”Mukavin tapa pestä astiat on polttaa ne iltanuotiolla” – kertakäyttöastioista innostuttiin Suomessa 1960-luvulla
Arkiesineiden historiaa
”Mukavin tapa pestä astiat on polttaa ne iltanuotiolla” – kertakäyttöastioista innostuttiin Suomessa 1960-luvulla
Kertakäyttöastiat ovat tarjonneet helpotusta niin tehdastyöntekijöille kuin perheenäideille. Kertakäytön ongelmiin on haettu ratkaisuja varsin myöhään.
17.10.2023
 |
Meidän Mökki

Mukavin tapa pestä astiat on polttaa ne iltanuotiolla”, kirjoitti toimittaja Kristiina Palosaari Helsingin Sanomissa vuonna 1969 esitellessään uusia kertakäyttöastioita. Ajateltiin, ettei moderni, kiireinen perheenäiti jaksa tiskata sen enempää arkena kuin lomallakaan ja pääsee helpommalla, kun käyttää kertakäyttöastioita. Aika ei tainnut vielä olla kypsä käsittelemään kotitöiden tekemistä tasa-arvoisemmasta näkökulmasta.

Pahviset kertakäyttöastiat kehitettiin 1900-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa. Paperilautaset tulivat markkinoille vuonna 1904, kun Martin Keyes sai keksintönsä tuotantokuntoon. Idean kertakäyttölautasiin hän oli saanut nähtyään vaneritehtaan työntekijöiden nauttivan lounasta viilunpalojen päältä.

Alkuun Keyes yrittikin käyttää puuviilua, mutta vaihtoi materiaalin selluloosaan, josta oli helpompaa puristaa lautasia muoteilla. Myynti sai vauhtia parin vuoden päästä, tosin ikävästä syystä: San Francisco kärsi vuoden 1906 maanjäristyksen jälkeen huutavasta astiapulasta.

Kertakäyttöastioissa on suosittu toisaalta valkoisia malleja ja toisaalta kesäisen iloisia malleja.

Paperisen kertakäyttömukin kehitti puolestaan Lawrence Luellen. Hänen lähes paperipussia muistuttanut juomakuppinsa sai USA:ssa patentin 1907. Julkisilla paikoilla oli tapana sammuttaa jano hörppäämällä vettä juomapisteillä yhteisestä vesikauhasta, mutta kun maailmalla liikkui vaarallisia tartuntatauteja, hygieniaan piti alkaa kiinnittää parempaa huomiota ja korvata kauhat kertakäyttömukeilla.

1930-luvulla kertakäyttökuppeihin keksittiin lisätä pahvikahva, jolloin kuppeja voitiin käyttää myös kuumien juomien tarjoilemiseen.

Vauhtia kertakäyttöastioiden kulutus sai 1950-luvun pikaruokakulttuurista, joka yleistyi autoistumisen myötä Yhdysvalloissa. 1950–60-luvulla rakennettiin paljon moottoriteitä, joiden varsille pystytettiin taukopaikkoja.

Matkalaiset halusivat nauttia ruoat nopeasti, fast foodina, ja alettiin valmistaa standardoitua ruokaa kertakäyttöpakkauksiin pakattuina. McDonald’sin, Burger Kingin ja Taco Bellin kaltaiset ketjut laajenivat nopeasti.

Pahvimukeja valmistettiin 263,8 miljardia kappaletta vuonna 2022.

1950-luvulla Yhdysvalloissa alettiin myydä kertakäyttöastioita myös kotikäyttöön.

Suomeen pikaruokapaikat rantautuivat vasta 1960–70-luvulla, ja ensimmäinen McDonald’s avasi ovensa 1984 Tampereen Keskustorin laidalla. Suomessa omaksuttiinkin kertakäyttöastiat ilman pikaruokakulttuuria.

Vuodesta 1965 lähtien Suomessa oli tarjolla kotimaisia kertakäyttöastioita, kun Huhtamäki perusti Polarpakin. Yrityksestä kasvoi Euroopan suurin kertakäyttöastioiden valmistaja.

1960-luvulla moni nainen kävi jo palkkatyössä, ja einesruoat yleistyivät siinä missä kertakäyttöastiat. Ahkerimmin kertakäyttöastioita käytettiin kuitenkin mökeillä, retkillä, juhlissa ja julkisissa tapahtumissa.

Vasta vähitellen on herätty miettimään kertakäyttökulttuurin ongelmallisuutta. Viime vuosina kertakäyttöastioissa on siirrytty käyttämään enemmän biohajoavia kuituja, mutta jätekasat eivät ole pienentyneet: yksin pahvimukeja valmistettiin 263,8 miljardia kappaletta vuonna 2022.

Kertakäyttöastioiden kysyntää on lisännyt take away -ruokailun ja ”wolttauksen” suosio. Kiire ja hygieenisyys ovat edelleen keskeisiä syitä siihen, miksi kertakäyttöastioita suositaan.

Kommentoi »