Viisikymppinen Avotakka on vuosikymmenten varrella vieraillut lukemattomissa suomalaiskodeissa. Yksi kiinnostavimmista on presidentti Urho Kekkosen koti Tamminiemessä, jossa lehti vieraili vuonna 1973.
Sirkku Uusitalon ja kuvaaja Kari Haaviston juttu Presidentin koti Tamminiemi ei nöyristele arvovaltaisen presidentin edessä. Itse asiassa joulukuussa 1973 ilmestynyt artikkeli suorastaan tyrmää kodin sisustuksen: "Tamminiemi ei ole kaunis eikä tyylikäs. Se on ihmeellinen yhdistelmä tyylihuonekaluja ja 1950-luvun ankeaa suoraviivaisuutta.”
Sylvi ja Urho Kekkonen asettuivat asumaan Tamminiemeen vuonna 1956. Sitä ennen vuonna 1904 valmistuneeseen jugendtaloon tehtiin mittava remontti. Avotakan vieraillessa Tamminiemessä oli edellisestä remontista kulunut aikaa jo 17 vuotta, ja siksi sisustus alkoi olla tiensä päässä. Rouva Sylvi Kekkonen oli alun perin siunannut useimmat sisustusratkaisut, mutta haastattelun aikaan hän oli sairaana eikä voinut vastata kysymyksiin. Sylvi Kekkonen kuoli seuraavan vuoden joulukuussa.
Ennen Kekkosta Tamminiemeä olivat käyttäneet satunnaisesti edustusasuntonaan presidentit Risto Ryti ja Carl Gustaf Mannerheim. J. K. Paasikivi viihtyi paremmin Linnassa ja piti Tamminiemeä sopimattomana asumiseen.
Kekkonen puolestaan vietti aikaansa Presidentinlinnassa ainoastaan perjantaisin. Avotakan kysyessä Kekkoselta, miksi hän halusi muuttaa Tamminiemeen, presidentti vastasi näin:
”Jos te olisitte nukkunut yhdenkin yön Linnassa, niin tietäisitte miksi. Haluan elää lähellä luontoa, lähteä lenkille tai suksille jo kotiovelta. Täällä siihen on mahdollisuus, Linnassa ei.”
Usein Kekkosen lenkkiseurana oli vinttikoira Ludmila, jonka presidentti oli saanut neuvostojohdolta. Lenkit kestivät aina puolitoista tuntia kerrallaan.
Alakerran 193 neliötä olivat virallista edustustilaa, yläkerran 141 neliötä taas presidenttiparin yksityiskäytössä. Avotakka pääsi käymään myös yksityispuolella ja arvioi tiloja näin:
”Hallin etuosa on oleskelua ja television katselua varten. Alkujaan halliin teetettiin kaksi epämukavaa sohvaa kulmitusten. Seinän pituinen pöytä on täyttynyt lahjakirjoilla ja vastakkaisella seinällä on kaksi televisiota.”
”Presidentti sai uuden sängyn vuonna 1956, siinä samassa hän nukkuu edelleenkin. Rouva Kekkosen sänky on vaihdettu uuteen ja pehmeämpään, mutta askeettisena miehenä presidentti ei juuri mukavuuksista välitä. Eikä turhasta lämmöstä. Polttoaineen säännöstelyssäkin on hänen mielestään hyvä puoli: suomalaiset oppisivat elämään terveellisemmin ja nukkumaan viileässä.”
"Älkää tällaisia kyselkö"
Kun Avotakan toimittaja tiedusteli presidentiltä, oliko hänen lempituolinsa, Yrjö Kukkapuron Karuselli, lahja vai itse hankittu, presidentti ei osannut vastata.
”En minä näistä tavaroista tiedä. Älkää tällaisia kyselkö”, hän toivoi.
Sisustuksesta presidentillä sen sijaan oli paljonkin raikkaita mielipiteitä. Hän luonnehti kotiaan ”tyypilliseksi ylityönjohtajan asunnoksi”:
”Tällaisia niillä on tuolla maakunnassa."
Mutta vastaako se hänen makuaan?
"Ei", tulee ponnekas vastaus. "Tämä on aivan liian sekava ja linjaton”, Avotakka kirjoitti ja jatkoi:
”Hän viihtyisi modernissa kodissa ja heittäisi tyylikalut niille, jotka niistä pitävät. Ympärillä voisi olla Kukkapuron tuoleja, Aarnion Pastilleja, Marimekon kankaita, iloisia värejä ja puhtaita pelkistettyjä linjoja.”
Presidentin toive täyttyi ainakin Kukkapuron tuolien suhteen pian jutun ilmestymisen jälkeen, sillä Tamminiemen sisustus päätettiin uudistaa. Sisustuksesta vastasivat taiteilija Timo Sarpaneva ja sisustusneuvoja Marja Karsikko. Yläkerran oleskeluhalliin hankittiin Karuselli-tuolin ja Sylvi Kekkosen kultaisen lepotuolin kaveriksi Yrjö Kukkapuron suunnittelemat Ateljee-sohvat ja Saturnus-pöytä. Takkahuoneen kulmikas sohva korvattiin nahkaisilla Saturnus-tuoleilla, jotka olivat niin ikään Kukkapuron suunnittelemia. Avotakka esitteli Tamminiemen muutokset numerossa 10/1974 ja kertoi, että tiettävästi Kekkonen oli tyytyväinen uudistuksiin.
Tamminiemessä oli 1970-luvulla esillä valtavat määrät lahjoja eri maista. Avotakan toimittaja aprikoi, oliko kaikenkirjavan esineistön esillä pitäminen silkkaa kohteliaisuutta. Presidentti vastasi, että syynä oli yksinkertaisesti tilanpuute kuten muissakin perheissä. Tamminiemessä ei ollut paikkaa, minne ylimääräistä tavaraa keräisi säilöön.
Taulut ja taide sen sijaan olivat presidenttiparin yksityisomaisuutta. Esillä oli Ester Heleniusta, Essi Renvallia, Kain Tapperia, Laila Pullista ja Tapio Junnoa:
”Taiteessa ei voi tehdä eroa modernin ja vanhan välillä. Minä pidän sellaisesta taiteesta, joka herättää minussa vastakaikua”.
Tamminiemen sauna lämpesi joka keskiviikko ja aina presidentin palattua matkoilta. Saunan yhteyteen oli vuonna 1969 rakennettu myös uima-allas. Avotakan mukaan Tamminiemen rantojen vesi oli niin saastunutta, että allas olikin ainoa mahdollisuus uimiseen. Likaisuus ja lisääntyvä liikenteen melu harmittivat myös Kekkosta:
”Rantojen suojelu on tajuttu meillä aivan liian myöhään. Meidän olisi pitänyt herätä aikoja sitten”, presidentti sanoi haastattelun päätteeksi.
