Matkailuautojen myynti on ollut kasvussa jo usean vuoden ajan. Ne tuntuvat kiehtovan etenkin vaihtelunhaluisia seikkailijoita, jotka kaipaavat maisemanvaihdosta ja haluavat silti pitää oman sänkynsä ja tavaransa helposti mukana.

Toisaalta karavaanareissa on paljon myös seurallisia yhteisöasujia, jotka pysäköivät koko kaudeksi samalle leirintäalueelle. Karavaanarius vastaa monenlaisiin tarpeisiin.

SF-Caravanin toiminnanjohtajan Timo Piilosen mukaan matkailuajoneuvoilla kuljetaan paljon festivaaleille ja pienille paikkakunnille, joilla ei ole tarjota majoitusta kesätapahtumien aikaan. Pyörillä liikkuvalla hotellilla on kätevä lähteä sukulaisvierailulle, kun ei tarvitse yöpyä muiden nurkissa. Se toimii myös harrastavien perheiden tukikohtana esimerkiksi hiihtokeskusten talvileirintäalueilla.

Piilonen ei tee mustavalkoista jakoa mökkeilijöihin ja karavaanareihin. Elintason kasvaessa mökin rinnalle saatetaan hankkia matkailuauto tai -vaunu, ja SF-Caravanin jäsenistöstäkin viidesosalla on mökki. Molemmissa on puolensa.

Mökkiin liittyvä juurevuus on monelle suuri henkinen perintö. Osa kiinnittyy mökkiin, joka on suvun yhteinen kesänviettopaikka tai tuttu jo lapsuudesta, osa taas hankkii mökin aikuisena aivan uudesta paikasta ja kiintyy siihen.

– Mökillä on kuitenkin paljon käytännön hommaa, matkailuautossa taas on vapaa askareista. Mökillä ollaan perheen kanssa, siellä on samat naapurit ja ympäristö. Matkaillessa voi tutustua uusiin ihmisiin ja paikkakuntiin, mikä on jo pelkästään Suomessa liikkuessa suuri rikkaus, Piilonen vertailee.

Karavaanareiksi hakeutuu keskimäärin mökkiläisiä hieman sosiaalisempaa väkeä. Asuminen vieri vieressä leirintäalueella ja esimerkiksi suihkuihin jonottaminen pakottaa Piilosen mukaan toisten ihmisten huomioon ottamiseen. Moni pitää tutustumista silti miellyttävänä ja tärkeänä.

– Tämä on tittelitön matkustusmuoto, eikä leirintäalueella tavatessa kysytä ensimmäiseksi, mitä teet työksesi, vaan puhutaan harrastuksen kautta. Ihmiset vaihtavat kokemuksia leiripaikoista, reiteistä ja matkakohteista.

Toisaalta myös karavaanareihin lukeutuu itsenäisten polkujen kulkijoita, jotka ajavat Norjan parhaille kala-apajille eivätkä puhu kenellekään kahteen viikkoon.

Sekä mökkeily että karavaanarius tarjoavat vaihtoehdon kiireiselle arjelle. Molemmat ovat Timo Piilosen mielestä myös hyviä kotimaanmatkailun edistäjiä, kun rahaa käytetään suomalaisiin palveluihin.

Toinen molempien ajanviettotapojen puolestapuhuja on ekologisuus. Nykyään kaikki, mikä ei ole lentomatkailua, on ehdottoman hyväksi. Vaikka autoliikenne tuottaa hiilidioksidia, se ei tee sitä missään tapauksessa niin paljon kuin ulkomaille suuntautuva lentomatka.

Keskimäärin matkailuvaunulla ajetaan 4 000 kilometriä vuodessa, matkailuautolla liikutaan enemmän ja kilometrejä kertyy noin 10 000. Myös ympärivuotisuus selittää matkailuauton kilometrejä.

Matkailijoissa on paljon suurten ikäluokkien ihmisiä, jotka ovat oppineet matkustusmallin buumin jyllätessä 1970-luvulla. Karavaanareiden keski-ikä onkin kivunnut 60 vuoteen. Työuran jälkeen aikaa matkailuun on enemmän, ja kertynyt varallisuus mahdollistaa harrastuksen.

Karavaanareihin mahtuu myös nuorempaa polvea ja lapsiperheitä, mutta enemmänkin Piilonen soisi heitä olevan. Nuorempia hän houkuttelisi mukaan elämyksellä ja matkustusmukavuudella.

Ensimmäistä kertaa matkaavalle Piilonen suosittelee aina matkailuajoneuvon vuokraamista. Jos matkustusmuoto tuntuu sopivalta, voi vuokrata uudelleen tai harkita ostamista. 10 000 eurolla pääsee käytetyn matkailuauton kanssa liikkeelle, vaunulla edullisemmin.

– Hyvin usein matkailuautoilusta tulee myönteinen kokemus, koska se on niin omaehtoista ja vapaata. Riippuu itsestä, mitä kaikkea kivaa voi tehdä, Piilonen summaa.