Kenneth Kvarnström jakaa elämänsä kahden kodin välillä. Kesät hän viihtyy täällä saariston rauhassa entisellä maatilalla, ja muu aika kuluu kaupunkikodissa Tukholman Södermalmilla. Välimatka on vain muutamia kymmeniä kilometrejä, ja hän taittaa ne kätevästi metrolla ja bussilla.
Kaikkialla, jopa ulkona puutarhassa, tulee vastaan merkkejä Kennethin pitkästä urasta koreografina ja lavastajana. Mustaksi maalatun talon ulko-oven molemmin puolin on kukkaruukut, joista kohoaa eri teoksissa nähtyjä vinoneliöitä ja hopean värisiä palloja. Muutamien puiden oksilla roikkuu outoja, monikulmaisia esineitä. Tuntuu siltä kuin kävelisi näyttämöllä.
Puutarhasta onkin tullut melkoinen pusikko, mutta Kennethin iloksi se hoitaa osin itse itsensä. Muutoksia hillitsee vain se, että hänellä ei ole autoa, jolla voisi rahdata helposti lisää taimia, multaa ja muita puutarhatarvikkeita.
– Osa kasveista on venähtänyt aivan liian suureksi, mutta pidän siitä, että pienten ja tarkkarajaisten istutusten välissä rönsyilee kaikenlaista vallatonta.
Jokaisen kodin tunnelmalle tekee hyvää edes yksi humoristinen tai yllättävä juttu, joko kaluste tai taideteos.
Kenneth on muokannut pikkuhiljaa myös tilan jäljellä olevia rakennuksia ja pystyttänyt uusia. Päärakennus on saanut uuden laudoituksen ja komean sinimustan värisävyn. Ulkoa päin talo näyttää melko pieneltä, mutta siihen mahtuu reilusti yli sata neliötä ja vaikka kuinka monta huonetta: eteinen, keittiö, punssiveranta, kylpyhuone, kaksi oleskelutilaa ja kolme muuta huonetta, joihin Kenneth majoittaa ystäviään.
– Kun vietin täällä ensimmäistä päivää, sytytin tulen tuvan hellaan, joka päästi kaikki savut sisälle. Päätin mukana olleen ystäväni Carouschka Streiffertin kanssa purkaa hellan saman tien, Kenneth muistelee.
Urakan jälkeen Kenneth soitti naapurille ja pyysi tämän kahville – ja tuomaan mukanaan moottorisahan. Naapuri sai käskyn sahata niin suuren aukon alakerran huoneita erottavaan seinään, että kahdesta erillisestä huoneesta tuli yksi.
Kenneth on sijoittanut huonekalut ja taide-esineet lennokkaasti kohtiin, joihin katse osuu tai joihin ne näyttävät luonnostaan asettuneen. Niin kuin olohuoneen seinälle maalattu jättikokoinen pääkallo, joka on Kennethin vieressä asuvan taidemaalari Jan Håfströmin käsialaa. Sen syntyi erään riehakkaan pääsiäisaterian aikana ja jälkimainingeissa.
– Toin aluksi pieniä siveltimiä, jotka Jan heitti pois ja pyysi saada tilalle suuremmat. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että pääkallosta tulisi aika iso.
Kenneth on sitä mieltä, että kaikki ihmeellisetkin tavarat ja muistot kyllä asettuvat osaksi kokonaisuutta, kunhan niille luo oman koreografian.
– Sijoita tavarat rykelmiksi ja jätä toisaalta tarpeeksi tyhjiä paikkoja, jotta koti ei näyttää ahtaalta ja täyteen tungetulta, hän neuvoo.
Sijoita taideteokset, muistot ja muut mielenkiintoiset esineet siten, että katse osuu niihin helposti. Voit unohtaa perinteiset asettelumallit.
Kennethin hartaasti keräämät teollisuustyyliset valaisimetkin ovat kuin taideteoksia. Ne ovat vanhoja ja aitoja, ja siksi niiden pintoja peittää upea, rujo patina.
Niin sisällä kuin ulkona väriskaala on melko rajattu: se liukuu mustasta harmaan kautta valkoiseen. Kenneth suosii kaikilla pinnoilla luonnollisia väripigmenttejä ja pellavaöljymaalia, koska niiden avulla saa kauniisti eri valaistusolosuhteissa vaihtelevan tunnelman ja uniikit sävyt.
Maalattavaa riittää joka kesäksi. Viimeisimpiin projekteihin kuuluu kapea ja korkea kasvihuone, josta kyllä käytännössä tuli lukutila ja joogastudio. Sen alkusysäykseksi riitti muutama vanha ikkunanpoka, joiden koko myös määritteli rakennuksen muodon. Yksi entisistä, lattiasta kattoon kunnostetuista piharakennuksista, toimii nyt ateljeena. Tällä hetkellä siellä on valmisteilla esitys, joka saa ensi-iltansa Göteborgin oopperassa vuonna 2021.
– Olisi helpompaa purkaa ja rakentaa tilalle uutta kuin korjata olemassaolevaa. Kaikkien vinojen kulmien, seinien ja lattioiden kanssa touhuaminen on yllättävän haastavaa mutta myös tavattoman tyydyttävää, kun saa jotain vihdoin valmiiksi ja voi aloittaa seuraavan projektin.
Viime kesänä Kenneth sai harvinaisen vieraan, talossa aikanaan syntyneen miehen. Hänen lapsuudessaan puutarhassa kasvoi 25 hedelmäpuuta, joiden satoa säilytettiin talon vintillä. Mies myös kertoi, missä sittemmin puretut leivintupa, ulkohuussi ja venevaja ovat sijainneet.
– Kerran tapasin myös naisen, joka oli asunut talossa kasvattilapsena ennen kouluikäänsä. Hän putosi kerran hieno leninki yllään ikkunasta suoraan alla olleeseen savikuoppaan. Nämä hassutkin muistot liittyvät siihen tarinaan, jota minä nyt jatkan talon nykyisenä haltijana ja asukkaana, Kenneth sanoo.
