Meidän Mökki

Johannan ja Juhan mökki on historiansa aikana toiminut postina, kestikievarina ja sotaväen majoituspaikkana – ”Nyt on meidän vuoromme pitää talosta huolta ja jättää oma kädenjälkemme”

Johannan ja Juhan mökki on historiansa aikana toiminut postina, kestikievarina ja sotaväen majoituspaikkana – ”Nyt on meidän vuoromme pitää talosta huolta ja jättää oma kädenjälkemme”
Jos jossain aika vaikuttaa pysähtyneen, niin Johanna ja Juha Huovisen kesäpaikassa Munsalassa. 1700-luvulla rakennetulla talolla on pitkä ja värikäs historia, mutta ennen Huovisen pariskuntaa paikka ehti olla vuosikymmeniä tyhjillään.
Julkaistu: 1.6.2021
Johanna ja Juha Huovisen 1700-luvulla rakennettu mökki sijaitsee Uudessakaarlepyyssä, Munsalan kylässä. Mökissä on 65 neliötä. Lisäksi yläkerrassa on saman verran kesäkäytössä olevaa tilaa.
Suupuhallettujen ikkunalasien läpi katsottuna maisema näyttää pysähtyneen reilun sadan vuoden takaiseen kesäaikaan. Näkymä ulottuu olkikattoisen ladon kautta omenatarhaan, jonka paksurunkoiset puut ovat kantaneet hedelmää monia vuosikymmeniä. Ilma väreilee kuumuudessa, eikä läheisellä kylänraitilla kulje ketään.
Johanna ja Juha varovat ylikunnostamasta vanhaa rakennusta. Ikä saa näkyä.
1700-luvulta periytyvän Wallgårdin vaiheisiin kuuluu niin postina kuin kestikievarina toimiminen, ja Suomen sodan melskeissä täällä on majoitettu sotaväkeäkin.
– Talon vaiheisiin liittyy jopa ruotsalainen sotamarsalkka Wilhelm Mauritz Klingspor, joka toimi Suomen sodassa sotavoimien ylipäällikkönä vuonna 1808. Hänelle kuulunut valtava arkku on viety ullakolta näytteille Oravaisten museoon, Juha kertoo.
– Sotatarinoita onkin vaikka kuinka monta, mutta hankkiessamme Wallgårdin täällä oli yhtä hiljaista kuin nyt, sillä paikka oli ollut asumaton kymmeniä vuosia, Johanna jatkaa.
Viimeisiä vakituisia asukkaita olivat hänen mukaansa Anna ja Runar Nelson sekä heidän kaksi lastaan. Runar kuulemma paiski töitä Kanadassa jättipuiden kaatajana, kunnes palasi vakavan loukkaantumisen jälkeen takaisin koti-Suomeen.
Sähköhella on liki huomaamaton mukavuus keittiössä, joka on sisustettu entisajan henkeen. Vanha työvalaisin korvaa modernit vaihtoehdot.
Ostopäätöksen mökistä teki Johanna. Hän kaipasi arjen vastapainoksi miljöötä, jonne mennä rauhoittumaan. Juha antoi siunauksensa hankkeelle, ja monen turhan etsimisreissun jälkeen löytyi tämä onnela.
– Juha on järjen ääneni. Häntä tarvitaan välillä palauttamaan tällainen vaaleanpunaisten lasien läpi katseleva Johanna alas pilvistä. Onneksi tällä kertaa hän näytti haaveelleni vihreää valoa, Johanna paljastaa.
Edes vajaan 250 kilometrin ajomatka kotikunnasta Oulun korkeudelta Uuteenkaarlepyyhyn ei estänyt päätöstä.
Toisinaan Johanna ja Juha miettivät, millaista elämää talossa on vietetty ennen heidän aikaansa.
Maunon lempipaikka on vesipisteen äärellä. Kissan henkilökunta käy avaamassa hanan aina janon yllättäessä.
Vanhan kunnioitus ulottuu keittiön pieniin käyttöesineisiin saakka.
Vanha kannattaa korvata uudella vain poikkeustapauksissa. Johanna ja Juha ovat korostaneet paikan ainutlaatuista henkeä etsimällä huonekaluja, jotka olisivat voineet olla talossa aina.
Asuinrakennuksen vanhin osa on pystytetty 1700-luvun puolella, ja jatkoa siihen on tehty joskus 1800-luvun alkupuolella. Toinen sisäänkäynti on lisätty vielä myöhemmin.
Johannalle ja Juhalle oli tärkeää, ettei heidän tarvitse heti ajautua valtaviin kunnostustöihin ja uusimaan niin kattoa kuin perustuksia. Aloille asettumista helpottikin huomattavasti se, että taloon oli jo vedetty sähkö ja juokseva vesi, ja kamarin nurkkaan oli asennettu pieni sisävessa.
– Talossa on myös toimiva multapenkkiperustus. Sitä ei ole tarvetta muuttaa, vaikka eristyksen laita on vähän niin ja näin. Pikkupakkasilla lattialämmityksestä käyvät villasukat, Juha naurahtaa.
Keittiötä on laajennettu vanhan makuuhuoneen puolelle. Näin sen yhteyteen saatiin ruokapöytä, ja säilytystilankin määrä kasvoi.
Tapetti on Boråstapeterin Anno-kokoelmasta ja nimeltään Sofia.
Sivustavedettävä sohva houkuttelee päivänokosille.
– Olemme tehneet pintaremonttia tupaan, salonkiin, keittiöön, verantaan ja eteiseen. Tapetit olen liisteröinyt entisten päälle. Kaikki vanhat kerrostumat ovat siis tallessa, ja pinkopahvitkin saavat rauhassa kupruilla. Vain yhdestä huoneesta ne piti poistaa liian huonon kunnon tähden, Johanna lisää.
Suurin urakka oli yhden tarpeettoman makuuhuoneen ottaminen osaksi keittiötä. Se onnistui oven paikkaa muuttamalla.
– Keittiöstä tuli muutoksen ansiosta tilaihme, jos niin voidaan sanoa vanhan talon pienistä huoneista, Johanna hymähtää.
Johannan ja Juhan makuuhuone on talon alakerrassa. Vieraiden tilavat makuutilat on sijoitettu yläkerran kesähuoneisiin.
Johanna on tuttu näky tienpientareilla. Kannut ja narupurkit täyttyvätkin luonnonkukista.
Kaikille pinnoille on valittu sävyjä, jotka eivät riitele talon tunnelman kanssa vaan pikemmin korostavat sitä. Herkkä lintutapetti on Midbec Tapeterin Morgongåva. Huomaa myös vanha silitysrauta nykyisessä ovistopparin roolissaan.
Hyvällä säällä pariskunta siirtää ruoanlaittopuuhat päärakennuksen, ulkorakennuksen ja saunan suojaiseksi muodostamalle sisäpihalle.
– Kalastusretkeni pohjoiseen pitävät huolen lohikalojen riittävyydestä, Juha kertoo.
Kalavaleita ei täällä tarvitsekaan kertoa, vaan kaikki vonkaleet ovat totta, ja perinteinen savustuspönttö on siksi tehokäytössä.
– Ja jos emme savusta, viritämme hiiligrillin pöhisemään. Mökillä on aina oltava hiiligrilli, siitä en tingi, Juha nauraa.
– Suunnitelmissamme siintää kesäkeittiön tekeminen ulkorakennukseen. Siellä voisi valmistaa ruokaa sateellakin, Johanna maalailee jälleen vaaleanpunaisia haaveitaan.
Talon ullakolta on viety ruotsalaiselle sotamarsalkalle kuulunut arkku museoon.
Kesähuoneiden leppoisa tunnelma syntyy vanhoilla kalusteilla. Romanttiset peitteet ja tyynyt Johanna on hankkinut Pänikästä ja Piirongista.
Mökkiin kuuluu heinäpelto, jota niittää nykyisin aikaisemman omistajan veli. Johanna haaveilee, että jonain päivänä siinä laiduntaisivat lampaat.
Ehkä kesäkeittiö kiinnostaisi Wallgårdin kissojakin eli Maunoa ja Kerttua. Yleensä ne lepäilevät niille rakennetussa pikkuisessa pihatalossa tai kurkistelevat päätalon ruutuikkunoista. Hiirikissojen uraa mirrit eivät harjoita, koska naapurin Viiru kavereineen on siinä työssä pätevämpi. Joukkio hoitaa metsästyksen Wallgårdinkin mailla.
– Meidän kissoille riittää kävely rehvakkaana hihnan päässä talon ympäri. Reviiri on silloin merkattu, Johanna kertoo.
Punamullatut julkisivut hehkuvat kilpaa auringonpaahteen kanssa.
Aika ajoin mökkiläiset miettivät, millaista elämä talossa on ennen ollut. Vaikka he ovatkin saaneet paljon tietoa ympäröivän kylän asukkailta, esimerkiksi rakentajasta pariskunnalla ei ole vielä tietoa. Usein käy niin, että paikalliset puhuvat ruotsia ja Johanna ja Juha suomea, mutta aina on tultu ymmärretyiksi.
Kun maisema aaltoilevien ikkunalasien takana kääntyy iltaan, Johanna ja Juha avaavat radion. Tänään sieltä tulee Entisten nuorten sävellahja, jota he eivät kyllästy kuuntelemaan.
– Mitä enemmän olemme tutustuneet taloon, sitä varmemmin tiedämme olevamme juuri meille sopivassa paikassa. Tällä hetkellä on meidän vuoromme pitää talosta huolta ja jättää tänne oma kädenjälkemme, Johanna sanoo.
5 kommenttia