Kas, myyrä on tehnyt tuhojaan havupensaan juurella. Kasvi varmaan kuolee pian, harmi!
Näin ajatteli Etelä-Karjalan Luumäellä asuva Heli Harju viikonloppuna, kun hän huomasi kotitalonsa edustalla mustan keon.
– Totesin, että se oli myyrän multakasa, enkä jäänyt tutkimaan asiaa sen tarkemmin.
Parin päivän kuluttua Harju ajatteli katsoa kekoa uudemman kerran. Kun hän koski siihen, keon tiivis olemus yllätti.
– Tajusin, että sehän on korvasieni! Hämmästyin ja mietin, että voiko tämä olla totta, voiko näin isoja korvasieniä edes olla.
Suurin korvasieni painoi lähes kolme kiloa
Jättikorvasieni oli Harjun mukaan rakenteeltaan korkea ja napakka. Sieni oli helppo saada maasta irti yhtenä kappaleena.
Irrotettuaan sienen Harju huomasi, että siinä oli useita jalkoja. Lakki oli kuitenkin tiiviin yhtenäinen, eikä saumoja näkynyt. Harju punnitsi korvasienen vanhalla keittiövaa’alla. Se painoi noin 1,5 kiloa.
Sieniin perehtynyt erikoistutkija Kauko Salo Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että Harjun löytö on poikkeuksellinen, muttei ennätyksellinen.
– Noin 35 vuoden aikana olen saanut ilmoituksia kookkaista sienistä eripuolilta Suomea. Vuosittain tietoa on tullut 800–1500 gramman korvasienistä. Yli kahden kilon korvasienet ovat jo todella poikkeuksellisia. Suurin, josta olen kuullut, lähenteli kolmea kiloa.
Salon mukaan useimmissa jättikorvasienissä on monta jalkaa, kuten Harjunkin löydössä. Kun itiöemä on kuitenkin yhtenäinen, yksilö katsotaan yhdeksi sieneksi. Todennäköisesti kyse on siitä, että useat, lähekkäin kasvaneet korvasienet ovat otollisissa olosuhteissa kasvaneet suurikokoisiksi ja kiinni toisiinsa.
Suurin yksijalkainen korvasieni, josta Salo on saanut tiedon, painoi noin 1,5 kilogrammaa.
Korvasieniä voi yrittää viljellä omassa pihassa
Jotta korvasieni voi kasvaa jättimäiseksi, olosuhteiden pitää olla suotuisat. Korvasieni vaatii Salon mukaan kasvaakseen tarpeeksi kosteutta, lämpöä ja ravinteita.
Kuluvana keväänä lämpöä on riittänyt, mutta kuivuus on tehnyt olosuhteista korvasienille hankalat. Salon mukaan korvasienet ovat monilla perinteisillä kasvupaikoillaan, eli esimerkiksi hakkuuaukeilla, kuivuneet pystyyn.
Kuorikate, jossa Harjunkin löytö kasvoi, on Salon mukaan korvasienelle otollinen alusta. Katteen hajotessa siitä vapautuu ravinteita, joita sieni käyttää kasvuun.
Jos korvasienistä pitää kovin, niitä voi kokeilla puoliviljellä omassa pihassa. Tämä vaatii sen, että paikassa on kasvanut jo ennestään korvasieniä.
Salo neuvoo kaivamaan maahan noin 20–50 senttimetrin syvyisen kuopan ja täyttämään sen sanomalehdillä. Pois kaivettu maa pitää ottaa talteen, jotta sienten rihmastot pysyvät tallessa. Sanomalehtiä kastellaan runsaasti, ja pois otettu maakerros kasataan lehtien päälle. Seuraavana vuonna paikalla voi kasvaa aiempaa isompi korvasienisato.
– Parikymmentä vuotta sitten testasimme menetelmää silloisella Metsäntutkimuslaitoksella. 0,5–1 neliömetrin alueelle saattoi nousta 10–15 korvasientä.
Mikäli korvasienistä haluaa nautiskella, Salo muistuttaa niiden oikeasta käsittelystä. Käsittelemättömät korvasienet ovat hengenvaarallisen myrkyllisiä.
Mitä jättikorvasienelle tapahtui?
Jättikorvasieni ei jäänyt Heli Harjun ainoaksi löydöksi. Pari päivää myöhemmin hän löysi kasvihuoneen seinustalta 43 korvasientä. Ne olivat kooltaan reilun kananmunan kokoisia. Aiemmin Harju ei ole löytänyt korvasieniä pihastaan.
Harju kertoo, ettei oikeastaan pidä korvasienten mausta.
– Annoin jättisienen siskolleni, joka keitteli sen. Myös pienemmät sienet päätyvät siskolle.
