Tiilikattoinen hirsitalo nököttää puiden suojassa pellon laidalla. Pihaan johtavaa hiekkatietä reunustavat vanhat puut. Vuonna 1926 rakennettua mummonmökkiä vastapäätä seisoo kunnostettu kanala, jonka päädyssä kylpee auringossa entisen omistajan rakentama oleskeluterassi. Ympärillä on omenapuita ja paikkoja, joissa voi istuskella ja rentoutua.
Tähän idylliin ei päädytty sattumalta. Helsinkiläiset Jaakko ja Tiina etsivät pitkään viikonloppukotia maalta. Haaveissa oli talo Someron tai Salon seudulta. Unelmien kohde, joskin hieman huonokuntoinen, löytyi myynti-ilmoituksesta. Soitto välittäjälle kuitenkin paljasti, että paikka oli jo myyty. Joku oli marssinut näyttöön käsirahan kanssa.
Kului kaksi vuotta, eikä mieluista kohdetta löytynyt. Sitten netissä pomppasi eteen tutun näköinen punainen tupa. Talo oli taas myynnissä, osittain peruskorjattuna. Alakerrassa oli keittiö, olohuone, kylpyhuone ja veranta, yläkerran vintillä makuuhuone.
– Emme olleet uskoa silmiämme, pariskunta muistelee nyt kymmenen vuotta myöhemmin.
Jaakko ja Tiina tekivät heti tarjouksen, jonka myyjä hyväksyi.
– Näinhän se pitikin mennä, säästyimme isolta remontilta, he summaavat.
Vintille oli puhkaistu uudet portaat olohuoneesta ja kanala remontoitu perusteellisesti vierasvaraksi. Pieni pintaremontti riitti. Toki vanhassa talossa riittää aina tekemistä. Paljon putkiremontteja tehnyt Jaakko osaa nikkaroida ja toteuttaa Tiinan toiveita.
– Kohtuuden rajoissa, molemmat nauravat.
Pihalla on edellisten asukkaiden jäljiltä luumu-, kirsikka- ja omenapuita sekä viinimarja- ja karviaispensaita. Siellä täällä kasvaa myös pioneja, lipstikkaa ja metsämansikoita.
– Sellaista, ettei tarvitse koko ajan kitkeä. Tänne tullessamme haluamme rentoutua. Tarkoitus ei ole tehdä koko viikonloppua pihatöitä, koska kotonakin on omakotitalo, Tiina kertoo.
Juuri omaa aikaa varten talo hankittiinkin. Lasten teiniaikoina kahdenkeskiset viikonloput täällä olivat tärkeitä parisuhteen kannalta.
– Kun auto starttasi kotoa, aloitin viikon surujen ja ilojen purkamisen. Saloon päästyäni oli pää jo hieman kevyempi, Tiina muistelee.
– Ihan uusi maailma minulle, joka en ole edes lapsuudenkesiä viettänyt maalla!
Jaakolle maalla puuhastelu on tutumpaa. Hän vietti lapsuutensa lähellä, Somerolla. Sittemmin perhe muutti Helsinkiin ja 14-vuotiaana löytyi koulun pihalta Tiina. 42 vuotta myöhemmin heillä on omakotitalo Helsingissä sekä kolme aikuista lasta ja lastenlapsia.
Vuosien varrella taloon on kertynyt rakkaita tavaroita. Laverisohva on pariskunnan ensimmäinen yhteinen vuode. Ruokapöytä taas hankittiin yhdessä ensimmäiseen kotiin. Moni huonekalu on Jaakon Somerolla asuneen äidin peruja.
Molemmilla on omat mielipuuhansa, ja välillä istutaan yhdessä kahvittelemaan tai syömään. Jaakon lempisohvalla saa jalat kivasti ylös. Tiina taas viihtyy pidemmässä, johon mahtuu koko pituudelta makaamaan. Lapset käyvät välillä kylässä puolisoidensa kanssa ja tulevat toisinaan myös keskenään ystäviensä kanssa viettämään viikonloppua. Yllätysvieraillekin keitetään kahvit. Mukavaa olla kahdestaankin, puuhata ja näperrellä omia.
Tontin nurkalla on Jaakolle mieluinen pihasuihku.
– Takapihalla voi huoletta juoksennella vaikka nakuna, hän riemuitsee ja Tiina naureskelee vieressä.
– Meillä on täällä vähän erilaiset lempijuttumme, he toteavat.
