Kaarina Aho (1925–1990) kuului sukuun, joka on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuuriin. Isoisä oli kirjailija Juhani Aho ja isoäiti kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldt. Isä Antti Ahokin kirjoitti kirjoja, muun muassa vanhemmistaan.

Kaarina Aho opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa mallipiirtäjäksi ja sai ensimmäisen työpaikkansa vuonna 1946 Arabian tuotesuunnitteluosastolla opettajansa Kaj Franckin ansiosta. Tarinan mukaan Aho ei pitänyt siitä, että joutui piirtämään koristemalleja sarjatuotantoastioihin ja halusi irtisanoutua. Ahoa ei päästetty lähtemään, vaan hän sai perehtyä eri osastojen toimintaan laboratoriota myöten.

Vuodesta 1949 alkaen Aho oli keskeinen vaikuttaja Franckin työryhmässä. Vuonna 1962 hän päätti Arabia-uransa ja perusti oman keramiikkapajan.

Aho toimi työn ohella aktiivisesti Ornamossa ja muissa muotoilualan organisaatioissa. Ennen kuolemaansa hän lahjoitti Järvenpään kaupungille kokoelman isoäitinsä taideteoksia.

Sarjatuotannosta erottuvat Harlekiini-maljakot ja FC-malli (Palapeli), joissa näkyvät funktionalismin opit geometrisista alkumuodoista lähtien. FC-mallin ohella keskeisiä ovat X- (1957–1966) ja Atria-astiastot (1956–1968) sekä Franckin Kilta-sarjan lisäosat. Näiden rinnalla Aho loi leikkisiä tuotteita, joista elämään ovat jääneet niin kalan muotoiset leikkuulaudat kuin Munakanakin.

Kaarina Ahon muotoilu ei ole yhtä tunnettua kuin vaikka Arabia-kollega Ulla Procopén tai koristetaiteilija Raija Uosikkisen. Joukosta erottuvat Munakanat ja pöllöt, joiden arvo vain nousee. Myös Harlekiini-maljakot innostavat niin, että moni haluaa itselleen koko sarjan.