Jo ulko-ovella huomasi, että edellisestä siivouspäivästä oli vierähtänyt vuosikymmeniä. Niina ja Jani ottivat haasteen vastaan, ja nyt he ovat enemmän kuin tyytyväisiä ihanaan kotiinsa Pyhtäällä. Perhekin on ehtinyt kasvaa nelihenkiseksi. Akusti on nyt nelivuotias ja Amanda kaksi. Perheellä on kissat Ninja, Nuppu ja Putin sekä Lex-koira.

Etsimme Kotkan seudulta puutaloa, joka olisi mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa. Sellaista ei löytynyt, joten aloimme tutkia myös autiotaloja. Otimme selvää omistajista, mutta löytämämme kohteet eivät olleet koskaan kaupan. Kesällä 2009 olimme taas olleet asuntonäytössä Pyhtään kirkonkylällä, kun kotimatkalla bongasimme hylätyn maatilan keskellä metsää ja peltoja. Tilan omistaja ei suoraan tyrmännyt ostoaikeitamme vaan suostui esittelemään paikkaa. Lopulta meistä tuli yli satavuotiaan maatalon iloiset omistajat.

Talo on rakennettu 1900-luvun alussa maatilan päärakennukseksi. Tilalla on ollut useita omistajia, ja se on palvellut hetken myös Stockforsin ruukin maataloustilana. Talossa on asunut useampi perhe kerralla. Viimeisimmät asukkaat lähtivät vuosikymmeniä sitten.

Meistä tuntui kuin olisimme siirtyneet aikakoneella vuosikymmeniä taaksepäin! Talossa ei ollut vesijohtoa, vessaa eikä luonnollisesti kylpyhuonettakaan. Ulkolaudoitus irvisteli, ja ikkunat olivat ränsistyneet. Huoneet olivat 1970-luvun riemunkirjavat, ja pinkopahvit repsottivat.

Vaikka meillä ei juuri ollut kokemusta remontoinnista, otimme urakan haasteena vastaan. Jani on asunut lapsuutensa puutalossa eikä pelkää tarttua vasaraan. Halusimme vaalia talon hyvin säilyneitä alkuperäisiä osia ja ainutlaatuista tunnelmaa. Hankimme tietoa Panu Kailan Talotohtorista, Perinnemestarin kirjoista sekä Museoviraston korjauskorteista. Saimme hyödyllisiä vinkkejä myös Rintamamiestalo.fi-remontointisivustolta.

Kutsuimme puusepän arvioimaan talon kuntoa, ja hän uusikin myöhemmin tuvan lahonneita hirsiä. Ammattilaiset hoitivat myös sähkö- ja putkityöt sekä muurasivat pönttöuunit ja pellittivät katon. Remontoimme ennen muuttoa tuvan ja olohuoneen ja teimme yhdestä huoneesta kylppärin. Kaikkiin huoneisiin vaihdettiin eristeeksi hengittävä selluvilla ja seiniin puukuitulevyt. Osa lattioista ja sisäkatoista jouduttiin uusimaan. Veranta sai talon arkkitehtuuriin paremmin sopivat ikkunat, ja ulko-ovi uusittiin. Päärakennuksen remontissa on jäljellä vielä verannan viimeistely, toisen vessan rakentaminen, ikkunoiden kunnostus sekä ulkomaalauksen loppusilaus.

Meille se on rakas harrastus eikä ikävä pakkopulla. Samoin sisustaminen. Olemme sitä ihmistyyppiä, joka tykkää koko ajan puuhailla ja tehdä jotain omin käsin.

Näin valtaisa remontti ei sovi kaikille, sillä se vaatii keskeneräisyyden sietokykyä ja realismia aikatauluihin. Itse tehden työ vie enemmän aikaa kuin kuvittelisi. Asioita täytyy osata priorisoida. Vanha talo on yleensä aina vähän vino eri suuntiin, ja monet ratkaisut ovat nykyihmisen mittapuulla epäkäytännöllisiä. Kaikkea ei voi suoristaa tai uusia, koska silloin alkuperäinen tunnelma häviää.

Meille on tärkeää, että koti on omannäköinen. Emme seuraa trendejä kovin tarkasti, vaan sisustus on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Olen rakastanut aina värejä ja kuoseja, mutta aiemmin asuimme vuokralla, enkä voinut irrotella väreillä. Täällä sain päästää luovuuteni valloilleen ja luoda jokaiseen huoneeseen oman tunnelmansa.

Kolmen metrin huonekorkeus saa monet kalusteet näyttämään liian matalilta. Oli myös vaikea löytää riittävän suuria kattovalaisimia, ja säilytystilaa on liian vähän. Ratkaisimme asian hankkimalla uusia vaatekaappeja ja käsittelemällä ne kalkkimaalilla elävän harmaiksi. Valitsimme lattioihin pellavaöljymaalin, mutta se ei kestänyt koiran tassuja ja lattia pitää maalata uudelleen Permolla.