Ihan liikaa työtä, tuumasi Miika. Vanha rautatietyöläisille rakennettu rivitalokoti oli kolmas asunto, jota Sonja Hirviniemi, 27, ja Miika Mäkynen, 28, kävivät katsomassa. Vaikka ensivaikutelma lupasi paljon puuhaa ja remonttia, vanhan hirsitalon avara olohuone ja kellarin rouheat tiiliseinät saivat mielikuvituksen lentämään. Tulevista remonteista välittämättä koti puettiin rakkaudella ensimmäiseen jouluun.

Joulun odotus alkaa marraskuun puolivälissä, kun ripustamme jouluvalot ikkunoihin ja kynttilöiden määrä alkaa hiljalleen kasvaa. Nautimme myös ensimmäiset glögit takkatulen lämmössä. Rakennamme joulua aattoon asti kukkien, kynttilöiden ja pöytäliinojen avulla. Haikein mielin joulu siivotaan pois nuutinpäivänä.

Lapsuudenkodissani äiti loi joulun taian huikeilla asetelmillaan, musiikilla ja kynttilöillä. Hyllyt ja jokainen vapaa pöydännurkka täyttyivät tontuilla ja joulukylillä. Tunnelma oli satumainen.

Ehkä se on lapsuudenkodin perintöä, että minusta on kodikasta, kun ihasteltavaa on joka nurkassa. Olen kaikkea muuta kuin minimalisti ja omassa kodissa saan toteuttaa kaikki koristeluhaaveeni.

Joulun asetelmista porstuan piparikylä oli mieluisin tehdä. Ikkunoihin oli piirtynyt pakkaskukkia, pihalla oli –25 astetta, kun lämpimät huopatossut jalassa yritin saada piparitaloja pysymään pystyssä. Pipareiden mausteinen tuoksu leijailee vastaan jo ulko-ovella.

Edulliset ja yksinkertaiset ideat ovat parhaita. Kakluunin eteen ja porstuan ikkunaan ripustetut pallot askartelin kahvinsuodatinpusseista, joiden kappalehinta on muutaman sentin. Joulukuusen koristeet taittelin käytetyistä paperikasseista. ­Adventtikynttelikkö on tehty koivuhalosta poraamalla siihen kynttilänreiät. Sopiva halko löytyi ystäväni vanhempien puuvajasta.

Rakastan joulun odotusta ja siihen kätkeytyvää tunnelmaa. Jokaisen suupielet vauvasta vaariin ovat ylöspäin! Kodin koristelun lisäksi askartelen joulukortteja, sidon kransseja, leivon ja teen jouluherkkuja. Valkosuklaa-karpalofudge on lempparini. Käytän mielelläni paljon aikaa läheisteni lahjojen keksimiseen, tekemiseen tai löytämiseen ja niiden paketoimiseen. Vaikka on hauskaa saada lahjoja, niitä on vielä ihanampi antaa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin tuntuu, että vähemmän on enemmän. On kutkuttavaa saada yksi, ajatuksella annettu lahja. Onneksi läheiseni tietävät, etten pahastu kirpparilta ostetuista lahjoista, päinvastoin.

Olen sairaanhoitaja ja kolmivuorotyöni takia jouluperinteitä on ollut vaikea ylläpitää, mutta niin kauan kuin muistan, olemme joulupäivän iltana kerääntyneet mammalaan äitini siskojen ja serkkujen kanssa.

Sisään tullessamme jokainen vuorollaan pomppii lumisen eteisen läpi villasukkalaatikolle toivoen, että sukat pysyvät kuivina. Olohuoneessa odottavat monet iloiset kasvot. Kun olen halannut heistä jokaisen, mielen valtaa lämmin, tuttu tunne. Nyt on joulu!

Miikan jouluinnostus ei ole vielä yltänyt samalle tasolle kuin minun, mutta toivoa on. Olen ollut monena jouluna aaton töissä, joten olemme vaihtaneet lahjat jo aatonaaton iltana. Viemme paketit kuusen alle, kynttilät ja jouluvalot tuikkivat kauniisti. Olohuone täyttyy kutkuttavasta salamyhkäisyydestä ja odotuksesta. On helppo uppoutua hetkeen ja Miikan iloon, kun hän avaa lahjansa ja kertoo minulle antamansa lahjan merkityksestä. Viimeisinä vuosina Miika on malttamattomana kysynyt, milloin vaihdetaan paketit. Eikös se ole merkki, että hänessäkin asuu pieni jouluihminen?

Kun aamutuimaan hiirenhiljaisessa, joulukuusen tuoksuisessa kodissa hipsin yöpaidassa alakertaan, istahdan pienelle jakkaralle ja sytytän takan. On vaikea kuvitella, missä muualla olisin mieluummin tai enemmän kiinni hetkessä.

Onni tuoksuu puolison paahtamilta ruisleiviltä, aattoaamun riisipuurolta, äidiltä tuliaisena tuodulta ruoalta. Höyryäviltä saunakeskusteluilta, joissa suunnitellaan remontteja. Olohuoneen tyynyistä rakennetussa majassa leikkiviltä ystävieni lapsilta.