Viherpiha

Kerstin arvostaa sadon lisäksi myös kauneutta kasvimaallaan: "Tulen usein vielä illalla tänne fiilistelemään"

Kerstin arvostaa sadon lisäksi myös kauneutta kasvimaallaan: "Tulen usein vielä illalla tänne fiilistelemään"

Tekstiilisuunnittelija Kerstin Enbom on ollut kiinnostunut vihannesten viljelystä lapsesta asti. Suurinta iloa tuottaa kypsyvä sato, mutta lisäksi Kerstin arvostaa kasvimaata meditaatiopaikkana, jonka yksityiskohdissa silmä lepää.
Teksti Heidi Haapalahti
Kuvat Teija Tuisku
Mainos

”Kasvimaani on perustettu kolmisenkymmentä vuotta sitten, heti sen jälkeen kun muutimme Helsingin Kaivopuistosta tänne maalle Sälgkullaan eteläiseen Sipooseen. Talomme on vanha sotilastupa, ja pihapiiristä löytyy parikymmentä muutakin historiallista rakennusta, sillä mieheni isä alkoi jo 1930-luvulla museoida niitä tänne.

Olen aina ollut kiinnostunut vihannesten viljelystä ja puutarhanhoidosta. Lapsenakin olin viidestä sisaruksestamme ainut, joka halusi aina oman pläntin kasvimaalta. Aikoinaan vihannesmaamme oli vielä isompi ja tuotti niin valtavasti satoa, että sitä säilöttiin kellariin asti.

Nykyään kun asumme mieheni kanssa kahdestaan, emme tarvitse enää niin paljon. Poikani asuu tässä lähellä ja hänellä on oma kasvimaansa, samoin Skånessa asuvalla tyttärellä. Ainakin kesäkurpitsoja ja papuja haluan kuitenkin kasvattaa yhä niin paljon, että saan niitä pakkaseen.

Hauskat betonikyltit ovat Kerstinin designia. Erilaiset kesäkurpitsat ovat Kerstinin suosikkeja. Hän korjaa hedelmät pieninä, sillä vain parikymmensenttiset ovat herkullisimpia.

Kasvimaani sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä talostamme. Joskus tuntuu, että se on liiankin kaukana. Esimerkiksi eilen söimme illalla rapuja, mutta en enää millään viitsinyt lähteä hakemaan tuoretta tilliä niiden lisukkeeksi. Toisaalta on ihanaa, että täällä on kuin omassa maailmassaan. Ympärillämme on omaa tilaa yhdeksän hehtaaria.

Minulla on kasvimaan kulmalla kulkevan humalakujan päädyssä vehreä mietiskelypaikka. Töiden lomassa istahdan alas hetkeksi, suljen ehkä silmäni ja kuuntelen lintujen sirkutusta ja heinäsirkkojen säksättävää rytmiä ympärilläni. Ilmassa leijuu liperin vahva tuoksu. Kävelen kasvimaalle usein itsekseni vielä illalla fiilistelemään. Aurinko osuu sinne iltakahdeksaan asti.

Kerstinin rauhoittumissoppi sijaitsee kasvimaan laidalla, humalakaarikäytävän päässä. Sinne johtaa raparperilaattapolku. Kerstin kokeili viime vuonna pintojen kattamista hamppupäistäreellä. Se estää rikkaruohoja ja parantaa maata.

Aloitan taimikasvatuksen helmikuussa latva-artisokista. Talomme veranta on taimille juuri sopiva, viileä ja valoisa. Vappupäivänä muutan taimet kottikärrykuormassa kasvimaan laidalla olevaan ikivanhaan ja moneen kertaan korjattuun kasvihuoneeseen.

Haluan viljellä kaikkea sellaista, mitä ei saa kaupasta. Omat salaatit, perunat, tillit, persiljat ja pavut maistuvat paljon paremmilta kuin ostetut. Kurpitsat ja latva-artisokat tuottavat hyvin satoa aurinkoisella paikalla, mutta juuresten viljely tässä savimaassamme on hankalampaa. Ne viihtyisivät paremmin kevyemmässä maassa.

Kauneus on minulle todella tärkeää, olen luova ihminen ja työskentelin pitkään Marimekolla suunnittelijana. Nykyään teen kaikenlaisia kierrätysesineitä ja betonitöitä, joita myyn pihapuodissamme. Se on auki kesälauantaisin ja joulun alla. Nautin siitä, kun nyhjäisen melkein tyhjästä jotain ihanaa ja omannäköistä. Sovellan sitä ruoanlaitossa, käsitöissä ja puutarhassa.

Punajuurikas on Kerstinin suuri rakkaus keittiössä. Hän valmistaa siitä useimmiten uuniruokia tai keittoja, mutta se on herkullista myös mehuna. Kerstin Enbom Mustajuuri on yksi Kerstinin herkuista.

Toissavuonna päätin siirtää kaikki viljelmäni laatikoihin. Ostin 22 edullista puukehikkoa, maalasin ne punamullalla ja töpöttelin päälle kuvioita sapluunan avulla. Hiekkapolkuja koristavat betoniset laatat, ja kasvien nimikyltit ovat myös omaa tuotantoani.

Käytän äitini vanhoja, säilöntään tarkoitettuja reksauskattiloita ruukkuina kasvimaalla. Oikein odotin, että niiden pohjiin ruostuu reikä. Silloin ne sopivat paremmin viljelysastioiksi, koska ylimääräinen vesi valuu pois. Viime kesänä istutin osan latva-artisokan taimista niihin, mutta kokeilu ei ollut kovin onnistunut. Luulen, että multatila jäi liian vähäiseksi. Maahan istutetut taimet kasvoivat komeammin ja tuottivat satoa.

Ennen latva-artisokista oli lähes mahdotonta saada satoa. En tiedä, ovatko kesät vai lajikkeet muuttuneet tai viljelytaitoni tulleet paremmiksi, mutta nyt saamme herkutella maukkailla kukkanupuilla joka vuosi.”

Kerstin kylvää vihannesten joukkoon kesäkukkia, kuten kehäkukkia, krasseja ja ruiskaunokkia. Tsinniat vaativat lyhyen esikasvatuksen. Kurkkuyrtti leviää itsekseen. Kerstin lannoittaa vihannesmaata itse tehdyllä kastelulannoitteella. Hän liottaa pari kiloa nokkosia ämpärillisessä vettä noin viikon ajan ja laimentaa löyhkäävän litkun sitten vedellä 1:10. Latva-artisokka kasvaa hyvin avomaalla.

Kerstinin suosikkireseptejä omasta sadosta

Kerstinin motto keittiössä on ”koka soppa på en spik” eli keittää naulasta soppaa. Se tarkoittaa hänelle yksinkertaisen ja vähistä aineksista syntyvän mutta silti herkullisen ruoan valmistamista.

  • Kurpitsoista ja yrteistä keitettyä, soseutettua ja voimakkaalla koskenlaskijajuustolla maustettua keittoa syödään Kerstinin perheessä koko talven kerran viikossa.
  • Sokeroitu mustaviinimarjasose on kätevä pohja klassisille jälkiruoille. Jos sekaan lisää munanvalkuaisvaahtoa ja seoksen jäähdyttää, syntyy sorbettia. Jos mukaan lisää myös kermavaahtoa, tuloksena on raikas parfait.

Julkaistu: 14.9.2018