Minulla on tämä salainen taiteilijapuoli. Olen aina lapsesta asti tykännyt muotoilla ja rakentaa. Sain ensimmäisen vasarani 6-vuotiaana. Nykyään maalailen pääsääntöisesti akryyleillä, viimeksi kolme abstraktia norsua. Maalaan oikeastaan mitä vain, tunne on tärkein.

Alotin urheilun tosissani 15-vuotiaana. Useiden loukkaantumisten takia – voisi jopa sanoa ansiosta – tajusin että elämässä pitää olla muutakin. En halua vanhempana olla vain se entinen nyrkkeilijä. Siksi päädyin opiskelemaan Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin ja huonekalusuunnittelun linjalle.

Kun Tempurilta tuli pyyntö, voisinko suunnitella heille uuden malliston, suostuin. Uskon Tempuriin, ja minulle onkin tärkeää, että olen suunnitellut tuotteen, jonka takana voin seistä.

Nyt kun olen oppinut hiljentämään, olen myös oppinut näkemään kauneutta kaikkialla. Usein näen kauneutta rumassa ja rujossa. Pidän ajatuksesta, että vaikeissa ja rumissa asioissa on kauneutta. Olen tehnyt jopa lonkkani röntgenkuvasta valaisimen.

Olen todella huono nukkuja. Luultavasti siksi, että olen jatkuvasti niin kovin treenattu, että on vaikea rauhoittua nukkumaan. Selkäkipu, uusperheen lapset samassa sängyssä sekä pää joka on aina täynnä ideoita – ne ovat myös syitä sille, miksi nukun huonosti.

Meillä puhelinta ei saa ottaa yläkertaan laisinkaan. Tämän takia ostimme herätyskellot, koska pelkästään puhelimen oleminen samassa tilassa vaikeuttaa nukahtamista. Yritän välttää myös television katsomista myöhään illalla. Enää en mene nälkäisenä nukkumaan, niin kuin pahimmillaan aiemmin, kun vahdin tarkasti painoani. Tuuletan joka ilta makuuhuoneen. Makuuhuoneemme on myös todella pelkistetty, jotta häiriötekijöitä ei olisi.

Olen aina pyrkinyt nukkumaan paremmin kuin muut, sillä palautuminen on yhtä tärkeää kuin harjoittelu. Olen sängyssä yöaikaan 9–10 tuntia, mutta montako siitä saan nukutuksi, en osaa sanoa. Olen luonteeltani niin intohimoinen, että silloinkin kun en mieti öisin nyrkkeilyä, mietin varmasti jotakin muuta, kuten taiteita. Luovuus ei tule nukkumalla vähän, sen olen oppinut. 

Nyrkkeily on opettanut minua katsomaan kolmiulotteisesti ja tuntemaan kehollani paremmin. Nyrkkeily puri aikanaan taiteilijasieluun, sillä salilla kaikki ovat samanarvoisia. Nyrkkeily on kaunista ja esteettistä, mutta sen filosofia veti puoleensa. Onhan kyseessä herrasmieslaji, muuten kuin otellessa. Päädyin nyrkkeilyyn varsin klassisella tavalla. Aloin seurustella kamppailulajeja harrastavan pojan kanssa. Olisin voinut valita minkä tahansa muunkin kamppailulajin.

Olen erittäin herkkä ja hauras. Näytän tämän puolen itsestäni harvoin, mutta se on minusta tärkeä, koska koen että silloin on enemmän annettavaa. Nyt kun olen oppinut hiljentämään, olen myös oppinut näkemään kauneutta kaikkialla. Usein näen kauneutta rumassa ja rujossa. Pidän ajatuksesta, että vaikeissa ja rumissa asioissa on kauneutta. Olen tehnyt jopa lonkkani röntgenkuvasta valaisimen. Minusta on hienoa, että asia joka aiheutti minulle paljon pahaa ja kipua, voi nyt tuottaa ympärilleen kauneutta.

Minulta kysytään usein, että mikä minusta tulee isona. Haluaisin olla taiteilija, juoda punaviiniä ja maalata. Olen jo opetellut juomaan punaviiniä, sillä aiemmin en osannut. Uskon, että minusta tulee muotoilija: teen kalusteita ja koruja. Haluisin myös autta ja tukea nuoria, ehkä nyrkkeilyn tai jonkin muun asian kautta.

Nyrkkeilyä jatkan todennäköisesti vielä joitain vuosia. Olin ajatellut, että lopetan, kun voitan maailmanmestaruuden. Kun voitto tuli, tuli myös vapaus. Mitä minä haluan tehdä? Huomasin, että halusin edelleen nyrkkeillä. Nyt vain nyrkkeilen vapaammin, ei ole enää pakko nousta aamukuudelta treenaamaan. Voin tehdä sen myöhemminkin päivällä.

Olen myös löytänyt uusia makuja, juustoja ja viinejä. Eivätkä tulokseni nyrkkeilyssä ole tästä huonontuneet, päinvastoin. Minulla on jopa kaksi tatuointia tästä aiheesta. On kello, joka näyttää aikaa ja se aika on nyt, sekä kompassi joka näyttää paikkaa, ja se paikka on tässä. Voin kuulostaa hölmöltä, mutta uskon että parasta on aina tässä ja nyt.