Ilmastonmuutoksen suunta on tämä, mutta muutoksen suuruus riippuu siitä, mitä ihmiset tekevät.
Kotakorpi toivoo, että ilmasto­asiat saisivat niille kuuluvan paino­arvon. Ihmisten kuuluisi ymmärtää, kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkeen.
Välillä keskustelupalstoilla puhutaan ilmastohössötyksestä. Jopa politiikassa ilmasto­toimia kutsutaan paniikiksi.
– Näen, että ihminen, joka haluaa mollata ilmasto­keskustelua ei vain tajua, kuinka tärkeästä asiasta on kyse. Jos tästä ei kannata nostaa meteliä, niin mistä sitten? Kotakorpi kysyy.
Jos päästöjä miettii henkilöä kohti, me suomalaiset olemme aivan kärjen tuntumassa.
Iso siivu suomalaisen hiilijalanjäljestä tulee asumisesta. Lue konkreettiset vinkit, kuinka voit asua ja sisustaa ekologisemmin.
Tuttu toteamus on, että Suomen tai suomalaisten ei kannata yrittää tehdä mitään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Mitä merkitystä on suomalaisten hiilijalanjäljellä, kun enemmän olisi väliä sillä, mitä puolitoista miljardia kiinalaista tekee?
Kotakorvesta tässä väitteessä on iso ongelma.
– Jos päästöjä miettii henkilöä kohti, niin me suomalaiset aivan olemme kärjen tuntumassa. Jokaisella teolla, jonka suomalainen voi tehdä, on isompi merkitys kuin kymmenen kiinalaisen teolla.
Kotakorpi sanoo, että yksittäinen suomalainen voi tehdä ainakin jotain maapallon hyväksi: äänestää päättäjiä, jotka tekevät ilmastonmuutoksen kannalta ratkaisevia päätöksiä.
Mutta omilla teoillakin on väliä. Iso siivu suomalaisen hiilijalanjäljestä tulee asumisesta. Jokainen meistä voi miettiä, miten talonsa lämmittää, kuinka paljon ja minkälaista sähköä käyttää.
– Jotkut sanovat, että he eivät voi tehdä mitään ilmaston hyväksi. Olen sitä mieltä, että ihminen itse päättää missä asuu, miten liikkuu paikasta toiseen, miten syö ja miten viettää vapaa-aikansa.
Kommentoi »