Vuosi sitten perheellemme tarjoutui mahdollisuus vaihtaa asuntoja New Yorkissa asuvan tuttavamme kanssa lähes kuukaudeksi. Asiaa muutaman minuutin pohdittuamme huusimme mieheni kanssa yhteen ääneen KYLLÄ. Tarjolla oli jotain täysin poikkeuksellista, jonka saimme mieheni kanssa ihme kyllä soviteltua kalentereihimme.
Koska lentojen hinnat tuplaantuivat jouluaaton jälkeen, päätimme silmää räpäyttämättä luopua joulusta kotona. Niinpä Lumiukko-animaation alkaessa istuimme taksissa matkalla lentokentälle, ja aaton kuohuviinit kilistelimme jossain Grönlannin yläpuolella. Joulupäivänä ei syöty kinkkua ja laatikoita vaan burgerit ja pirtelöt, koska muunlaista ravintolaa ei ollut avoinna väliaikaiskotimme lähellä.
Kokemus oli hauska ja erilainen, mutta samalla ymmärsimme, kuinka syvästi olemmekaan jouluihmisiä. Joulu ulkomailla ei tuntunut ollenkaan joululta, eikä siinä auttanut nettiradiosta soitetut petteripunakuonot tai naapuritalon vilkkuvalot. Perheemme joulutaika syntyy omista rakkaista perinteistämme ja vaiheittaisesta valmistelusta: itse keitettyjen toffeiden paketoimisesta, piparkakkutalon koristelemisesta, aattoillan blinipöydästä.
Sen vuoksi otan tänä vuonna kaiken takaisin. Luvassa on pohjattomia kattilallisia glögiä omien omenoiden mehusta, lanttulaatikkoa, rapu-mätitahnaa, uunissa paahdettuja punajuuria, Stiltonia ja iso rasiallinen läheisen suklaapuodin käsin tehtyjä konvehteja. Tuskin edes poistun kotoamme, enkä millään meinaa malttaa odottaa.
Suloista joulun aikaa!
