Kotivinkki

”Isän kuuluu jäädä lapsen kanssa kotiin”, kuvittaja-muusikko Ilja Karsikas sanoo – hän tiesi jo lapsena, millainen isä haluaa aikanaan olla

”Isän kuuluu jäädä lapsen kanssa kotiin”, kuvittaja-muusikko Ilja Karsikas sanoo – hän tiesi jo lapsena, millainen isä haluaa aikanaan olla
Tasavertainen arjen pyöritys auttaa koko perhettä voimaan hyvin, Ilja Karsikas sanoo. Hän sai opit vanhemmuuteen omalta isältään.
Julkaistu: 6.9.2022

Lapset ensin, oli Ilja Karsikkaan mummolla tapana todeta. Aiemmin Karsikas ajatteli, että äidinäiti halusi uhrata kaiken lasten vuoksi. Isäksi tulemisen jälkeen sanonta on avautunut uudella tavalla: lapset todella ovat tärkeitä, ja siksi heidän puolestaan on valmis luopumaan haaveistaan, kuten omasta ajasta.

– Sitähän se vanhemmuus osittain on, vapaa-ajasta tinkimistä, Ilja Karsikas sanoo.

Vapaana kuvittajana ja musiikintekijänä Karsikkaan on aina ollut helppo järjestellä arkensa niin, että hän ehtii olla paljon lasten kanssa. Esikoisen kanssa hän vietti kotona kymmenen kuukautta, kuopuksen kanssa puoli vuotta. Puoliso käy päivätöissä, ja Karsikas pystyy tekemään joustavasti töitä myös esimerkiksi lasten lomien mukaan.

Lasten maailmaan uppoutuminen ja oman isyyden pohdiskelu ovat auttaneet Karsikasta myös hänen työssään lastenkirjailijana, sillä hahmot ja teemat kumpuavat välillä omasta elämästä. Esimerkiksi uusin lastenkirja Yksisarvinen kertoo isän liiallisesta alkoholin käytöstä lapsen silmin ja pohjautuu osin Karsikkaan omiin lapsuudenkokemuksiin. Kirjan päähenkilön mallina oli oma 7-vuotias Inka-tytär, jonka lempipehmolelukin pääsi mukaan tarinaan.

– Kirjoitusprosessissa mukavaa on se, että kirjani ovat aina henkilökohtaisia niin monella tasolla.

Lastenhoitovelvollisuus kuuluu kaikille

Tasa-arvoisessa perheessä lastenhoitovastuu jaetaan Karsikkaan mielestä tasan. Silloin järjestely on kaikille reilu.

– Suomessa on maanpuolustusvelvollisuus, joka koskee kaikkia sukupuolesta riippumatta. Miksei voisi siis olla myös lastenhoitovelvollisuus?

Koko perheen hyvinvoinnin kannalta on ollut oleellista, että Karsikas ja hänen puolisonsa ovat pyörittäneet perhe­arkea tasavertaisesti esikoisen syntymästä asti. Tällä hetkellä isompi vastuu lapsista ja kodin metatyöstä on Karsikkaalla, sillä puolisolla on kuormittava vaihe töissä. On helpottavaa tietää, että kumppani voi tarvittaessa ottaa kopin kotona. Vaatii avoimuutta ja uskallusta sanoa, että minä en jaksa, voitko sinä hoitaa.

– Aiemmin maailma oli selkeämpi, kun kotiäidillä ja uraisällä oli tietyt roolit. Nykyään kaikki ovat kuormittuneita, joten jos kotona kaikki kasaantuu edelleen äidille, naiset uupuvat, Karsikas pohtii.

Järjestelipä hoidon miten tahansa, lasten kanssa kotona vietetty aika on lopulta hyvin pieni osa elämästä. Karsikaskaan ei suoranaisesti nauttinut pikkulapsiajasta, mutta on silti iloinen, että sai kokemuksen koti-isyydestä. Kukaan ei voi etukäteen tietää, millaista se on, joten miksei itse kokeilisi?

– Vaikka sitten uteliaisuudesta.

”Nykyään kaikki ovat töistään kuormittuneita. Naiset uupuvat, jos kaikki kasaantuu kotona heille.”

Suhde vaatii työtä

Millainen isä haluan olla lapselleni? Ilja Karsikas tiesi heti, kuka hänen roolimallinsa olisi.

– Muistan jo lapsena kokeneeni, että haluaisin olla isona samanlainen isä kuin oma isäni. Olen seurannut hänen jalanjälkiään.

Karsikkaan isä, kuvataiteilija Leo Karsikas, oli lasten kanssa paljon kotona. Se loi pohjan avoimuudelle.

– Olen aina voinut puhua kaikesta vanhemmilleni eikä minun ole tarvinnut valehdella mistään. Halusin lapsiini samanlaisen välittömän suhteen.

Karsikas mietti, että luodakseen haluamansa suhteen hänen täytyy kuunnella lapsia. Se puolestaan vaatii läsnäoloa. Yhteyden muodostaminen on sitä helpompaa, mitä pienempien lasten kanssa sen aloittaa. Hyvän suhteen luominen ole silti koskaan myöhäistä.

– Kynnys kohdata lapset madaltuu, kun heidän kanssaan on tosi pienestä pitäen. Siten näkee, millaisia tyyppejä heistä kehittyy.

Toisaalta Karsikas pitää epäreiluna sitä, että isät voivat valita, millaista isyyttä haluavat toteuttaa. Isiä ei painosteta tiettyihin isyyden malleihein kuten äitejä. Yhteiskunnan odotukset miehiä kohtaan ovat yhä matalalla.

– Vaikka käydään julkista keskustelua siitä, että isien pitäisi käyttää enemmän vanhempainvapaita, voi mies todeta, että ei kiinnosta, eikä siitä seuraa kummempaa reaktiota.

Isän rooli liittyy yhä vahvasti ammattiin – hän on se, joka elättää perheen. Ratkaisuna ei Karsikkaan mukaan ole paineiden lisääminen isille vaan niiden tasaaminen perheissä.

Karsikas pohtii, että yhteiskunnassa on vielä pitkä matka kuljettavana ennen kuin ajattelu­malli muuttuu. Lainsäädännöllä ja isyysvapaita tukevilla työpaikoilla on siinä tärkeä merkitys.

– Ihannetilanteessa ei puhuttaisi isien tai äitien tehtävistä vaan vanhempien tehtävistä.

Vanhemmuus tarkoittaa omasta vapaa-ajasta tinkimistä, kuvittaja-muusikko Ilja Karsikas sanoo. Hänestä jokaisen isän kannattaisi kokeilla koti-isyyttä.

Lapsi kasvattaa vanhempaa

Koti-isyyden myötä Karsikas on luonut lapsiinsa läheisen suhteen, ja sillä on kääntöpuolensa. Kun lapsi kokee voivansa puhua vanhemmalle kaikesta, puhetta myös riittää.

– Silloin pitää todella olla koko ajan läsnä ja vastata lasten tarpeisiin. Lapset ovat kuin työnantajia 24 tuntia vuoro­kaudessa.

Karsikas ajattelee nykyään olevansa aivan toinen ihminen kuin ennen lapsia. Isäksi tuleminen pakottaa kohtaamaan itsessään uusia puolia, eivätkä ne kaikki yllätä iloisesti. Vaikka lapset ovat hänelle rakkaimpia maailmassa, he ovat myös ainoita, jotka saavat pinnan katkeamaan.

– Ennen lapsia en oikeastaan suuttunut kellekään, hän sanoo.

Hän ihmettelee, miksi suuttuu juuri lapsille niin helposti. Myös Karsikkaan isä on impulsiivinen.

– Olen miettinyt, oliko hänkin rauhallisempi ennen kuin sai lapsia. Minäkuva muuttuu, kun kohtaa lapsensa, Karsikas sanoo.

Välillä lapsetkin toteavat, että nyt isä suutuit turhasta. Konfliktien selvittely pakottaakin harjoittelemaan anteeksipyytämistä yhdessä lasten kanssa, ja sillä tavoin lapset kasvattavat vanhempiaan. Samalla kehittyy taito kommunikoida kaikenlaisten ihmisten kanssa.

– Kotona oppii erilaisten persoonallisuuksien kanssa työskentelyä.

Onni asuu pienissä hetkissä

Karsikas ymmärtää, että kaikilla ei ole voimavaroja olla lasten kanssa pitkään kotona. Myös taloudelliset syyt voivat olla esteenä.

– Yhteiskunnan paine tietynlaiseen vanhemmuuteen voi olla kova. Esimerkiksi mediassa ja somessa nostetaan jatkuvasti esiin erheitä, jotka herättävät syyllisyyttä vanhemmissa. Omistautuminen lapsille on mahtavaa, jos siihen pystyy. Tärkeintä on kuitenkin olla itselleen armollinen.

Armollisuutta on Karsikkaan mukaan se, että uskaltaa tehdä asiat eri tavalla kuin vaikkapa ystäväpiiri. Karsikkaan perheessä ei pidetä kalenterisulkeisia ja juosta treeneissä. Kaikkien jaksamisen kannalta on tärkeää, että iltaisin on välillä vapaa-aikaa.

– Ajattelemme, että lapsista tulee kunnon aikuisia, kun olemme riittävästi heidän kanssaan.

Lapsiperheessä onni syntyykin Karsikkaan mukaan arjen pienissä iloisissa hetkissä, kuten hampaan lähtöä tai hienoa piirustusta ihaillessa. Hänen perheessään tärkeä pysähtymisen paikka on iltasatuhetki. Viimeksi kirjastosta tarttui mukaan Leena Krohnin Auringon lapsia, jonka kauniit kuvitukset ja filosofiset tarinat ihastuttivat sekä isää että tytärtä.

– On mahtavaa voida fiilistellä oman lapsen kanssa kirjaa ja pähkäillä yhdessä sen herättämiä ajatuksia.

Iltasatuhetki voi Karsikkaan mukaan olla kuin mikä tahansa taide-elämys, kuten käynti elokuvissa tai näyttelyssä. Yhteenkuuluvuuden tunne ei siis vaadi rahaa ja vaivaa.

Samalla on hienoa löytää yhteisiä intohimon kohteita. Yksi vanhemmuuden palkinnoista onkin, kun huomaa lapsen innon syttyvän itselle tärkeään asiaan. Karsikas ilahtui, kun lapset innostuivat piirtämisestä, ja hän seuraa mielenkiinnolla heidän kehittyviä taitojaan.

– Lapsi ei jatka vain sukua vaan myös kulttuuria ja perinteitä.

Kommentoi »