Kotivinkki

Paineita, odotuksia ja syyllisyyttä – 5 syytä siihen, miksi joulu ahdistaa



Paineita, odotuksia ja syyllisyyttä – 5 syytä siihen, miksi joulu ahdistaa

Jos joulu ahdistaa jo etukäteen, on aika pysähtyä miettimään. Asiantuntija ja ihan tavalliset ihmiset kertovat, miten vietät sellaista joulua kuin itse haluat.
Teksti Raisa Mattila
Kuvat All Over Press

Puolentuhatta suomalaista kirjoitti viime joulun alla Googleen ”joulu ahdistaa”. Paineita aiheuttavat etenkin joulunviettoon tiukasti liittyvät rutiinit.

Harvaa kummastuttaa kaverin kaupunkijuhannus tai naapurin päätös lähteä pääsiäiseksi Ruotsin-risteilylle. Joulunviettoa taas ohjaa edelleen tiukka kulttuurinen käsikirjoitus, jonka mukaan pyhät vietetään perheen kesken perinneruokia syöden, sanoo Marjukka Laukkanen, vaativan erityistason psykoterapeutti ja koulutustoimintojen vastaava Suomen Mielenterveysseurasta.

Juhlan ajankohdalla on osansa siinä, että jouluinen yhtenäiskulttuuri on säilynyt näihin päiviin. Joulu on vuoden viimeisiä tilaisuuksia saada perhe koolle.

”Onko perhejoulussa mukana myös ajatus hyvityksestä? Jos ei ole ehtinyt antaa läheisilleen läsnäoloa vuoden mittaan, ainakin jouluna on pakko”, Laukkanen pohtii.

Yhdessäolo on parhaimmillaan ihanaa, mutta lyhyessä ajassa paineet kasvavat. Kolmen pyhäpäivän aikana pitäisi ehtiä täyttää jokaisen perheenjäsenen tai jopa koko suvun odotukset. Pettymysten taas tiedetään syntyvän juuri silloin, kun odotukset jäävät täyttymättä.

Ei ihme, jos jouluahdistus iskee.

Miksi joulu ahdistaa? 5 yleistä syytä

1. ”Ennen oli sukujoulu – nyt harmittaa, kun perhe on eronnut”

Muutos perhesuhteissa tai asumisjärjestelyissä korostuu helposti jouluna. Monelle juhlan sanoma kiteytyy nimenomaan yhteiseen aikaan läheisten kanssa.

Jos yhdestä perheestä on eron myötä tullut monta perhettä, tarvitaan kompromisseja ja joustamista. Uudenlaisen joulun keskellä on tavallista tuntea surua, syyllisyyttä, jopa epäonnistumista. Surettaa voi esimerkiksi ajatus, että lapsi joutuu viettämään joulua erossa toisesta vanhemmasta.

Eron jälkeen on tärkeä antaa tila ja lupa monenlaisille tunteille. Silloin niitä vastaan ei tarvitse taistella, Marjukka Laukkanen sanoo.

Toisaalta juhlaan voi liittyä myös helpotusta ja kepeitäkin tunteita esimerkiksi, jos tunnelma ennen eroa ollut ahdistava ja kuormittava.

”Meillä on tapana ajatella asiat valmiiksi toisten, esimerkiksi omien lasten, puolesta. Eron jälkeiset joulut voivat joskus olla aiempaa vapautuneempia juhlia”, Laukkanen sanoo.

Tuula erosi puolisostaan viisitoista vuotta sitten. Vasta nyt jouluista sopiminen tuntuu kivuttomalta.

”Alamme keskustella jo syyskuussa ja lyömme suunnitelmat lukkoon marraskuussa. Lasten ja toisen vanhemman joulutapaaminen voi olla myös ennen joulua. Silloin pyhiin ei kasaudu niin paljon paineita.”

Vinkki!

Mieti, millaisia muista ihmisistä riippumattomia rutiineja tahtoisit luoda omannäköiseesi jouluun. Toteuta niitä vuosi kerrallaan vähintään yksi.

2. ”En jaksa ajella jouluna ympäri Suomea jokaisen sukulaisen luokse”

Kaikille joulu ei tuo rauhaa ja lepoa vaan paineita reissata pitkin maata tervehtimässä jokaista vierailua kärttävää sukulaista. Kaarlon perheessä rallin suunnittelu aloitetaan hyvissä ajoin.

”Lapsemme kaikki isovanhemmat asuvat lähellä. Jokainen olettaa meidän saapuvan kylään. Ensi vuonna asumme toivottavasti isommassa asunnossa ja homma muuttuu siten, että karuselli alkaakin pyöriä meidän ympärillämme.”

Marjukka Laukkanen tietää, että vuoden lopulla väsymys helposti painaa.

”Loppuvuosi on monilla kiireistä aikaa töissä. Silloin joulun ajankohta ja siihen liittyvät odotukset lyövät vahvasti toisiaan vasten.”

Joskus väsymys on ennakointia: vastahakoisuus paljastaa, että perillä odottaa juhla, jonka vietto poikkeaa omista arvoista. Joissain perheissä jouluun liittyy esimerkiksi liiallista alkoholinkäyttöä tai repiviä riitoja.

”Kyläpaikassa niin sanottu iloinen perhejoulu voi myös olla esimerkiksi aikataulutettua suorittamista. Aamulla on herättävä tiettyyn aikaan, jotta ehditään suorittaa tietyt rutiinit tietyssä järjestyksessä. Sellainen ei välttämättä houkuttele.”

Kompromisseja voi etsiä pitämällä kiinni omista aikatauluistaan itselle tärkeissä kohdissa. Helena tekee niin.

”Vanhempieni luona siivous on pakko tehdä aattoaamuna. Taktikoin saapumalla paikalle mahdollisimman myöhään iltapäivällä.”

Vinkki!

Jos reissaaminen ei huvita väsymyksen takia, on viisasta miettiä, millä tavoin rutiineja voisi rikkoa. Onnistuisiko tänä vuonna isovanhempien reissu lapsiperheen luo eikä päinvastoin?

Jos läheisten joulunviettotavat ahdistavat syvästi, mieti, voisiko reissaamisesta kieltäytyä kertomalla rehellisesti syyn. Sanansa on hyvä valita rakentavasti, mutta muutoksia saa usein aikaan vain avoimuudella.

3. ”Olen ainoa, joka viettää joulun yksin”

Jouluna yksinäisyys korostuu, kun maailma ympärillä hiljenee. Oma joulu voi tuntua epäonnistumiselta, jos sitä ryhtyy vertaamaan muiden perhejouluun.

Laukkanen sanoo, että joskus ahdistuksen taustalla on menetyksen kokemuksia tai muita vaikeita tunteita, jotka nousevat pitkän ajan takaa pintaan pyhien hiljaisuudessa.

”Yksin ollessaan ihminen voi myös havahtua huomaamaan, että kaipaakin jotain, mitä ei tiennyt kaipaavansa.”

Anne viettää joulua töissä toisella paikkakunnalla, erossa perheestään.

”Harmittaahan se, sillä olin ajatellut olevani yhdessä läheisteni kanssa. Yksinäisyyttä torjuakseni sovin, että syön joululounasta yhdessä kollegani kanssa työpaikalla.”

Vapaalla Anne aikoo tehdä hyvää ruokaa itselleen ja soittaa videopuheluita perheelleen.

Vinkki!

Aattona on mahdollista nauttia eri tavalla yksinolosta, jos tietää saavansa seuraa viimeistään tapanina. Mieti, kokoontuisiko lähistöllä joukko, jonka seuraan voisi liittyä edes osaksi aikaa. Jos yksinäisyys ahdistaa, erilaiset kriisipuhelimet vastaavat joulunakin.

4. ”Äiti on yksin joulun, ja tunnen siitä syyllisyyttä”

Syyllisyyden puserruksessa ei usein ole kyse pelkästä joulusta, vaikka näennäisesti puhuttaisiinkin vain joulusta, Marjukka Laukkanen huomauttaa.

Syyllisyys läheisen yksinäisestä joulusta voi kummuta esimerkiksi kuluneesta vuodesta ja siitä, ettei ole ehditty tavata perheen kesken niin usein kuin olisi haluttu. Syyllisyyttä voi torjua huolehtimalla yhteydenpidosta muulloinkin kuin juhla-aikaan.

Markku matkustaa joka vuosi pyhiksi äitinsä luo.

”Oikeasti olisin mieluummin ainakin osan ajasta omassa kodissani, jossa saisin luoda omia perinteitäni. Toisaalta yhteiset joulut helpottavat syyllisyyttä, sillä olen huolissani äidin yksinäisyydestä.”

Jos joulun kaavaa tahtoo muuttaa, Laukkasen mukaan tärkeintä olisi avata keskustelu joulunvietosta mahdollisimman hyvissä ajoin. Niin toiselle jää aikaa sopeutua omiin suunnitelmiin.

”Liian hienotunteinen ei kannata olla. Enemmän sattuu, jos odottaa yhteistä joulua mutta saa kaksi päivää aiemmin kuulla, ettei sellaista tulekaan. Jos välissä on viikkoja tai jopa kuukausia, asiasta ehditään jutella kunnolla. Silloin molemmat osapuolet ovat luultavasti jouluna jo uusissa tunnelmissa.”

Vinkki!

Jos toiveet eroavat kovasti, toinen joutuu väistämättä joustamaan. Yksi vaihtoehto on kompromissi. Sopia voi esimerkiksi, että aatto ollaan erillään, mutta tapanina kokoonnutaan yhteen. Terveiden aikuisten kohdalla on oikeutettua ajatella, että jokainen vastaa myös jouluna omasta elämästään ja onnellisuudestaan.

5. ”Yritän tehdä läheisilleni idyllisen joulun – petyn, kun en pysty”

Suorittajatyypin ajatuksissa siintää mielikuva täydellisestä joulusta.

”Taustalla voi olla oman mielen jäykkyyttä, jolloin vain täydellinen kelpaa. Asiaan voi vaikuttaa myös lapsuudessa opittu malli tietynlaisesta joulusta tai kova tarve v

Vaikka mukava juhla muuttuisi pakolliseksi puurtamiseksi, suorittajatyyppi ei välttämättä havahdu tilanteeseen.

ertailla itseä muihin.”

”Suorittaja ei ole välttämättä miettinytkään, mikä joulussa olisi olennaista itselle. Hän vain toteuttaa vaatimuksia, jotka käskevät rankentaa juhlasta ulkoisesti mallin mukaisen tapahtuman.”

Suorituspaineita kasvattaa myös sosiaalinen media. Kuvat hienoista kuusista tai höyryävistä laatikoista näyttävät idyllisiltä mutta eivät paljasta tunnelmia, joiden vallassa ne on räpsäisty.

Matilda kokkasi vuosi toisensa perään tiptop-henkisen jouluaterian isolle porukalle. Puoliso oli mukana, mutta lähinnä avustavissa tehtävissä.

”Koska aterialle oli annettu niin suuri merkitys, ruokahetki kului minun osaltani murehtiessa, maistuiko kaikki varmasti ja olisiko pitänyt olla vielä enemmän tarjottavaa.”

Matilda päätti, että jatkossa jokainen valitsee itselleen tärkeimmän ruokalajin, jota valmistetaan. Vähemmän tärkeät ruoat ostetaan valmiina tai jätetään pois.

”Murehtimisen aiheet vähenevät.”

Vinkki!

Joululle voi sopia yhdessä teeman, joka voi olla ateriaan satsaamisen sijaan esimerkiksi rentoutuminen ulkoilemalla tai vaikka elokuvamaratoninäärellä. Sopia voi myös, että ensi vuonna palataan perinteiden pariin, jos kaikki niin tahtovat.

Julkaistu: 17.12.2018