Katariinan miehen piti olla töissä, kun hän ilmestyi kotiovelle keskellä päivää. Hän ilmoitti, että haluaisi kertoa ”vähän asioita”.

Pariskunta oli aiemmin päättänyt myydä perheen yhteisen kodin. Uusi asunto oli jo löytynyt, ja mies oli tehnyt kaupat Katariinan valtuuttamana molempien puolesta. Katariina oli ryhtynyt pakkaamaan tavaroita. Muutto koittaisi neljän päivän kuluttua.

Nyt mies ilmoitti, että muuttoa ei tulisi. Asuntokauppoja uudesta kodista ei ollut tehty. Perheellä ei ollut kotia, ei vanhaa eikä uutta.

Katariina lähti välittömästi pankkiin selvittämään, mistä oli kyse. Pankinjohtaja oli äimistynyt. Uutta asuntolainaa ei ollut olemassa. Vanhan kodin myynnistä saadut rahat olivat menneet ulosottoon.

Pari oli ehtinyt olla yhdessä 20 vuotta ja saada ­kaksi lasta. Tuona maaliskuisena päivänä mies katosi perheen elämästä.

Parisuhteen kymmenen ensimmäisen vuoden aikana mies oli vaikuttanut olevansa tarkka rahankäyttäjä. Katariinan äiti oli tosin joskus huomauttanut tyttärelleen, että mies turvautui ristiriitatilanteissa herkästi valkoisiin valheisiin.

Pikkuhiljaa Katariiina huomasi, että puoliso oli siirtänyt rahaa itselleen hänen pankkitililtään. Summat olivat pieniä, tilisiirrot satunnaisia. Mutta mies teki ne luvatta.

– Jokaiselle tilisiirrolle löytyi selitys, useimmiten syynä oli miehen mukaan yhteisten laskujen maksu. Aina hän pahoitteli ja lupasi, ettei sama toistu. Mutta toistuihan se, Katariina kertoo.

Katariina ei hyväksynyt miehen tekoja, mutta antoi anteeksi ja luotti siihen, että tämä lopettaisi. Ajan kuluessa rahankäyttö muuttui yhä röyhkeämmäksi.

– Kerran itkin ja kysyin, miten hän oli taas päässyt tililleni. Mies sanoi ottaneensa turvaluvut lompakostani nukkuessani.

Mies oli Katariinan tietämättä menettänyt työpaikkansa, mutta lähti joka aamu ikään kuin töihin. Ilmeisesti hän palasi takaisin kotiin, kun Katariina oli lähtenyt omalle työpaikalleen.

Mies piilotti Katariinan nimellä tulleet laskut ja karhukirjeet. Näin Katariinalle kertyi useita maksuhäiriömerkintöjä, joista hän ei tiennyt mitään. Mies oli myös väärentänyt Katariinan nimen eri papereihin ja asioi pankeissa ja ulosottovirastossa tekaisemallaan valtakirjalla. Vaimonsa nimellä ottamansa lainat hän jätti hoitamatta.

Katariina ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään.

Taloudellinen väkivalta on toimintaa, jossa toisen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan tai loukataan talouteen liittyvissä asioissa, Viola – Väkivallasta vapaaksi -yhdistyksen asiantuntija Hanna Nylén sanoo. Hänen mukaansa tapaukset ovat yleisimmin talouteen liittyvien asioiden kontrollointia ja hyväksikäyttöä – siis taloudellista hyötymistä ja vallankäyttöä.

– Käytännössä taloudellisen väkivallan tekijä riistää tai tuhoaa toisen ihmisen taloudellisia resursseja ja heikentää toisen taloudellista itsenäisyyttä.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan taloudellisen väkivallan kokijoista naisia on noin 60 prosenttia, miehiä 40 prosenttia. Taloudellinen väkivalta on yleisintä puolisoiden välillä, mutta myös ikäihmisen ja hänestä huolehtivan ihmisen kuten esimerkiksi omaishoitajan välillä. Sitä voi ilmetä niin lasten ja vanhempien kuin lastenlasten ja isovanhempienkin välillä, mutta myös kaverisuhteissa.

Nylénin mukaan hyväksikäyttö voi kestää jopa vuosikymmeniä, sillä se käynnistyy usein hiipien. Siksi sitä on äärimmäisen vaikea tunnistaa. Se saattaa myös alkaa näennäisesti hyvää tarkoittavina tekoina. Hyväksikäyttäjä voi vaikkapa tarjoutua huolehtimaan toisen laskujen maksuista ja rahan hallinnasta.

– Tilanne normalisoituu nopeasti, ja moni uhri saattaa vasta suhteen päätyttyä ymmärtää vaikka lehti­juttua lukiessaan, että tämähän kertoo juuri minun elämästäni.

Taloudellinen väkivalta on yleistä myös eron jälkeen. Toisinaan se saa vasta alkunsa eron yhteydessä ja voi kärjistyä jopa taloudellisen vainon teoiksi. Eron jälkeen taloudellinen väkivalta voi liittyen omaisuuden jakamiseen ja pitkittyneisiin ositustilanteisiin, lapsen huolto-, elatus- ja tapaamisasioista sopimiseen tai toistuviin oikeudenkäynteihin.

– Valitettavan usein taloudellinen väkivalta on vallankäyttöä tilanteissa, joissa osallisina on lapsia, Nylén sanoo.

Kun todellisuus selvisi Katariinalle, hän lamaantui. Mies oli myynyt perheen yhteisen kodin, joten uusi asuinpaikka löydettävä heti. Katariina ja lapset muuttivat muutamaksi viikoksi ystävän luo, kunnes löysivät vuokra-asunnon. Ystävän avustuksella Katariina ryhtyi purkamaan katastrofia.

Ensimmäiseksi Katariina lähestyi Ensi- ja turvakotien liiton kriisityöntekijää. Tämä otti yhteyttä Katariinan puolesta poliisin, pankkiin, ulosottovirastoon ja sosiaalityöntekijöihin – ja lähti myös mukaan jokaiseen tuskalliseen tapaamiseen viranomaisten kanssa.

– Ilman häntä en olisi ehkä koskaan selvinnyt tästä kaikesta. Kaltaiselleni tavalliselle keskituloiselle, säntilliselle ja raha-asioistaan huolta pitävälle ihmiselle on kova paikka joutua ulosottoon.

Tapaus eteni poliisitutkintaan, ja Katariinan ex-mies tunnusti valtaosan tekemistään rikoksista. Mies ei saanut tuomioita, sillä hän tarjosi juristinsa välityksellä Katariinalle vahingonkorvaus­sopimusta. Katariina hyväksyi sen, koska sillä hetkellä hänen voimansa eivät riittäneet muuhun.

– En halunnut oikeuteen, koska se olisi kestänyt vuosia ja vienyt lasteni lapsuuden. Myöhemmin olen katunut, että hyväksyin sopimuksen, koska mies makselee korvauksia satunnaisesti ja käyttää edelleen sillä tavalla valtaa perheeseeni. Joudun jatkuvasti karhuamaan häneltä korvauseriä, ja hän tietää, että maksuilla on perheellemme iso merkitys.

Katariina pääsi pikkuhiljaa eroon maksuhäiriömerkinnöistä, mutta joutui silti maksamaan velat pois. Pahimmillaan ulosotossa oli 20 000 euroa. Kriisityön­tekijän avustamana Katariina sai pankilta tuolle summalle kulutusluoton, jota hän maksaa edelleen.

Taloudellista väkivaltaa kokevat alkavat usein ymmärtää tilannetta siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli ryhtyy salailemaan raha-asioitaan, Hanna Nylén sanoo. On hälytysmerkki, jos ihminen hermostuu, kun toinen haluaa keskustella aiheesta.

Kun Katariinan mies vielä asui kotona, tunnelma oli usein ahdistava. Mies käyttäytyi ajoittain uhkaavasti. Suutuspäissään hän rikkoi ja heitteli tavaroita.

Katariina oli väsynyt. Äärimmäinen stressi alkoi näkyä terveydentilassa.

– Minusta tuli arka. Pelkäsin kaupassa käymistä, koska en ikinä tiennyt kassalla, oliko tililläni rahaa vai ei.

Jälkikäteen Katariina kuuli, että ex-miehellä oli lähtiessään jo uusi parisuhde ja koti järjestettynä. Lähtönsä jälkeen mies ei ole pitänyt yhteyttä lapsiinsa. Hän on luopunut heidän huoltajuudestaan. Se satuttaa Katariinaa eniten.

Isän taloudellinen väkivalta on jättänyt jälkensä myös lapsiin. Molemmat oppivat piilottamaan arvo­tavaroitaan, herkkujaan ja rahojaan – isä kun vei lasten säästöt ja stipenditkin. Lasten on edelleen vaikeaa ostaa itselleen mitään potematta syyllisyyttä.

– Onneksi lapset ovat päässet purkamaan tilannetta terapeutin kanssa. Silti ex-mieheni teot ovat jättäneet heihin ikuiset jäljet.

Katariina on miettinyt lukemattomia öitä, miten hän antoi miehen tehdä itselleen näin. Miksi hän ei lähtenyt?

– Uskoin ja luotin toistuvasti siihen, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Olin niin voipunut, ettei minulla olisi ollut voimavaroja lähteä laittamaan avioeroa vireille tai etsimään meille uutta kotia.

Taloudellista väkivaltaa ei usein tunnisteta, ja viranomaisetkin saattavat vähätellä sitä. Poliisilaitoksella Katariinan sinisilmäisyyttä päiviteltiin. Eräs virkamies pohti, oliko kyseessä sittenkin vain pariskunnan välinen kommunikaatio-ongelma.

– Jos olisin mennyt laitokselle silmä mustana, olisin varmasti saanut aivan toisenlaista empatiaa ja tukea.

Myös Hanna Nylén vahvistaa, että taloudellisesta väkivallasta puhutaan vähän ja vähätellen. Hiljalleen tietoisuus siitä on lisääntymässä. Aiheen ajankohtaisuus liittyy hänen mielestään taloudellisen tasa-arvon nousuun ja siihen, että ymmärrys lähisuhde­väkivallasta kasvaa.

Nylénin mukaan taloudellinen väkivalta jää herkästi myös muiden väkivallan muotojen varjoon, vaikka se onkin yleistä. Suomessa siitä ei ole vielä tehty kansallista tutkimusta. Ulkomailla tehdyt tutkimukset osoittavat, että jos suhteessa on jonkinlaista väkivaltaa, siihen liittyy lähes aina myös taloudellisen väkivallan muotoja.

– Taloudelliseen väkivaltaan on haastavaa saada apua, koska selkeä auttajataho puuttuu. Kokija tarvitsee usein monen eri alan ammattilaisen apua tilanteessaan. Taloudellista väkivaltaa pystyy tekemään myös hyväksikäyttämällä ilman, että teot kuuluvat minkään rikoksen tunnusmerkistöön. Esimerkiksi jos toinen käyttää pankkitunnuksia luvatta, on vastuu kuitenkin pankkitunnusten omistajalla.

Katariina ei usko voivansa antaa ex-miehelleen koskaan anteeksi. Toisaalta mies ei ole sitä pyytänytkään. Katariina sen sijaan on tuntenut tapahtuneesta voimakasta syyllisyyttä.

– Häpesin pitkään sitä, että annoin miehen tehdä tämän itselleni ja lapsilleni.

Voimakas häpeä on Hanna Nylénin mukaan yleinen tunne kaikenlaisessa lähisuhdeväkivallassa. Myös talousasioihin liittyy vahva vaikenemisen kulttuuri. Kun nämä yhdistetään, häpeä voi olla moninkertainen.

– Ihminen usein etsii itsestään syitä ja tapoja, joilla on mahdollistanut hyväksikäyttönsä ja kohdistaa siksi itseensä voimakasta syyllisyyttä. Vaikka syy ei koskaan ole kokijan, tekijä on vastuussa käyttämästään väkivallasta.

Kokemus on kovettanut Katariinaa. Pakon edessä hän on oppinut elämään vaikeiden tunteiden kanssa.

Eniten Katariinaa on auttanut aika ja vertaistuki. Samaa kokeneiden kohtaaminen on auttanut ymmärtämään, ettei hän ole ainoa. Myös terapia on ollut hyödyksi.

– Ammattilainen pystyy sanottamaan, mitä on tapahtunut. Se auttaa selkiyttämään pään sisäistä suurta hämmennystä ja kriisiä. Ammattilainen ymmärtää, kuuntelee rauhassa eikä jätä yksin, Nylén sanoo.

Kokemansa jälkeen Katariina tietää, että ihmisen sietokyky on yllättävän suuri.

– Olen yrittänyt ymmärtää, että olen rikoksen uhri enkä olisi voinut estää ex-mieheni tekoja, hän sanoo.

– Minulle on ollut tärkeintä pystyä turvaamaan lapsilleni tasainen elämä jatkossa. Haluan heidän muistavan, ettei äiti jäänyt tuleen makaamaan, kun meiltä vietiin kaikki.

Katariina ei ajattele, että tapahtumilla voisi olla onnellista loppua – niin syvät arvet kokemus jätti.

– Mutta joskus herään onnelliseen ajatukseen siitä, että kaikki nykyisessä elämässäni on totta ja aitoa.

Muille taloudellisen väkivallan kokijoille Katariinalla on ­yksi neuvo.

– Lähde. Älä anna hyväksikäyttäjälle enää uusia tilaisuuksia, älä usko uusiin mahdollisuuksiin. Toisen pahuus voi olla suurempaa kuin voit kuvitella.