Viherpiha

Kasviprofessorin kartanopuutarha huokuu vaikutteita Euroopasta – itse tehty huikea huvimaja, merkkisuvun muistokivi ja suunnitteilla oleva barokkipuutarha

Kasviprofessorin kartanopuutarha huokuu vaikutteita Euroopasta – itse tehty huikea huvimaja, merkkisuvun muistokivi ja suunnitteilla oleva barokkipuutarha
Ruusuja, pioneja, kulttuuriperintöä ja kaksikerroksinen huvimaja! Töyrylän kartanon kahden hehtaarin puutarhassa on Kurt Fagerstedtille harrastusta kerrakseen.
Julkaistu: 15.7.2022

Ennen saapumistaan artjärveläisen kartanon pihapiiriin Kurt Fagerstedt ja Jyrki Salolahti olivat etsineet sitä oikeaa jo tovin. Heidän toiveenaan oli löytää suuri tunnelmallinen vapaa-ajankoti noin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, mutta toistaiseksi vastaan oli tullut joko liian innokkaasti remontoituja talovanhuksia tai kauniita taloja ankeissa miljöissä.

– Yhdessäkin juna meni aivan talon vierestä, niin että kuusiaita vain heilui, muistelee Kurt.

Kurt Fagerstedt istutti rikkaruohojen valtaamaan rinteeseen märimeiramia (vas.) ja mehiruusukkeita (oik.). Sammaloituneen vesisäiliön päällä patsastelevat Kurtin muotoilemat bonsait.
Kartano oli maalattu voimakkailla sinisen, oranssin ja vihreän sävyillä todennäköisesti 1970-luvulla. Kurt ja Jyrki valitsivat remontissa taloon samat värit kuin Mikkelin Tertin kartanossa.

Töyrylän kartanossa kaikki oli kohdallaan vaikka rempallaan: sekä piha että vuonna 1879 valmistunut kartano kaipasivat kohennusta, mutta niiden potentiaali oli uusille isännille ilmiselvä.

– Edelliset omistajat olivat lähes 80-vuotiaita, joten he eivät olleet enää jaksaneet hoitaa pihaa. Eikä kukaan varmaan ollut koskaan tätä puutarhaa suunnitellut. Tai jos oli, sen muoto oli kadonnut, kertoo Kurt.

Etupihalla tönötti siellä täällä tusina huonokuntoista vaahteraa, navetan edusta kasvoi nokkosta ja vaahterantaimia, ja talon takaportaat johtivat suoraan villiintyneeseen juhannusruusupusikkoon.

Nyt Kurt on hoitanut harrastuksenaan kahden hehtaarin puistomaista puutarhaa 15 vuotta. Monta istutusaluetta on jo perustettu, ja Kurtilla on puutarhalle aivan erityisen kiinnostava tulevaisuudensuunnitelma.

Kartanon pihamaalla kasvaa austinruusuja ruukuissa. Kuvassa ‘Crown Princess Margareta’.
Neidonruusu ’Madame Plantier’ on vanha ranskalainen lajike, jolla on valloittava hunajaisen sitruunainen tuoksu.

Alkukesä on ollut suopea perhosille. Niitä lepattaa joka puolella kartanon pihamaalla. Kasvifysiologian professorina työskentelevä Kurt on pannut merkille, että nokkosperhosten lisäksi myös neito-, aurora- ja orapihlajaperhoset näyttävät lisääntyneen. Perhoset suuntaavat pihan syreenien, suopayrtin ja märimeiramin pakeille, Kurtin askeleet taas vievät mieluiten lukuisten pionien ja ruusujen luo.

Hänen kiintymyksensä molempia kasveja kohtaan käy ilmi heti etupihalla. Pihan oikealla reunalla punamultaisen aitan seinää kiipeilee runsaasti kukkiva, vanha suomalainen ’Onni’-ruusu. Kartanon sisäänkäynnin eteen taas on aseteltu puolikaareen ruusuruukkuja, joita sulostuttavat vaaleanpunaiset ’The Ancient Mariner’ -austinruusut.

– David Austin on onnistunut jalostamaan ruusuja, jotka ovat vanhojen ruusujen näköisiä, tuoksuvia, taudinkestäviä ja kukkivat koko kesän! innostuu Kurt ja jatkaa:

– Ruusut ovat aika tylsiä, jos ne eivät tuoksu.

Vanha suomalainen ’Onni’-ruusu sopii punamultaisen aitan seinustalle. Vasemmalla ’Hurdal’-norjanruusu on ehtinyt juuri kukkia. Kartiovalkokuusi on yksi pihan harvoista havuista.
Ranskanruusu ’Charles de Mills’ tuoksuu voimakkaasti.
Tertturuusu ’Schneewittchen’ seuranaan jättipoimulehti, joka on pysynyt aisoissa ajettavan nurmialueen reunassa.

Ruusut ovat viihtyneet ruukuissaan jo viisi vuotta. Kurt talvettaa ne navetassa, rapsuttelee keväisin ruukkujen pinnoilta multaa pois, lannoittaa veteen sekoitetulla hevosenlannalla ja lisää uutta multaa.

Muhkeat pioninpompulat täplittävät pitkää vehreää penkkiä etupihan vasemmalla reunalla. 25 metrin penkissä kasvaa kärhöjen seurana 40 valkoista pionia.

– Ajatus on, että penkissä kasvaisi vain valkoisia kukkia. Istutin pioneja kolmea lajiketta, jotta kukinta kestäisi pidempään, mutta taitavat kaikki kiinanpionit kukkia aika samaan aikaan, Kurt nauraa.

Lajikkeet ovat ’Festiva Maxima’, ’Shirley Temple’ ja ’Duchess de Nemours’.

– Viimeksi mainittu myös tuoksuu! Pionit usein haisevat, mutta ’Duchess de Nemours’ tuoksuu vanhanajan saippualta.

Kurt perusti valkeana kukkivan kärhö- ja pionipenkin yli 10 vuotta sitten. Maaperä on kivistä, joten penkin pohjaksi kärrättiin tuhti multakuorma.
Matalien tukien ympärille kietoutuneet kärhöt ovat saaneet pyöreän muodon. Pionien seurana pitkässä penkissä kasvavat tarha-alppikärhö ’Albina Plena’, ’Valge Daam’ -loistokärhö ja kuvassa kukkiva pensaskärhö.

Pioneja kasvaa kymmenittäin myös talon takapuolella. Tummanpurppuranpunaisten pionien ja vaaleanpunaisten ruusujen pitkät penkit muodostavat rinteeseen kulkuväylän. Alhaalla kiintopisteenä kohoaa graniitista tehty muistomerkki, joka kertoo tilan historiasta.

Ennen Töyrylän kartanon rakentamista näillä main seisoi talo, josta on lähtöisin muuan Sibeliuksen suku. Kun muistomerkki pystytettiin vuonna 1921, tilaisuutta kunnioittamaan saapui isoisänsä isoisän entisille maille Jean Sibelius. Nyt obeliskin alla kukkivat sirkeät keltanot.

Kun kierrämme puutarhassa, kasvifysiologian professorin puheessa vilisevät kasvien latinankieliset nimet (”Mikä se onkaan suomeksi?”) sekä kiehtovat viittaukset historiallisiin puutarhoihin (kuten Villa d’Este Italiassa) ja puutarhavaikuttajiin (vaikkapa kirjailija Vita Sackville-West). Ruukkupuutarhansa lajeista hän kuvailee, miten ne kasvavat suotuisammassa ilmastossa, nietoskärhö Clematis armandii -köynnös Englannissa peittäen alleen kokonaisen muurin suurine lehtineen ja valkeine tuoksuvine kukkineen, tai perunroseepippuri Schinus molle Etelä-Euroopassa tuiki tavallisena kadunvarsipuuna täynnä punaisten pippureiden terttuja.

Kurt kitkee kulkiessaan vuohenkelloa. Takana erottuu Sibeliuksen suvun muistokivi.
Takapihan penkkien pionit löytyivät tontilta, ja Kurt on jakanut niitä ahkerasti. Talon vieressä kasvava vaahtera lienee yksi Suomen suurimmista.
David Austin -ruusu ’William Shake­s­peare’. Tuoksuvan ruusun terälehdet ovat jakauneet neljään osioon.
Valtava uurna on asetettu kaivon kannelle, joka on maisemoitu piiloon suurilehtisten kuun­liljojen avulla.

Pihan varjoisimmassa nurkkauksessa, vanhan vesisäiliön päällä Kurtilla on bonsaipuita. Hänen suosikkejaan ovat tiivismuotoiset japaninvaahterat, mutta löytyy joukosta myös mulperipuusta tehty bonsai.

– Keväällä katson niiden muotoa, leikkaan ennen lehtien puhkeamista ja pari kertaa kesän aikana.

Säiliön vieressä nököttää rykelmä taimipurkkeja.

– Jostain olen joskus laittanut taskuun siemeniä. Luulen, että ne saattavat olla keltaista korkeaa salkoruusua, hän aprikoi.

”Ruusut ovat aika tylsiä, jos ne eivät tuoksu.”

Kurt ei selvästi suhtaudu harrastukseensa haudanvakavasti vaan kepeällä uteliaisuudella. Siitä kertoo vaikkapa kapeassa syvässä ruukussa asustava lumme.

– Sen piti olla punainen. Hoidin ja odotin sen kukintaa kaksi vuotta, mutta kun kukka tuli, se oli aivan tavallinen valkoinen pohjanlumme, Kurt nauraa.

Kurtin lempikasveihin kuuluvat myös liljat, joita kasvaa muun muassa ruukuissa navetan luiskassa. Kivien päällä pasuunakukka, ikivanha koristetupakka ja kolmiokäenkaali. Oikeassa reunassa sinisade ja nietoskärhö.
Varjoliljoja ilmestyy tontilla, minne lystää. Tällä kertaa pensaskärhön syliin.
Kurt on hankkinut pihaan vanhaan kartanoon sopivia ruukkuja ja uurnia. Kiviseinällä varjossa viihtyy muratti.
Kartanon puutarhassa kasvaa useita omenapuita. Kaunismuotoinen ’Syysjuovikas’ tuottaa hyvänmakuisen sadon myöhään syksyllä. Lajike on tuotu Suomeen 1800-luvun lopulla.

Suuri osa ideoista on peräisin paitsi englantilaisista puutarhakirjoista, myös Keski-Euroopan matkoilta ja viidestä Skotlannissa vietetystä vuodesta, joina Kurt tuli kiertäneeksi esimerkiksi linnojen puutarhoja.

Toisinaan pohjoinen ilmastomme pakottaa ottamaan unelmissa takapakkia. Viime talvi oli niin kova, että lähes kaikki navetan seinää kiipeilleet köynnösruusut, kuten ’Flammentanz’ ja ’Santana’, paleltuivat.

– Haluaisin koko seinän täyteen köynnösruusuja. Punaiset ruusut näyttävät upeilta valkoista seinää vasten. Ensi talvena laitan tuplakerroksen pakkashuopaa.

Joskus Töyrylän kartanoa ympäröi barokkipuutarha.

Olemme saapuneet pitkän puutarhan toiseen päähän, jossa odottaa ihmeellinen näky: Kurtin itse suunnittelema ja rakentama kaksikerroksinen, majesteettinen huvimaja. Myös sen paikka on tarkkaan mietitty.

– Halusin, että huvimajalta kulkee suora linja navetan ja talon läpi Sibelius-muistomerkille. Mittaaminen oli vaikeaa, mutta Google mapsin uudesta versiosta pystyin katsomaan, että onnistuin hyvin!

Suora linja on tärkeä Kurtin suuren vision kannalta: joskus Töyrylän kartanoa ympäröi barokkipuutarha.

Barokkipuutarhassa pitää olla keskiakseli ja kaiken muun sen suhteen symmetristä. Suoralle linjalle asettuisi myös haaveiden orangerie, jossa aremmat kasvit voisivat kukoistaa.

– Tuonne noin! Kurt osoittaa paikkaa pihan keskiosassa.

Arvaamme jo, että pakettiratkaisua tuskin on suunnitelmissa. Sinä itse suunnittelet ja rakennat?

– Ilman muuta! Kurt hymyilee.

Toistaiseksi tulevan orangerien paikalla kasvaa pieni penkki mojitominttua. Ei hassumpaa sekään.

Kurtin suunnittelema ja rakentama kaksikerroksinen huvimaja on huikea ilmestys!

Töyrylän kartano toimii myös hotellina, toyrylankartano.fi.

Kommentoi »