Kirppisharrastukseni alkoi... 1990-luvulla. Olen käynyt kirppiksillä siitä asti, kun muutin pois kotoa. Se ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa.

Etsin kirppiksiltä... tarpeellista käyttötavaraa rikkalapiosta lähtien. Kerään Arabian puhallus­koristeisia kahvikuppeja ja Kupittaan Saven ­mustavalkoisia maljakoita.

Kallein hankintani on... Finelin keltainen ­Kehrä-­kulho. Se oli tolkuttoman kallis. Tykkään siitä edelleen tosi paljon, mutta en ehkä maksaisi siitä enää noin paljon, vaikka tiettyjen designesineiden keräily onkin eräänlainen sijoitus. Keräilyllä ei ole ­aina tekemistä järjen kanssa!

Minulla on hyvä vainu... oikeastaan kaikkien kirppari­löytöjen suhteen. Uskon, että vainu kehittyy. Mitä enemmän kirppareilla käy, sitä paremmin oppii erottamaan aarteet kaiken sen ryönän keskeltä.

Muistan aina, kun... kun huusimme huuto­kaupasta vanhan vitriinikaapin 24 eurolla. Olimme juuri ­muuttaneet tänne ja kaappi sopi kotiimme ­täydellisesti. Sellaisia löytöjä ei ole enää mahdollista tehdä, ­varsinkaan tuohon hintaan.

Taikavoimani kirppiksellä on... kutsua hyviä kirppistuulia mukaan. Kun mietin paljon ja tarkkaan jotain tarvitsemaani asiaa etukäteen, niin on jännä, että se löytyy. Viimeksi etsin pientä puista hyllyä ­keittiöön, ja kun menin viikonloppuna kirppikselle, niin siellä se odotti minua vain neljällä eurolla.

Paras kirppis... on mielenkiintoinen Kirpputori Kisälli Lahdessa. Suosittelen myös Suomen Kasarmin aarteita Hämeenlinnassa. Huonekaluja olen ­hankkinut Retrolinasta Porissa.