Kun talo on ollut asumattomana viiden vuosikymmenen ajan, sen remonttitarpeet voisivat säikäyttää monet. Jorma Karjalaiselle Huopanankosken torppa oli kuitenkin merkityksellinen rakennus, ja hänellä on paljon paikkaan liittyviä muistoja.

Torppa oli Jorman mummola, jossa hän ennen kouluikään tuloa vietti kuukausia: vanhemmat laittoivat hänet junaan Helsingissä, ja Jyväskylästä postiauto toi pienen pojan perille Viitasaarelle. Myöhemmin koululaisena hän kävi mummolassa loma-aikoina.

Elämä maalla oli kovin erilaista kuin kotona. Navetassa asuivat possu, lehmät ja kanat, ja pihassa laidunsi lampaita, joita varten kerättiin kerppuja. Välillä Jorma ja hänen serkkunsa Reino passitettiin lypsylle. Jorma muistaa myös, kuinka joskus lähdettiin papan kanssa kalaan ja laskettiin läheinen Huopanankoski veneellä. Kerran kuuluisa kalastuskoski laskettiin jopa uimalla.

Lämpimien muistojen täyttämän paikan tarina juontaa vuoteen 1880. Silloin Jorman isoisoäiti Matilda Paananen sai aviottoman lapsen ja valtiolta lahjaksi Kissakallion torpan. Matilda taas antoi torpan häälahjaksi tyttärelleen Eelin Kinnuselle, Jorman mummolle. Vuonna 1903 talo siirrettiin toiseen paikkaan. Jorman papan ja mummon aikaan maata hankittiin torpan ympäriltä lisää, ja tila nimettiin Lehtoniemeksi.

Jorman ja Pirkon omistukseen torppa siirtyi vuonna 2016, kun he ostivat 50 vuotta asumattomana olleen paikan perikunnalta. Ennen kunnostusta tilalle ei tullut sähköä eikä vettä, eikä sinne johtanut autotietä. Talon ympärillä oli ryteikköä ja aarniometsää, ja rakennus kaipasi kipeästi nostoapua.

– Lupasin äidilleni kunnostaa torpan, ja lupauksethan kiltit pojat pitävät aina. Siinä vaiheessa en vielä onneksi tiennyt, miten laajaksi remontti paisuisi, Jorma sanoo.

Jorma ja Pirkko teettivät tontille myös tien, joka mahdollisti niin remontin kuin mökkeilyn vuodenajasta riippumatta. Laajaa remonttia oli toteuttamassa paikallinen timpuri. Pirkko ja Jorma hoitivat avustavia töitä.

– Asuntovaunumme oli parkissa pihassa koko projektin ajan. Ohessa raivasimme ryteikköä ja siivosimme pihapiiriä, Pirkko muistelee.

Torppa nousi ylös heinien seasta tunkkien voimalla. Perustukset korjattiin ja vaurioituneiden hirsien tilalle vaihdettiin korvaushirsiä, jotka saatiin tontilla olevasta heinäladosta. Sisätiloissa lattioihin lisättiin eristys ja uusittiin niiden laudoitus. Myös kaikki ikkunat ja ovet vaihdettiin.

Idea lattialämmityksen asentamiseen uusiin pesutiloihin tuli timpurilta, eikä sitä ole kaduttu. Tupaa hallinnut vanha tulisija purettiin ja tilalle muurattiin vähemmän tilaa vievä varaava versio.

– Entisaikaan torpassa nukuttiin uuninpankolla, mutta enää sellaiseen ei ollut tarvetta, Jorma naurahtaa.

Mökin viereen rakennetusta lasitetusta terassista on sukeutunut mukava oleskelutila, jonne mahtuu kokoontumaan isollakin porukalla. Puolilämmin huone saa lämmitysapua aurinkopaneeleista ja kaasulämmittimistä.

Paljon on nykyisten omistajien aikana ja remontoinnin ansiosta muuttunut.

– Mutta torppa jatkaa lupaukseni mukaan tarinaansa, Jorma sanoo ja hymyilee.