Unelmien Talo&Koti

Mitähän sille nätille talolle mahtaa kuulua? Nanna ihastui keltaiseen taloon ja sen omenatarhaan jo lapsena – vuosien jälkeen koitti onnenpotku

Mitähän sille nätille talolle mahtaa kuulua? Nanna ihastui keltaiseen taloon ja sen omenatarhaan jo lapsena – vuosien jälkeen koitti onnenpotku
Unelmien talo voi löytyä jo lapsuudessa. Niin kävi Nanna Tuomikoskelle, joka ihaili alakoululaisena kotinsa naapuristossa sijainnutta kaunista puutaloa. Nyt hän asuu siinä.

Nanna Tuomikoski on käynyt nykyisen kotinsa pihapiirissä Porin Harmaalinnassa jo lapsena. Keltainen puutalo omenatarhoineen ja sen ystävällinen pariskunta tekivät häneen lähtemättömän vaikutuksen. Aino Nieminen tarjosi syksyisin omenoita, ja kerran Nanna pääsi kurkkaamaan myös Otto-isännän jännittävään puusepänverstaaseen, joka sijaitsi piharakennuksessa.

Olohuoneen ja ruokailuhuoneen väliset liukuovet olivat alun perin umpinaiset. Japen ideasta ne vaihdettiin keveämpiin lasiruutuisiin oviin. Uudet ovet saavat tilan näyttämään yhtenäiseltä ja avaralta. Pieni seinäkaappi ikkunan vieressä on peritty. Kattokruunu löytyi paikallisesta osto- ja myyntiiikkeestä. Poronsarvet seinällä ovat Japen isältä. Nanna ripustaa niihin vaihtuvia asetelmia. Joskus sarvenhankaan saattaa unohtua joulukoriste odottamaan seuraavaa sesonkia.
Keittiön tapetti on paikallisesta sisustusliikkeestä. Kauniisti kulunut klaffipöytä on mummulan peruja. Jugendtyyliset pikkutuolit ovat Japen isovanhemmilta ja hauskasti eripariset.
Puinen kaappi kätkee sisäänsä astioita.
Meidän perheemme on asunut talossa kaksikymmentäkolme vuotta. Olemme vasta toiset asukkaat.

"Talo jäi kummittelemaan mieleni sopukoihin vuosikausiksi. Ennen kuin se tuli myyntiin vuonna 1997, muistan miettineeni, mitähän sille nätille talolle mahtaa kuulua. Lapsuudenkotini sijaitsee vain puolen kilometrin päässä.

Meidän perheemme on asunut Harmaalinnan talossa jo kaksikymmentäkolme vuotta. Olemme vasta talon toiset asukkaat. Talon rakensi Niemisen pariskunta 1930-luvun alussa. Tarkka valmistumisvuosi ei ole tiedossa. Otto Nieminen maalasi ja verhoili verstaallaan muualla tehtyjä puolivalmiita huonekaluja myyntikuntoon. Joitakin kalusteita päätyi heidän kotiinsa, ja meillä on yhä käytössä pari Ainon ja Oton entistä tuolia ja kaappia.

Meidän onneksemme rakennus oli ostohetkellä jokseenkin alkuperäisessä kunnossa, eikä sitä ollut pilattu remonteilla.

Nanna ja Jappe eli Jari-Pekka Tuomikosken sekä heidän poikansa Niilo-Kallen, 18, ja Daisy-koiran omakotitalo on rakennettu vuonna 1934. Vanhempi poika Eemeli asuu jo omillaan. Talo on vaihtanut jossain vaiheessa väriä valkoisesta vaaleankeltaiseksi. Osa kuistista on remontoitu kylpyhuoneeksi. 130-neliöisessä talossa on viisi huonetta ja keittiö sekä kellarissa sauna ja harrastustilaa.
Nanna ja Jappe ovat hankkineet taloon yhden kaakeliuunin purettujen tilalle. Uuni on ollut alun perin korkeampi, mutta nyt sitä jouduttiin madaltamaan. Kauniisti kaiverretut kynttilälampetit ovat 1950-luvulta.
Uusimme sähköt ja kävimme kaikki pinnat läpi sekä sisällä että ulkona.
Chesterfield-sohvan nurkkaan on mukava käpertyä. Kulmittain sijoitettu peili "pyöristää" nurkan ja heijastaa valoa. 1950-luvun jalka-valaisin on huutokauppalöytö. Nanna on tehnyt siihen varjostimen vanhan mallin mukaan. Tyynyä koristaa kuva Porin raatihuoneesta.
Vanhan senkin päällä on kokoelma pientä kauneutta. Lipasto on Nannan ukin tekemä. Alun perin siihen kuului peili, jonka molemmin puolin oli lasioviset pikkukaapit.

Uusimme sähköt ja kävimme kaikki pinnat läpi sekä sisällä että ulkona. Jätimme alkuperäiset pinkopahvit vintin seiniin ja keittiön kattoon. Säilytimme vanhaa aina kun se tuntui järkevältä.

Harmittaa, että alkuperäiset uunit oli ehditty purkaa. Yhden tulisijan olemme palauttaneet, kiitos muurari-isäni. Talossa on kyllä muita kauniita yksityiskohtia, kuten yläkerran portaikon sormipaneeli ja kaide, jonka tyyliä on sanottu funkikseksi.

Rakennus tuo mieleen rintamamiestalon, vaikka onkin tehty ennen sotia. Vielä lapsuudessani ympärillä oli pelkkää viljapeltoa. Nyt pelloille on noussut omakotitaloja, ja seutu kuhisee elämää.

Yläkerran aulan kaunislinjainen nojatuoli on Carl-Gustaf Hiort af Ornäsin suunnittelema. Alkuperäinen verhoilu on edelleen hyvässä kunnossa. Rapun kaunis kaide on todennäköisesti talon rakentaneen puuseppä Otto Niemisen nikkaroima.
Hienosti patinoitunut vanha käyrätorvi on päätynyt koristeeksi seinälle. Pari on saanut sen lahjaksi ystävältään. Varsinkin perheen esikoispoika Eemeli arvostaa vanhoja tavaroita. Niilo-Kallen maku on modernimpi.
Olen vaihtelunhaluinen tunnesisustaja. Saan aikaan kaipaamaani muutosta siirtelemällä huonekaluja paikasta toiseen.
Makuuhuoneen sisustus on raikas ja keveä. Nanna ja Jappe nukkuvat perintösängyissä, jotka Jappe pidensi nykymittoihin sopiviksi. Sisäkatto on korotettu noudattamaan ulkokaton muotoa. Seinään kiinnitetty vanha naulakko toimii yöpöytänä matalan lappeen alla.

Olen aina tykännyt vanhoista huonekaluista. Osa kalusteista on ollut meillä jo vuosia. Ruokailuhuoneen kaapin ostimme 1990-luvulla jo lopettaneesta antiikkiliikkeestä, kun asuimme aikoinaan muutaman vuoden Helsingissä. Osan kalusteista olemme perineet isovanhemmiltamme ja vanhemmiltamme.

Olen vaihtelunhaluinen tunnesisustaja. Minulla on Oton vanhassa verstaassa oma työtila, jossa verhoilen ja ompelen. Kotiin olen tehnyt ryijyjä, verhoja ja torkkupeittoja. Niillä tuon vaihtelua sisustukseen. Luon tunnelmaa myös kukilla, kynttilöillä ja valoilla.

Kalusteratkaisuni ovat melko pysyviä. Olemme valinneet joka ikisen huonekalun tunteella, ja useimpiin niihin liittyy oma tarinansa. Saan aikaan kaipaamaani vaihtelua myös siirtelemällä huonekaluja paikasta toiseen. Välillä kannan jonkin tuolin tai pöydän pihavarastoon odottamaan uutta tulemistaan ja nappaan tilalle jonkin uuden ihanuuden."

Otto Niemisen entisen puusepänverstaan rappusilla istuvat Jari-Pekka eli Jappe, Nanna ja Niilo-Kalle. Perheen yhteinen lellikki on kuusivuotias Daisy.
Julkaistu: 6.3.2020
1 kommentti