Meidän Mökki

Kummilusikoita ja hiihtopalkintoja! Oletko sinäkin saanut joskus hopealusikan? Älä unohda muistoja tulvivia aterimia kaapin perukoille

Kummilusikoita ja hiihtopalkintoja! Oletko sinäkin saanut joskus hopealusikan? Älä unohda muistoja tulvivia aterimia kaapin perukoille
Hopealusikoita saivat ennen niin kihla- ja hääparit, merkkipäivien viettäjät kuin kummilapset. Juhlista kaapin perukoille jääneillä lusikoilla vaikka kesämökin kahvihetkiä!
Julkaistu: 15.4.2021
Melkein kaikista kodeista löytyy ainakin yksi hopealusikka. Olihan hopealusikoita tapana menneillä vuosikymmenillä antaa lahjaksi elämän tärkeissä taitekohdissa. Kummit ostivat vähintään syntymälusikan, mutta usein he täydensivät kummilapsen lusikkavarastoa vuosittain, kunnes kasassa oli puoli tusinaa tai tusina. Hopealusikat olivat myös tyypillisiä kihlajais- ja häälahjoja sekä urheilukilpailupalkintoja tai kunnianosoituksia firman ahkerille työntekijöille.
Ensimmäiset hopealusikat rantautuivat Suomeen 1300-luvulla. Ulkonäöltään ensimmäiset lusikat poikkesivat nykyisistä. Niiden varsi oli lyhyt ja pesä nykylusikkaa isompi ja pyöreämpi. Lusikanvarteen tartuttiin karskisti koko kouralla, eikä isoa ja leveää pesää laitettu suuhun vaan liemi hörpittiin sen reunalta.
Ruokailun lisäksi hopealusikoita käytettiin viinan juomiseen.
Nykyiset pitkävartiset ja kapeat, suuhun mahtuvat lusikat saivat muotonsa 1600-luvun lopulla. Tämä uusi lusikkamalli tunnettiin rotanhäntälusikan nimellä, sillä varren ja pesän liitoskohtaan syntynyt paksumpi harjanne muistutti rotanhäntää.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Uutta hohtoa kattaukseen! Osta hopea-aterimet Meillä kotona -kaupoista

SISÄLTÖ JATKUU
Hopeinen kihlajaislusikka tai hiihtokilpailupalkinto kahvikupin kyljessä antaa kesämökin kahvihetkelle aivan erityisen säväyksen.
Koska hopealusikat olivat harvinaista arvotavaraa, ne otettiin matkalle tai vierailulle mukaan. Vasta myöhemmin varakkaimmissa taloissa pystyttiin hankkimaan hopealusikoita niin paljon, että niitä voitiin kattaa myös vieraille. Ruokailun lisäksi hopealusikoita käytettiin viinan juomiseen. Tapana oli asettaa yhteinen viina-astia keskelle pöytää ja lusikoida siitä juomaa.
Hopealusikasta tuli entistä tärkeämpi esine 1700-luvun jälkipuoliskolla, kun suomalaiset muiden eurooppalaisten tapaan hurahtivat kuumiin uutuusjuomiin kahviin, teehen ja kaakaoon. Todellista hopeisten aterimien kulta-aikaa elettiin 1800-luvun lopun porvariskodeissa. Elintaso oli noussut teollistumisen ansiosta, ja ulkomailta omaksuttiin samaan aikaan ruokailutottumuksia, joiden nauttimiseen hankittiin uudenlaisia ruokailuvälineitä.
Pelkästään erilaisia hopealusikoita oli porvariskodeissa lukematon määrä, sillä joka ruokalajille piti olla oma välineensä. Hopeasepät valmistivat esimerkiksi erikoislusikoita sokerin sirotteluun, jääpaloille, karamelleille, kastikkeelle, mehulle ja jäätelölle. Oli myös minikokoisia lapiota muistuttavia suolalusikoita sekä pyöreäkärkisiä hillolusikoita.
Joka tarkoitukseen löytyi omanlaisensa hopealusikka.
Mallit kulkeutuivat Manner-Euroopasta. Suosituin oli Chippendale-sarja ja simpukkaa muistuttava Musla sekä kukka-aiheet kuten ruusu. Ensimmäinen puhtaasti kotimainen hopealusikkamalli on Suomi-lusikka, jonka koristekuvioiden sanotaan pohjautuvan Akseli Gallén-Kallelan vuoden 1912 luonnoksiin.
MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN

Uutta hohtoa kattaukseen! Osta hopea-aterimet Meillä kotona -kaupoista

SISÄLTÖ JATKUU
Yhä useamman perheen saataville hopea lusikat tulivat, kun niiden teollinen valmistus alkoi 1920-luvulla ja hinnat laskivat. Muodot säilyivät lähes entisellään, sillä teollisuus kopioi vanhat mallit ja lähes samanlaisia tuotteita valmistettiin joka tehtaalla. Vasta 1950-luvulla muotoilijat tulivat mukaan hopeaesineiden suunnitteluun. Yksinkertaisen tyylikkäitä hopealusikoita muotoilivat muun muassa Tapio Wirkkala ja Bertel Gardberg.
Pöytähopeat eivät ole enää suosittuja lahjoja, ja vanhoja perintöhopeita myydään usein romuhopeaksi. Romuttamisen sijaan kannattaa miettiä, millaisen säväyksen himmeästi hohtelevat aidot hopealusikat tuovat kahvi- ja ruokapöytään. Monien lusikoiden kaiverruksista voi myös lukea oman suvun historiaa.
Kommentoi »