"Äitini oli aikoinaan kukkakaupassa töissä, joten intoni kukkiin juontuu jo lapsuudesta. Äidin työpaikalla oli ihanaa tehdä kukka-asetelmia kukkasieneen. Tökin ylijäämäkukkia asetelmaksi ja olin ylpeä aikaansaannoksistani. Kransseja aloin tehdä parikymmentä vuotta sitten, kun muutimme maalle mieheni suvun maatilalle ja aloin kasvattaa leikkokukkia omassa puutarhassa. Taidan olla siis aika edelläkävijä tässä kukkabuumissa.
Talvella inventoin siemenvaraston ja hankin uudet siemenet kukkapeltoani varten. Kylvän siemenet multaan esikasvatukseen, idätän, vaalin, koulin ja karaisen eli totutan pieniä taimia ulkoilmaan. Valmistelen myös peltoni: siistin sen edelliseltä vuodelta ja lisään hevosen- ja lehmänlantaa maahan.
Keväästä sitten alkaa kutkuttava odotus, ja kun heinäkuu koittaa, pääsen aloittamaan omien siemenestä kasvatettujen kesäkukkien keräämisen. Se on oikea juhlahetki. Voisi ajatella, että siinähän se sitten on, nyt vain odotellaan kukkien kasvavan mutta päinvastoin: edessä on monta kuukautta kukkatarhurointia eli työ on vasta alussa.
Joku voisi ajatella, että onpa hullun hommaa, kun kukkia saa tilattua ja ostettua niin helposti, mutta omalla pihalla kasvatettu leikkokukka on ekologinen, sillä moni leikkokukka kulkee toiselta puolelta maapalloa Alankomaiden kautta Suomeen.
Kerään toki puutarhastani ja omasta metsästä myös materiaalia kukkasidontatöihin. Mietin puutarhakasveja valittaessa estetiikkaa. Kasvin pitää näyttää puutarhassa hyvältä, mutta myös sopia materiaaliksi töihini. Leikkausta tehdään puutarhassa muutenkin ja puutarha kaipaa uudistusta. Syyshortensiaa leikataan keväällä hoitotoimenpiteenä, ihan yhtä hyvin voi leikata myös kukkaoksan käyttöön.
Kerään kukkia myös lähiluonnosta, mutta on tärkeää huomioida, mikä on sallittua, järkevää ja ekologista. Luonnonmateriaaleja saa kerätä vain omasta metsästä tai luvan kanssa. Metsää ei saa kerätä tyhjäksi, vaan vähän sieltä täältä, jotta paikka uudistuu. En riivi juurineen, vaan leikkaan verson pään, jolloin kasvi haaroittuu."
