Avotakka

Ajan patinaa, teollisuushenkeä ja jättiläispääkallo – Kennethin kesäkoti on leikkisästi muovautunut kokonaisuus

Ajan patinaa, teollisuushenkeä ja jättiläispääkallo – Kennethin kesäkoti on leikkisästi muovautunut kokonaisuus
Tanssija-koreografi Kenneth Kvarnströmin kesäpaikassa Tukholman lähellä voi kohdata vaikka seinään maalatun jättiläispääkallon. Ystäviä ilahduttavat myös joogahuone ja punssiveranta.

Kenneth Kvarnström jakaa elämänsä kahden kodin välillä. Kesät hän viihtyy täällä saariston rauhassa entisellä maatilalla, ja muu aika kuluu kaupunkikodissa Tukholman Södermalmilla. Välimatka on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, ja hän taittaa ne kätevästi metrolla ja bussilla.

Kaikkialla, jopa ulkona puutarhassa, tulee vastaan merkkejä Kennethin pitkästä urasta koreografina ja lavastajana. Mustaksi maalatun talon ulko-oven molemmin puolin on kukkaruukut, joista kohoaa eri teoksissa nähtyjä vinoneliöitä ja hopean värisiä palloja. Muutamien puiden oksilla roikkuu outoja, monikulmaisia esineitä. Tuntuu siltä kuin kävelisi näyttämöllä.

Kasvihuone on Kennethin rakentama. Käytännössä rakennus ei toimi kasvihuoneena, vaan siinä luetaan kirjoja tai joogataan. Edustalla on pyöreä puutarha vastapainoksi sille puutarhan osalle, joka koostuu nelikulmaisista kasvatuslaatikoista.

Puutarhasta onkin tullut melkoinen pusikko, mutta Kennethin iloksi se hoitaa osin itse itsensä. Muutoksia hillitsee vain se, että hänellä ei ole autoa, jolla voisi rahdata helposti lisää taimia, multaa ja muita puutarhatarvikkeita.

– Osa kasveista on venähtänyt aivan liian suureksi, mutta pidän siitä, että pienten ja tarkkarajaisten istutusten välissä rönsyilee kaikenlaista vallatonta.

Kahteen osaan jaetussa oleskelutilassa näkyy rento tapa yhdistellä tyylejä ja kuoseja ja sijoitella kalusteita. Ilse Crawfordin Ikealle suunnittelemaa sohvaa värittää Josef Frankin koristetyyny. Lamput ovat vanhoja, ja ne ovat mielenkiintoisesti tilan reunoilla. Tapetin Kenneth on sommitellut ruotsalaisia kasveja esittelevän kirjan sivuista. Peräseinällä näkyy Carouschka Streiffertin nykyaikainen kukkaköynnös. Kirjahyllyn takana on kylpyhuone.
Kennethin kodissa sisustuksen punainen lanka näkyy harmaan sävyinä ja metallikalusteina.
Jokaisen kodin tunnelmalle tekee hyvää edes yksi humoristinen tai yllättävä juttu, joko kaluste tai taideteos.
Olohuoneen seinällä tuijottaa naapurissa asuvan taidemaalari Jan Håfströmin maalaama pääkallo. Teos syntyi erään pääsiäisaterian aikana ja sen jälkeen. ”Toin aluksi pieniä siveltimiä, jotka Jan heitti pois ja pyysi saada tilalle suuremmat. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että pääkallosta tulisi aika iso”, Kenneth kertoo.

Kenneth on muokannut pikkuhiljaa myös tilan jäljellä olevia rakennuksia ja pystyttänyt uusia. Päärakennus on saanut uuden laudoituksen ja komean sinimustan värisävyn. Ulkoa päin talo näyttää melko pieneltä, mutta siihen mahtuu reilusti yli sata neliötä ja vaikka kuinka monta huonetta: eteinen, keittiö, punssiveranta, kylpyhuone, kaksi oleskelutilaa ja kolme muuta huonetta, joihin Kenneth majoittaa ystäviään.

– Kun vietin täällä ensimmäistä päivää, sytytin tulen tuvan hellaan, joka päästi kaikki savut sisälle. Päätin mukana olleen ystäväni Carouschka Streiffertin kanssa purkaa hellan saman tien, Kenneth muistelee.

Urakan jälkeen Kenneth soitti naapurille ja pyysi tämän kahville – ja tuomaan mukanaan moottorisahan. Naapuri sai käskyn sahata niin suuren aukon alakerran huoneita erottavaan seinään, että kahdesta erillisestä huoneesta tuli yksi.

Eteisen lautalattiaa peittää Woodnotesin paperinarumatto. Omasta ideasta syntyneen naulakon alla olevassa polttopuulaatikossa Kenneth säilyttää talvivaatteita, ja itse tehdyssä vitriinikaapissa siemenpakkaukset odottavat puutarhainspiraatiota.
Keittiö henkii teollisuustunnelmaa Tolixin metallituolien ja Asean vanhan riippuvalaisimen ansiosta. Ikkunalaudan alta pilkistää Kennethin isän tekemä heiluriukko, jonka vaneri on peräisin Fazerin Vihreitä kuulia -rasiasta. Kenneth sai sen jo nelivuotiaana.
Kenneth unelmoi pitkään seinään upotetusta kirjahyllystä, ja nyt hän sai sellaisen.

Kenneth on sijoittanut huonekalut ja taide-esineet lennokkaasti kohtiin, joihin katse osuu tai joihin ne näyttävät luonnostaan asettuneen. Niin kuin olohuoneen seinälle maalattu jättikokoinen pääkallo, joka on Kennethin vieressä asuvan taidemaalari Jan Håfströmin käsialaa. Sen syntyi erään riehakkaan pääsiäisaterian aikana ja jälkimainingeissa.

– Toin aluksi pieniä siveltimiä, jotka Jan heitti pois ja pyysi saada tilalle suuremmat. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että pääkallosta tulisi aika iso.

Kenneth on sitä mieltä, että kaikki ihmeellisetkin tavarat ja muistot kyllä asettuvat osaksi kokonaisuutta, kunhan niille luo oman koreografian.

– Sijoita tavarat rykelmiksi ja jätä toisaalta tarpeeksi tyhjiä paikkoja, jotta koti ei näyttää ahtaalta ja täyteen tungetulta, hän neuvoo.

Yläkerran hallin toinen nimitys on punssiveranta. Tännekin on kertynyt mielenkiintoisia esineitä: kaiteella on kirpputorilta ostetut satulat odottamassa sopivaa käyttöä, ja niiden yläpuolella on gotlantilaiset pukinsarvet, joihin on kiinnitetty ihmisen hiuksia.
Sijoita taideteokset, muistot ja muut mielenkiintoiset esineet siten, että katse osuu niihin helposti. Voit unohtaa perinteiset asettelumallit.
Peltirasiassa, Jan Håfströmin kirjan vieressä, kiemurteleva käärmekaulakoru kiehtoo aina kylään saapuneita lapsia.
Kenneth tekee töitä myös maalla ollessaan, ja nytkin työhuoneen pöydällä on tekeillä pienoismalli Göteborgin oopperassa vuoden 2021 alussa ensi-iltansa saavaan produktioon. Pöytä koostuu simppelisti vanerilevystä ja Ikean pukkijaloista.

Kennethin hartaasti keräämät teollisuustyyliset valaisimetkin ovat kuin taideteoksia. Ne ovat vanhoja ja aitoja, ja siksi niiden pintoja peittää upea, rujo patina.

Niin sisällä kuin ulkona väriskaala on melko rajattu: se liukuu mustasta harmaan kautta valkoiseen. Kenneth suosii kaikilla pinnoilla luonnollisia väripigmenttejä ja pellavaöljymaalia, koska niiden avulla saa kauniisti eri valaistusolosuhteissa vaihtelevan tunnelman ja uniikit sävyt.

Maalattavaa riittää joka kesäksi. Viimeisimpiin projekteihin kuuluu kapea ja korkea kasvihuone, josta kyllä käytännössä tuli lukutila ja joogastudio. Sen alkusysäykseksi riitti muutama vanha ikkunanpoka, joiden koko myös määritteli rakennuksen muodon. Yksi entisistä, lattiasta kattoon kunnostetuista piharakennuksista, toimii nyt ateljeena. Tällä hetkellä siellä on valmisteilla esitys, joka saa ensi-iltansa Göteborgin oopperassa vuonna 2021.

– Olisi helpompaa purkaa ja rakentaa tilalle uutta kuin korjata olemassaolevaa. Kaikkien vinojen kulmien, seinien ja lattioiden kanssa touhuaminen on yllättävän haastavaa mutta myös tavattoman tyydyttävää, kun saa jotain vihdoin valmiiksi ja voi aloittaa seuraavan projektin.

Makuuhuone on yläkerrassa kattoikkunan alla. Väritys rajoittuu lähes kokonaan valkoiseen, mustaan ja harmaaseen, ja kalusteitakin on vain niukasti. Lukulamppuna on vanha PeFeGe-valaisin, jonka valmistaja on Eriksson Mekaniska verkstad AB.
Sisäänkäyntiä komistavat yhdessä koreografiassa käytetyt betoniruukut sekä syreenihortensiat ja seinää pitkin kiipeilevä Summer Snow -jalokärhö.

Viime kesänä Kenneth sai harvinaisen vieraan, talossa aikanaan syntyneen miehen. Hänen lapsuudessaan puutarhassa kasvoi 25 hedelmäpuuta, joiden satoa säilytettiin talon vintillä. Mies myös kertoi, missä sittemmin puretut leivintupa, ulkohuussi ja venevaja ovat sijainneet.

– Kerran tapasin myös naisen, joka oli asunut talossa kasvattilapsena ennen kouluikäänsä. Hän putosi kerran hieno leninki yllään ikkunasta suoraan alla olleeseen savikuoppaan. Nämä hassutkin muistot liittyvät siihen tarinaan, jota minä nyt jatkan talon nykyisenä haltijana ja asukkaana, Kenneth sanoo.

Kennethin kesäpaikka sijaitsee Tukholman lähellä Lövholmenissa. Vuonna 1905 valmistuneen entisen maalaistalon päärakennusta on myöhemmin laajennettu. Tilaa on vajaa sata neliötä + vinttikerros, jonka neliöistä ei ole tarkkaa tietoa. Kokonaisuuteen kuuluu asuinrakennuksen lisäksi ateljeerakennus, rantasauna ja kasvihuone.
Julkaistu: 8.7.2020
Kommentoi »