Mustavalkoisen valokuvan keskellä on vaalea harjakattoinen puutalo. Uudenkarhean talon kyljessä on pieni pulpettikattoinen kuisti ja kauniit, jugendtyyliset ruutuikkunat, joiden yläosa on jaettu vielä neljään pienempään ruutuun.

– Talon rakensivat Janin äidin isovanhemmat vuonna 1938, mutta hirret oli kierrätetty vielä vanhemmasta talosta. Emme tiedä, mistä ne oli tuotu tänne, Ida Westerlund kertoo.

Valokuvan takana ei ole päiväystä, mutta se voisi olla 1940- ja 50-lukujen vaihteesta, sillä talon edessä kasvaa jo korkea ja tiheä pensasaita. Sama aita on pihan ja kadun välissä tänäkin päivänä.

– Olemme talon kolmannet omistajat. Täällä on aina asunut Janin sukua, Ida kertoo.

Westerlundien muuttaessa taloon viisi vuotta sitten julkisivu oli valkoisten mineriittilevyjen peitossa ja pihan puolelle oli ilmestynyt laajennusosa. Myös ikkunoiden tyyli oli vaihtunut. Nyt talon ilme on muuttunut jälleen. Westerlundien käsissä ulkoverhous on vaihtunut moderniksi paneeliksi ja talon väri mustaksi.

Kaava on siis selkeä: jokainen sukupolvi on muokannut talosta itselleen sopivan ja toimivan.

Ida ja Jan istuvat olohuoneen ruokapöydän ääressä kahvilla. Jan näprää kännykkäänsä ja esittellee puhelimestaan kaminan äppiä.

– Pellettikaminaa voi ohjata etänä. Pelletit ovat tulipesän alapuolella olevassa säiliössä. Talo lämpiää muuten maalämmöllä. Meillä on alakerran lattiassa vesikiertoinen lattialämmitys, Jan esittelee.

Ennen kuin painetaan nappulaa ja laitetaan lisälämpöä tupaan, kelataan muutama vuosi taaksepäin. Hetkeen, jolloin Ida ja Jan etsivät perheelleen uutta kotia.

– Halusimme löytää valmiin kodin. Emme ajatelleet rakentaa tai remontoida vanhaa taloa, Ida naurahtaa.

Kotikaupunki Pietarsaaren asuntotarjonta tuotti kuitenkin pettymyksen, ja perhe päätti kesällä 2018 muuttaa tilapäisesti Janin isovanhempien entiseen taloon. Se oli asuttavassa kunnossa, mutta oman asumisviihtyvyyden vuoksi Ida ja Jan tekivät sinne pientä pintaremonttia.

– Maalasimme huoneiden seiniä sekä kunnostimme pesuhuoneen ja saunanlattiat asentamalla niihin lattialämmityksen. Molemmat lattiat olivat jäätävän kylmiä, Jan kertoo.

Tilapäiseksi tarkoitetussa kodissa vierähti lopulta vuosi, jolloin aika teki tehtävänsä: Idan ja Janin silmät avautuivat näkemään kodin potentiaalin.

– Sijainti ratkaisi. Talo on sopivasti kaupungin ja maaseudun rajalla. Heti takaovelta pääsee metsään lenkille tai hiihtämään. Keskustaan on autolla muutama minuutti, Ida kertoo.

Pariskunta pohti kahta vaihtoehtoa; talo pitäisi joko purkaa tai remontoida perinpohjaisesti.

– Olimme purkaneet täältä joitain pintoja nähdäksemme, millainen remontti olisi edessä. Ihastuimme vanhan puolen hirsiseiniin ja alkuperäiseen portaikkoon, Jan kertoo.

Talon kuntoa arvioivat myös rakennusalan ammattilaiset, joiden mukaan talosta löytyi sekä hyviä että huonoja asioita.

– Hyvää olivat vanhan puolen hirsiseinien kunto ja ikkunat, jotka oli vaihdettu 2000-luvulla.

Varsinainen yllätys odotti kuitenkin vintillä.

– Aluskatteet olivat mädäntyneet puutteellisen ilmaraon vuoksi. Vinttiä oli remontoitu ja eristetty edellisen kerran 1960-luvulla. Vesikatto oli vaihdettava, Jan kertoo.

Todellinen sylttytehdas oli alkuperäisen kuistin korvannut 1960-luvun opeilla rakennettu laajennusosa, johon oli sijoitettu sauna, autotalli ja pannuhuone.

– Rakenneavauksista näimme, että se oli todella huonossa kunnossa. Lattiasta löytyi muun muassa märkää haisevaa eristettä. Mietimme laajennusosan purkamista, mutta päädyimme vaihtamaan materiaalit ja muokkaamaan pohjan uusiksi, Jan jatkaa.

Remontin kolmas vetinen yllätys löytyi eteisen lattiasta. Vinttiin vievien portaiden edestä paljastui betoninen kellari, joka oli täynnä vettä.

– Tämä alue on entistä merenpohjaa. Nyt talon ympärillä on uudet salaojat, mikä ratkaisi ongelman.

Toukokuussa 2021 ryhdyttiin tuumasta toimeen. Talo ja lisäosa purettiin sisältä kokonaan. Kellari ja vanha rossipohja alusrakenteineen poistettiin. Niiden tilalle tehtiin valu, johon upotettiin lattialämmitysputket. Kattorakenteet uusittiin kokonaisuudessaan, ja katteeksi valittiin musta konesaumattu peltikatto.

Vanhat sivuvintit purettiin. Välipohja, seinät ja päädyt eristettiin hengittävällä kierrätyspaperieristeellä.

– Yläkertaan rakennettiin kesähuoneen pariksi kaksi pienempää lastenhuonetta. Ne olivat aikaisemmin avovinttiä. Huoneiden väliseinät tehtiin kevytrakenteisina, Jan sanoo.

– Ne on helppo purkaa sitten, kun lastenhuoneita ei enää tarvita, Jan kertoo.

Talon vanhan puolen hirsiseinät lisäeristettiin sisäpuolelta.

– Jätimme kuitenkin hirttä esille muistoksi eteiseen, Ida täsmentää.

Lisäosan pohja mietittiin uusiksi. Auto­tallin tilalle tehtiin avara ja valoisa vanhempien makuuhuone. Entisen pannuhuoneen tilalla on nyt sauna ja kylpyhuone. Kokonaisuus täydentyi kodinhoitotilalla, jonka yhteyteen saatiin vaatesäilytys.

Remontti saatiin päätökseen tammikuussa 2022. Ida ja Jan remontoivat mahdollisimman paljon itse yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta apuna oli myös kirvesmies 3–4 kuukauden ajan.

– Asuimme remonttiajan Janin vanhempien talossa, joka on ihan naapurissa. He puolestaan olivat evakossa mökillä, Ida kertoo.

Remonttia viivästytti kostea kesä ja syksy. Talon alle valetun betonilaatan kuivuminen venyi ja venyi, mutta projektissa koettiin myös iloisia yllätyksiä.

– Olimme riemuissamme, kun vanhan osan sisäkatto purettiin ja sen yläpuolelta löytyi 40 senttiä lisää huonekorkeutta ja vanha paneelikatto.

Taloon saatiin lisää avaruutta suurentamalla vanhoja oviaukkoja ja puhkaisemalla uusi aukko keittiön ja entisen kamarin välille. Nykyisin ruokahuoneena oleva kamari sai myös uuden ikkunan.

Alakerran tunnelman muuttui, kun takapihalle tehtiin ovi.

– Ensi kesänä teemme sinne uuden talon mittaisen terassin. Siitä tulee hieno, Ida sanoo.

Vaikka moni asia muuttui, jotain vanhaa palasi remontissa taloon.

– Löysimme lattian alta täällä olleen kaakeliuunin palasen. Nyt keittiön välitila on laatoitettu samanvärisellä vihreällä kaakelilla, Ida iloitsee.