Jenni Pääskysaari rakastaa nukkumista ja hyvää kahvia – ”Jo illalla nukkumaan mennessäni haaveilen aamukahvista”

Ei tarvitse olla paras tehdäkseen asioita. Nuorempana tuntui kuin jossain olisi jokin raati päättämässä, kuka on tarpeeksi pätevä tekemään jotain. Taidelukion oppilaana ajattelin, että kirjoja kirjoittavat jotenkin paremmat ja hienommat ihmiset kuin minä. Mutta kukaan ei tekisi mitään, jos ajattelisi, että pitää olla paras.

Koti on minulle pyhä paikka, turvasatama. Tarvitsen lepoa ja palautumista. Rakastan nukkumista, ja paras paikka on sänky. Hyvään sänkyyn jos johonkin kannattaa satsata – selkä kiittää.

Tapaamme kerran viikossa työkavereideni kanssa, kun teemme Pitääkö olla huolissaan? -tv-ohjelmaa. Koska kirjoitan paljon yksikseni kotona, minulle on tosi tärkeää, että on jokin yhteisö, johon kuulun.

Olin aktiivinen Twitterissä ja Facebookissa, mutta pari vuotta sitten suljin tilini. Some tuotti enemmän huonoa kuin hyvää fiilistä ja söi aikaa oikeilta ihmissuhteilta, lukemiselta ja ajattelulta. En ole ikävöinyt.

Paras ystäväni on Liisa, johon tutustuin lukion ekalla luokalla. Päädyimme ilmaisutaidon tunnilla sattumalta pareiksi. Emme näe kovin usein, mutta rakastan ja fanitan häntä sumeilematta ja vilpittömästi.

Merkitsen työajan aina kalenteriin. En voi odottaa inspiraatiota, vaan minun on ryhdyttävä toimeen. Deadline on hyvä muusa. Tekstin ei tarvitse olla elämää suurempaa eikä kirjoittaminen ole mitään mystiikkaa vaan täyttä työtä.

Parasta on vapaus, rakkaus ja hyvä kahvi. Jo illalla nukkumaan mennessäni haaveilen aamukahvista. Yrittäjänä saan määrätä aikatauluni. Ja elämä on mielekästä, kun saa rakastaa ja tulla rakastetuksi.