Pehmeä sammal joustaa askelten alla, risut rasahtelevat ja tuuli humisee puiden latvoissa. Nenässä tuntuu tuttu, kostea ja multava tuoksu, ja parhaassa tapauksessa suussa maistuvat mättäältä löytyneet marjat. Sormenpäät tuntevat koriin päätyvien sienten vahamaisen pinnan, ja mielen valtaa löytämisen riemu. Metsä toden totta tarjoaa ihmeteltävää kaikille aisteille.
Kun Henriikka Langén, 45, oli syyskuussa sienestämässä, hän mietti, kuinka hänen iäkäs sukulaisensa jäi paitsi kaikesta tästä. Henriikan puolison kummitäti lähestyy jo sataa vuotta, joten hänen jalkansa eivät enää oikein kanna eikä näkökään ole entisellään.
– Metsä on itselleni ihan hirvittävän tärkeä: minun on päästävä sinne aina välillä, muuten tulee ahdistava olo. Tämä kummitäti on myös aikoinaan ollut sienestäjä ja tykännyt käydä metsässä. Mietin, että voi Maikku-parkaa, kun hän ei enää pääse tänne, Henriikka kertoo.
Maikku asuu lähellä Henriikan perhettä ja on heille läheinen. Nyt Maikku oli täyttämässä 98 vuotta vielä samalla viikolla.
Sitten Henriikka sen keksi: hän antaisi Maikulle syntymäpäivälahjaksi laatikon, johon keräisi metsän antimia haisteltavaksi ja tunnusteltavaksi.
Kun hän alkoi toteuttaa metsälaatikkoa, mieleen palasi kodin kirjahyllyssä oleva lastenkirja Sibeliuksesta. Kirjan mukaan kansallissäveltäjällä oli ollut samankaltainen idea.
– Siinä mainitaan, että Sibelius talletti metsän tuoksua laittamalla sammalta tulitikkuaskiin.
Melkein kuin pääsisi sienestämään
Henriikka on kotoisin maalta, ja hänen veljillään on yhä omaa metsää siellä. Niinpä hän suuntasi synnyinseutunsa metsään keräämään aarteita laatikkoa varten.
– Halusin mukaan ainakin sammalta tuoksun takia. Koska Maikulla ei ole enää kovin hyvä näkö, halusin laatikkoon kirkkaita värejä ja valitsin kantarelleista kaikkein kirkkaimman keltaiset. Ajatuksena oli myös, että kantarelleja ja suppilovahveroita saa hypistellä, Henriikka kertoo.
Juhlapäivänä Henriikka kertoi nojatuolissaan istuvalle päivänsankarille, kuinka oli ollut pahoillaan, ettei tämä enää päässyt metsään, ja keksinyt lahjaidean siitä. Laatikko oli lahja ”yhdeltä metsäläiseltä toiselle”.
– Hän oli tosi liikuttunut siitä ja ymmärsi hyvin tarkoitukseni. Minulle tuli hirvittävän hyvä mieli siitä, kuinka kovasti hän ilahtui.
Henriikka uskoo, että ilahtuisi itsekin vastaavasta muistamisesta, jos ei iän tai muun syyn vuoksi enää pääsisi metsään.
– Se ei ole mikään ihan laiha lohtu, vaan eri asia kuin pelkkien sienten tuominen. Olen tehnyt sitäkin, mutta laatikosta pääsee ikään kuin itse sienestämään. Olin hiukan kätkenytkin sieniä sammaleen joukkoon, ja Maikku sai tunnustella ne sieltä.
Saalis herkuteltiin leivän päällä.
Muistathan jokamiehenoikeudet!
Puolukan- ja mustikanvarpuja saa kerätä metsästä ilman maanomistajan lupaa vain pieniä määriä. Ilman maanomistajan lupaa saa kerätä myös maahan pudonneita käpyjä, havuja ja puiden oksia. Sammalta ja jäkälää ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa.
Lähde: Ympäristöministeriö
Oletko sinä suunnitellut ja tehnyt kiinnostavan diy-luomuksen? Tai onko sinulla läheinen, jonka käsissä syntyy vaikka mitä ihanaa? Lähetä meille juttuvinkki!
Voit lähettää vinkin ja kuvan meille myös yksityisviestillä Instagramissa @meillakotona_fi tai Facebookissa @meillakotona tai sähköpostitse osoitteeseen meillakotona@a-lehdet.fi. Kiitos!
