Kun vuosi vaihtui 1970- ja 1980-luvulla, mummolan keittiön seinälle ilmestyi aina uusi kalenteripyyhe. Ohuelle pellava- tai puuvillakankaalle oli painettu värikkäiden kuvioiden ympäröimä vuosikalenteri. Uuden vuoden jälkeen kalenteri siirtyi astiapyyhkeeksi.

Koska kalenteripyyhkeet oli tarkoitettu keittiön somistukseksi, niiden ulkonäköön oli panostettu. Kalenteripyyhkeissä näkyivät aikakauden graafisen suunnittelun muotivirtaukset ja suosikkivärit. 1960-luvulla suosittiin räväköitä perusvärejä, 1970-luvulla niiden rinnalle tuli murrettua metsänvihreää, ruskeaa, beigeä ja oranssia ja 1980-luku suosi söpösteleviä pastellisävyjä.

Koska kalenteripyyhkeitä käytettiin pääasiassa keittiössä, niissä oli usein keittiöön liittyviä kuva-aiheita kuten vihanneksia, sieniä sekä kippoja ja kuppeja. Suosittuja olivat myös luontoaiheet kuten kasvit, eläimet ja maisemat.

Tiedossa ei ole, kuka keksi kalenterin ja pyyhkeen yhdistelmän. Painettuja kalenteripyyhkeitä oli myynnissä ainakin 1950-luvun puolivälistä lähtien Yhdysvalloissa.

Suomessa kalenteripyyhkeitä alkoi näkyä jo 1960-luvun alkupuolella. Alkuun Suomessa myydyt kalenteripyyhkeet painettiin kotimaisilla tekstiilitehtailla kuten Tampellan pellavatehtaalla. Tampellassa oli alettu painaa jo 1950-luvulla astiapyyhekankaisiin moderneja, värikkäitä painokangaskuoseja. Perinteisten ruutujen ja raitojen sijaan keittiöpyyhkeisiin oli painettu elämänviisauksia, cocktailien sekoitusohjeita ja yksinkertaisia kuviosommitelmia. Kalenteripyyhkeet olivat luonteva jatko näille.

Tampellan moderneja kuoseja piirsivät muun muassa Eva Taimi, Aune Laukkanen ja Mariaana von Knorring. Esikuvina raikkaalle tyylille olivat ruotsalaiset kodintekstiilit, kuten Astrid Sampen kuosit.

Kotimaassa suunniteltuja ja painettuja kalenteripyyhkeiden kukoistusaikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, ja silloin niitä roikkui lähes joka kodissa. Tekstiiliteollisuuden siirryttyä edullisemman työvoiman perässä Aasiaan ne alettiin suunnitella ja painaa kotimaan ulkopuolella – olivat kalenteripyyhkeet kansainvälinen ilmiö. Samassa yhteydessä tyyli muuttui koristeellisempaan ja romanttisempaan suuntaan.

Kalentereiden suosion salaisuus oli edullinen hinta. Ne olivat halpoja ja harmittomia lahjatuotteita, joita ostettiin joululahjoiksi äideille, ystäville ja sukulaistädeille. 1970-luvulla kalenteripyyhkeitä mainostettiin esimerkiksi Helsingin Sanomien sivuilla äideille sopivina ”piristävinä”, ”pieninä, mutta hauskoina ja tarpeellisina” ja jopa ”viimetingan” lahjoina.

Sittemmin kalenteripyyhkeistä on tullut suosittuja keräilyesineitä. Osa keräilijöistä hankkii vain tietyn, ehkä itselleen tärkeän vuoden tai vuosikymmenen, tuotteita. Toiset pyrkivät kokoamaan pyyhkeitä jokaiselta vuodelta. Kalenteripyyhkeistä annetaan myös syntymäpäivälahjoiksi etenkin pyöreitä vuosia täyttäville. Päivänsankarille hankitaan esimerkiksi hänen syntymävuotensa kalenteripyyhe.

Kalenteripyyhkeet ovat palanneet myös nostalgian ja retroinnostuksen siivittäminä takaisin suomalaisfirmojen mallistoihin 2000-luvulla. Pienten kotimaisten tekstiiliyritysten kuten Kui Designin ja Kaunisteen mallistoissa on tarjolla veikeästi kuvitettuja malleja.