Itävallasta lapsuudenkotiin Pohjanmaalle! Evan perhe remontoi 100-vuotiaasta hirsitalosta kodin uusille sukupolville
Ennen ja jälkeen
Itävallasta lapsuudenkotiin Pohjanmaalle! Evan perhe remontoi 100-vuotiaasta hirsitalosta kodin uusille sukupolville
Eva Sandström palasi lapsuudenkotiinsa oman perheensä kanssa. Vanha hirsitalo on saanut seitsemässä vuodessa kauniin tyylipäivityksen.
Julkaistu 14.8.2023
Meidän Talo

Korusuunnittelija Eva Sandström maanittelee pihan poikki kävelevää kissaa luokseen: ”Yster von Albertas, tule tänne, kiss, kiss”. Kissalla on muut metkut mielessä, eikä se edes vilkaise Evaan päin. Eva saa kuitenkin seurakseen perheen lapset Livin ja Ulfin, jotka tulevat istumaan kuistin portaille äidin molemmin puolin.

– Tässä portailla istuttiin aina lapsuudessa, Eva muistelee.

Kuistin reunoilla kasvaa edelleen yli 100 vuotta vanhat humalat, joiden lehdet peittävät sen kesän aikana vihreään. Näkymä yli purmolaisen maaseutumaiseman on pysynyt lähes samanlaisena kuin Eva muistaa sen 40 vuoden takaa.

– Tänne johti aikaisemmin koivukuja isolta tieltä. Se on kuitenkin kaadettu. Me olemme istuttaneet uusia puuntaimia pihatien molemmin puolin.

Eva on viihtynyt itävaltalaisen miehensä Rüdigerin ja lastensa Ulfin ja Livin kanssa Purmossa jo seitsemän vuotta.
Vuonna 1913 rakennettu hirsitalo sijaitsee Purmossa Pohjanmaalla. 200 neliön talosta löytyy keittiö, ruokailutila, olohuone, kolme makuuhuonetta, aula, kaksi wc:tä ja kylpyhuone. Talossa asuvat Eva Sandström, Rüdiger Leopold sekä lapset Liv ja Ulf.

Eva palasi tutuille seuduille seitsemän vuotta sitten itävaltalaisen miehensä Rüdigerin ja yhden lapsen kanssa.

– Asuimme Itävallassa ja minulle tuli olo, että haluan opettaa lapsillemme oman äidinkieleni.

Kolmikko päätti lähteä Suomeen muutamaksi vuodeksi. Asuntoa etsivä perhe yllättyi Evan isän ehdotuksesta.

– Isäni halusi, että me muutamme tänne, ja hän etsii itselleen pienemmän asunnon.

Suoralinjaiset ruokapöytä ja tuolit ovat hieno kontrasti sähköistetyn öljylampun kanssa. Vanha puulattia hiottiin ja vahattiin öljyvahalla.
Tältä keittiö näytti ennen remonttia.
Keittiön paikka siirtyi keskelle taloa. Cello-keittiön tummat Haikkoo-kaapistot tekevät kokonaisuudesta jämäkän. Saareke on pyörillä, ja sitä voi siirrellä.

Sisällä avarassa keittiössä on katto korkealla.

– Talo ei näytä ulospäin niin suurelta. Neliöitä on kuitenkin 200 ja huonekorkeus kolme metriä.

Talon rakensivat Evan isän täti Hilma ja hänen puolisonsa Albert.

– Tilan nimi on Albertas Gård. Tällä samalla kylällä on muitakin samannäköisiä ja -ikäisiä hirsitaloja, joiden rakentajat olivat silloin töissä läheisessä sikarilaatikkoja valmistaneessa tehtaassa, Eva kertoo.

Evan talo valmistui vuonna 1913, ja se siirtyi Evan isälle tädin pojan kuoltua 1970-luvulla.

– Minun huoneeni oli lapsena 1980-luvulla kaakkoispäädyn vinttikamarissa, jonka jaoin sisareni kanssa. Myöhemmin remontoin ikioman huoneen pieneen sivuvinttiin.

Ulfin huone sai remontissa raikkaan siniset seinät. Nojatuoli ja jalkalamppu on tuotu perheen Itävallan-kodista.

Kuten suomenruotsalainen den som spar, han har -sanonta – vapaasti käännettynä se joka säästää, hänellä on mistä ottaa – kertoo, oli Evan lapsuudenkotiin kertynyt vuosien varrella paljon tavaraa. Sen paljous vaikeutti uusien asukkaiden asettumista taloksi ja remontin aloittamista.

– Täällä oli odottamassa täysin kalustettu talo. Kaikki kaapit olivat täynnä ja piharakennuksissa oli lisää tavaraa. Meillä oli mukanamme omaisuutemme Itävallan-kodista, kuvailee esteetikoksi itseään luonnehtiva Eva.

Nykyinen vanhempien makuuhuone oli täynnä tavaraa ensimmäiset kuusi vuotta. Aluksi perhe asuikin talossa Evan isän vuokralaisena.

– Arkailin remontoimista. Ostimme talon vasta vuonna 2020, hän kertoo.

Yläaulan sinikultainen kaislatapetti vie ajatukset 1920-luvulle. Uudeksi lattiamateriaaliksi valikoitui Cellon Cappuccino Molti –tammiparketti.

Talo ei vaatinut isoja remontteja, ja suunnitelmana olikin tehdä vain tarpeelliset muutokset. Ensimmäisenä listalla olivat asumisen kannalta oleellisimmat tilat eli keittiö ja kylpyhuone.

– Inhosin vanhaa keittiötä. Sen suunnitteleminen tuotti minulle päänvaivaa. Mietin, miten siitä tulisi toimiva ja kivannäköinen sekä miten keittiön saisi liitettyä osaksi muuta asuntoa.

Edellisen kerran 1970-luvulla remontoitu keittiö oli pienessä ikkunattomassa huoneessa.

– Keksin ratkaisuksi sulkea vanhaan keittiöön johtavan oviaukon ja sijoittaa keittiön kokonaan uuteen paikkaan.

Evan oli vaikea löytää sopivalla mitoituksella olevia runkoja, sillä hänen suunnitelmassaan oli paikka muun muassa 30 senttiä leveälle kaapille. Lopulta paikallisesta K-Raudasta löytyi esittelykeittiö, jonka väritys, muoto ja mitat täsmäsivät toiveisiin.

– Se oli uskomaton onnenpotku. Saimme ostaa keittiön pienen odottelun jälkeen todella edullisesti.

Evalle löytökeittiö oli testi hänen omista suunnittelijan taidoistaan.

– Olen ollut tyytyväinen siihen, miten keittiö toimii. Sain projektista lisää itsevarmuutta suunnittelijana.

Remontissa kulku vanhaan keittiöön siirtyi Evan ja Rüdigerin makuuhuoneen puolelle.

– Haaveeni on tehdä tilaan joskus vielä kylpyhuone. Vesi- ja viemäriputketkin ovat jo valmiina.

Portaikko ennen remonttia.
Eteisestä tullaan suoraan ruokailutilaan ja keittiöön. Avara pohjaratkaisu tekee tilasta modernin. Mäntyportaat maalattiin remontissa tummanharmaaksi.

Seuraavaksi remontti jatkui yläkerran kylpyhuoneessa. Märkätilan kunnostaminen teetettiin ammattilaisilla.

– Suunnittelin pohjan uusiksi. Suihku oli alun perin tilan perällä ja suurin osa neliöistä meni pitkään allaskaapistoon ja kahteen altaaseen.

Eva sijoitti entisen suihkun paikalle ammeen ja siirsi suihkun sen viereen. Allaskaluste lyheni yhden altaan mittaiseksi. Sitten remonttipölyn annettiin laskeutua muutamaksi vuodeksi, ennen kuin oli aika raikastaa yläkerran huoneiden ilme.

Tunnelmallinen kylpyhuone on rakennettu vinon lappeen alle. Remontissa uusittiin kaikki pinnat ja kalusteet. Tilan perälle tuli Westerbergsin amme. Allaskaluste ja hana ovat Noron valmistamat. Marokkolaistyylinen lattialaatta on Pukkilan mallistosta. Seinät ja katto on maalattu Teknoksen Timantti 20 -maalilla, joka kestää kosteutta.

Taloa oli remontoitu isommin 1950- ja 70 -luvuilla. Ikkunoiden alle oli tuolloin ilmestyneet vesikiertoiset patterit ja piharakennukseen puulämmitteinen lämpökeskus. Vanhat uunit oli purettu pois turhina. Silloisten remontoijien ote ei ollut erityisesti vaalinut vanhaa. Onneksi alkuperäisiä, hyvässä kunnossa olevia pintoja löytyi lastulevy- ja muovimattokerrosten alta. Ennen niiden poistamista teetettiin asbestitestit.

– Keittiön lattiasta ei löytynyt asbestia. Sen alkuperäinen lautalattia sai hionnan jälkeen pintaansa suojaavan öljyvahan.

Asbesti tuotti kuitenkin ongelmia yläkerran aulan lattiassa.

– Ammattilaisen suosittelema ratkaisu oli jättää muovimatto paikalleen. Sen päälle asennettiin suojaava huopa, jonka päälle asennettiin uusi lautaparketti, Eva kertaa.

Tältä makuuhuone näytti ennen remontin valmistumista.
Sängynpäätyseinällä on Erismannin Paradiso Tropical Leaves -tapetti. Samettiverhon takana on kulku entiseen keittiöön, josta on tarkoitus tehdä kylpyhuone.
Evan ja Rüdigerin makuuhuoneen toisessa päädyssä on pukeutumis- ja säilytystilaa. Katon rajassa oleva vanha vaaleanvihreä tapettiboordi haluttiin säilyttää.
Olohuone ennen remonttia.
Olohuone sai uutta ryhtiä korkeista paneeleista. Niiden yläpuolella on William Morrisin Honeysuckle & Tulip -tapetti.

Korona-ajan remontissa uudistuivat kaikki vintin kolme huonetta, ja siitä tuli lasten oma kerros. Kun ne oli saatu kuntoon, vuorossa oli Evan ja Rüdigerin makuuhuone.

Olohuoneen viime kesänä tehty pintojen raikastus päätti pitkän remonttirupeaman. Sen seiniä peittää uusi korkea puolipaneeli, jonka yläpuolella on William Morrisin tapetin ylelliset kuviot.

– Opiskelimme mieheni kanssa molemmat Englannissa, jossa paneloinnit ovat yleisiä. Minusta ne sopivat hienosti yli 100-vuotiaaseen taloon.

Eva kertoo arvostavansa talon alkuperäisiä tyylipiirteitä.

– Olohuoneessa on samaa henkeä kuin Itävallan-kodissamme, jossa oli korkeat huoneet ja paljon pariovia.

Vaikka Albertas Gård on muuttunut seitsemässä vuodessa lapsuudenkodista Evan perheen näköiseksi, elämä Purmon maaseudulla herättää silti kahtalaisia tuntoja.

– Kaipaan suurkaupungin mahdollisuutta elää tuntemattomana, mutta toisaalta täällä jokainen tuntee meidät ja apua on aina tarjolla, Eva pohtii.

Lemmikkikissa Yster von Albertas saa lasten jakamattoman huomion. Vastamaalatun talon vesikatto ja rännit vaativat seuraavaksi huoltotoimenpiteitä.
1 kommentti