Soratien muhkurat tuntuvat pehmeiden penkkienkin läpi takapuolessa. Turvaistuimessa istuvaa Freya-tytärtä hytkyntä unettaa. Helga kulkee sopivan verkkaisesti mutta silti näyttävästi pöristen. Sen leppoisa ilme saa vastaantulijat hymyilemään ja vilkuttelemaan.

Ville Lahti ajaa punaista matkapakettiautoa tottuneesti kuin laivaa. Tiukoissa mutkissa ohjauspyörää saa veivata olan takaa, sillä iso ratti hoitaa puuttuvan ohjaustehostimen virkaa. Mira Lahdella ei ole ajokorttia, joten kartturin rooli jää luontevasti hänelle. Ja mikäs on karttaa lukiessa, kun käytössä on tienkäyttäjän tietokirja, Suomen matkakartasto muutaman vuosikymmenen takaa. Kaikki tiedot eivät ole ihan ajan tasalla, mutta ne kauneimmat tiet maalaispitäjien läpi ovat siellä, missä ennenkin. Nelinumeroiset pikkutiet kuuluvat Lahden perheen viikonloppuretkiin, joissa seikkailulla ei useinkaan ole määränpäätä.

– Jos on jokin tietty paikka, joka kiinnostaa, se otetaan matkasuunnitelmaan mukaan. Muuten vain mietitään suunta ja mennään, Mira kuvailee.

Jos eteen tuleva tie näyttää kivalta, sinne poiketaan, ja jos tie ei vie minnekään, käännytään takaisin. Helgan ansiosta jokainen reissukerta on erilainen.

Helgaa ei aina viedä nukkumaan muiden karavaanareiden seuraan leirintäalueille vaan sopiva lepopaikka päätetään lennossa.

– Eli loppuillasta mietitään, minne hemmettiin me oikein mennään, Ville vitsailee.

Leiripaikassa Lahdet levittävät auton kylkeen katoksen, jonka alla syödään aina sään salliessa. Ville löysi erityisesti camping-käyttöön sopivan grillin. Evästä on mukana aina pariksi päiväksi kerrallaan. Ruoka säilyy kylmälaukussa, joka saa virtansa auton tupakansytyttimestä tai majapaikan sähkörasiasta.

Joka ilta perhe levittää sängyn Helgan takaosaan. Sängyn avaaminen ahtaissa tiloissa selkä kyyryssä on hikeä nostattavaa hommaa, mutta onneksi palkkiona on hyvät unet. Joskus Freya nukkuu patjalla lattialla, mutta Ville suunnittelee tälle riippusänkyä etupenkin päälle. Bealle mahtuu lattialle oma koppa, ja monikielinen koira tietää jo komennon ”hoppa koppa” ja osaa hypätä omalle paikalleen. Öisin se pitää vahtia.

Kerran perhe löysi hienon salapaikan fiskarsilaisen niityn laidalta.

– Ja meinasimme jäädä jumiin ylämäkeen pienelle metsäpolulle, kun tulimme aamulla pellolta ylös, Ville muistelee.

Helgan kanssa sattuu ja tapahtuu, mutta nykyisin matkanteko alkaa olla entistä varmempaa, kun Helga on käynyt läpi isot remontit. Ennen moottorin, jarrujen ja sähköjen uusimista ei ollut ylipäätään varmuutta, lähteekö Helga käyntiin tai kuinka pitkälle sillä pääsee.

– Tämä on meidän ikuisuusprojektimme, niin kuin kesämökit yleensä, Ville sanoo ja nauraa.

– Mutta vanha rouva jaksaa kyllä.

Volkswagenin Kleinbus eli niin sanottu hippipaku oli ollut Villen unelma aina. Tottunut reissaaja Mira puolestaan alkoi kiinnostua entistä enemmän kiertolaiselämästä ja camping-kulttuurista. Helgassa toiveet kohtasivat.

Helga tuli perheeseen suunnilleen yhtä aikaa Freya-tyttären kanssa. Kahden aikuisen ja koiran joukkue on kasvanut yhtä aikaa lapsiperheeksi ja reissuperheeksi.

Helgalla ja perheellä on takanaan molempien sukujen tuki. Miran isää kutsutaan päämekaanikoksi ja Villen vanhempia huoltojoukoiksi, jotka laittavat ruokaa ja hoitavat Freyaa.

Aiemmassa elämässään Helga oli ollut lasten leikkimökkinä. Alkuperäistä autoa on jäljellä enää metallikuoren sekä katon ja etupenkkien verran. Mira ja Ville eivät halunneet lähteä entisöimään autoa, vaan tuunaamisessa on ollut enemmän mielessä liikkuva kesäkoti. Varustelu paranee koko ajan ja tulee käytännöllisemmäksi. Kantapään kautta he oppivat, että astioiden täytyy olla tiukasti kaapissa ja hammasharjojen kiinni seinässä.

Pariskuntaa kiehtoo 70-luvun muotokieli, ja heillä on kotonakin paljon vanhoja huonekaluja.

– 70-luku oli viimeinen vuosikymmen, kun autot olivat vielä pyöreitä, Ville sanoo.

Perhe ei myönnä haikailevansa nostalgian perään, mutta kyllä he paljon romantiikkaa tässä elämäntavassa näkevät.

– Kaikki ei ole valmiina, Mira kuvailee.

– Eikä niin tarkkaa ja millilleen, Ville jatkaa.

Vaikka Helgan nokka suuntaa usein uusiin paikkoihin, suosikkisijainteja on ehtinyt muotoutua. Viime kesänä perhe ihastui Loviisaan, sitä edellisenä ykköspaikka oli Porvoon Vessö. Nyt kun Helga on elämänsä terässä, sillä voisi toteutua vaikka perheen haaveilema Euroopan-matka.

Viime kesä oli pariskunnalle pitkään aikaan ensimmäinen kesä, jonka he viettivät kokonaan Suomessa. Aiemmin molemmat ovat matkailleet paljon ympäri maailmaa.

– On kivaa, kun Helgan myötä oppii tuntemaan paremmin Suomea, Mira kertoo.

Perheestä on hauska tuottaa ”koppakuoriaisellaan” iloa myös vastaantulijoille. Helga tuntuu olevan oikea hyvän tuulen auto. Ja voi sitä riemua, jos vastaan tulee toinen samanlainen.

– Hippipaku! perhe kiljuu silloin yhdessä.