Kotivinkki

Hävikkikukista voi olla paljon iloa, sanoo kukkia pelastava Kati Mayfield – näin voit olla kukkaostoksilla tiedostava kuluttaja

Hävikkikukista voi olla paljon iloa, sanoo kukkia pelastava Kati Mayfield – näin voit olla kukkaostoksilla tiedostava kuluttaja
Iso osa leikkokukista päätyy hävikkiin, eikä niiden kasvatuskaan ole ongelmatonta. Mutta kukkafanikin voi olla tiedostava kuluttaja, sanoo hävikkikukkayrittäjä Kati Mayfield.
Julkaistu: 7.1.2022

Juttu on julkaitu Kotivinkissä 18/2021.

Kuvittele kymmenen ruusun kimppu. Kukista neljä heitetään menemään. Tuntuuko tuhlaukselta?

– Arviolta neljäkymmentä prosenttia leikkokukista heitetään pois ennen kuin ne päätyvät kuluttajille, Kati Mayfield kertoo.

Sitä tapahtuu kukan matkan kaikissa vaiheissa: kukkatiloilla, niitä pakatessa, kuljetuksessa, varastoinnissa ja kaupoissa.

Suomessa kukkakaupat ja tukkumyyjät arvioivat, että heittävät pois 2–20 prosenttia varastostaan, sesongista riippuen. Hävikkiin päätyy kukkia, joista voisi vielä olla iloa ihmisille.

Vapaa­ehtoiset puhdistavat kukat ja kokoavat ne kimpuiksi, joista suurin osa jaetaan vanhainkotien ja sairaaloiden asukkaille.

Kati Mayfield on yksi hävikkikukkia pelastavan Flowe­Rescuen perustajista. Voittoa tavoittelematon yhdistys kerää kukkia, joita ei niiden iän tai vikojen takia voida enää myydä.

Tukusta voi tulla neilikkanippu, jossa on pari homeista kukkaa, kukkakaupasta tulppaaneja, jotka ovat vähän liian auki. Ennen koronaa kukkia saatiin myös tapahtumista.

Osa kukista säilyy kauniina vielä päiviä. Vapaa­ehtoiset puhdistavat kukat ja kokoavat ne kimpuiksi, joista suurin osa jaetaan vanhainkoteihin ja sairaaloihin. Kahdessa vuodessa yhdistys on toimittanut yli 4500 kimppua.

Mayfield kertoo, että aluksi vanhainkotien asukkaat suhtautuvat ilmaisiin kimppuihin vähän epäillen. Kun he tajuavat, että kukat on tarkoitettu juuri heille, muuttuu tunne iloksi.

– Usein he alkavat kertoa kukkiin liittyviä muistoja. Kahdeksankymppinen voi haluta kertoa siitä, miten kävi pienenä poimimassa samoja kukkia äitinsä kanssa. Kukat tuntuvat herättävän ihmisissä tarinoita.

Kati Mayfield kertoo, miten jokainen meistä voi olla tiedostava kuluttaja kukkakaupassa.

1. Kukkien hiilijalanjäljissä on eroa

Iso hävikki ei ole leikkokukkien ainoa nurja puoli, sillä kukka­teollisuutta voi verrata ongelmia pursuilevaan pika­muotiin. Vaatetehtaiden työolosuhteet ja palkat ovat usein surkeita ja alan hiilijalanjälki valtava, kun yhä uusia mallistoja lennätetään ketjukauppoihin ympäri maailmaa.

– Ihan niin kuin olemme huolissamme pikamuodista, myös pikakukista pitäisi olla huolissaan, Mayfield sanoo.

Kukkateollisuudenkin suurimpia ongelmia on sen hiili­jalanjälki. Se kasvaa, kun pohjoisen kukkatiloilla lämmitetään kasvihuoneita tai kun kukat matkustavat pitkiä matkoja eteläisistä kasvattajamaista kuluttajille.

Suurin osa Suomessa myytävistä leikkokukista tulee Hollannista, Keniasta ja Etiopiasta, mutta myös Latinalaisesta Amerikasta, Israelista ja EU:n alueelta.

Kukkateollisuuteen liittyy ihmisoikeusongelmia. Työntekijät voivat altistua kemikaaleille ja työskennellä pitkiä päiviä ilman kunnon korvausta.

Myös esimerkiksi torjunta-aineet, veden kulutus ja kukkien pakkauksista syntyvä jäte vaikuttavat ympäristöön.

Lisäksi kukkateollisuuteen liittyy ihmisoikeusongelmia. Työntekijät voivat altistua kemikaaleille ja työskennellä pitkiä päiviä ilman kunnon korvausta, työsopimusta ja ammattiliiton tukea.

Pikamuotia ja kukkia yhdistää sekin, että kaupassa olevista tuotteista on useimmiten mahdotonta saada tietoa siitä, minkälaisissa oloissa ne on tuotettu.

– Kukat matkustavat usein pitkiä matkoja ja eri käsien läpi. Koska tuotantoketju ei ole kovin läpinäkyvä, on hankala sanoa, mistä jokin kukka on tullut ja onko se kasvatettu vastuullisesti vai ei.

2. Älä väheksy kukkien tuomaa iloa

Kukkien ostamista ei ole pakko lopettaa, vaikka jotkut ovat niin alan ongelmien takia tehneetkin.

– Minäkin ostan yhä kukkia, koska pidän niistä. Suomessa joutuisi elämään kuukausi­kaupalla ilman, jos kelpuuttaisi vain itse kasvattamansa kukat, Mayfield sanoo.

Alaa ei voi tuomita mustavalkoisesti. Kukkateollisuus tarjoaa runsaasti työpaikkoja, mikä on tärkeää etenkin alueilla, joissa töitä ei löydy helposti. Ja tietenkin kukat tuovat ihmisille iloa.

Kati Mayfield menetti läheisensä parikymppisenä. Kun suru tuli, ilo katosi. Se pelotti, koska Mayfield oli aina ollut iloinen ihminen. Sitten ystävä lähetti hänelle kukkia.

– Tunsin kiitollisuutta – ja jälleen iloa. Ajattelin, että haluan jakaa tämän tunteen ja työskennellä kukkien parissa.

Mayfield työskenteli hetken kukkakaupassa, kiinnostui kukka­bisneksestä ja perehtyi kauppakorkeakoulussa kukkien tuotantoketjuun. Idea kukkien pelastamisesta alkoi hahmottua, kun hän näki, miten kukkia jouduttiin heittämään pois niin pienillä ecuadorilaisilla ruusu­tiloilla kuin helsinkiläisessä kukka­tukussakin.

Hävikkikukista voi olla paljon iloa, sanoo Kati Mayfield. Hävikkikukkia pelastava FloweRescue saa viikoittain 500–800 kukkaa. Yhdistys haluaa herättää keskustelua kukkahävikistä ja tuoda iloa ihmisille, mutta tulevaisuudessa myös kierrättää kukat entistä paremmin.

3. Kysy kukkien alkuperästä

Kukkakauppaan voi lähteä tämän listan kanssa:

  1. Kysy floristilta mitkä kukat ovat kaikkein kestävin vaihtoehto.
  2. Kysy kukkia, jotka on kasvatettu Suomessa tai EU:ssa.
  3. Kysy lajikkeita, jotka säilyvät kauniina pitkään.
  4. Kysy, miten voit pitää kukista huolta niin, että ne säilyvät pidempään.

Kukkakauppiaskaan ei usein tiedä, mikä on kaikkein eettisin ja kestävin vaihtoehto. Kysy sitä silti.

– Kerro kauppiaille, että kukkien eettisyys on sinulle tärkeää. Niin he voivat alkaa etsiä kukkia kestävistä lähteistä. Kukkateollisuutta voi painostaa kertomaan enemmän siitä, missä ja miten kukat kasvatetaan, Mayfield sanoo.

EU:ssa kukkatuotannon ympäristövaikutuksia ja työntekijöiden oikeuksia säädellään tiukemmin kuin monilla muilla alueilla. Siksi eurokukka on luultavasti parempi vaihtoehto kuin vaikkapa afrikkalainen.

Mayfield kertoo, että vielä viitisentoista vuotta sitten Keniasta Britteihin tuodun ruusun hiilijalanjälki oli paljon pienempi kuin brittiläisessä kasvihuoneessa kasvaneen. Nyt luvut ovat lähes tasoissa, luultavasti kasvihuoneiden kehityksen takia.

– Voi siis olla, että pian on kestävämpää kasvattaa ruusuja suomalaisessa kasvihuoneessa kuin lennättää niitä tänne Keniasta.

Suomalainen kukkatuotanto on pienempää kuin vielä pari­kymmentä vuotta sitten. Sitä kannattaa Mayfieldistä tukea.

– Minusta kestävin kukka on paikallinen kukka.

Lähiviljelijöiden kukkia voi etsiä esimerkiksi Slow Flowers Finland -nettisivujen kautta. Jos lähikukkia ei ole saatavilla, etsi tuontikukkia, jotka säilyvät kauemmin. Tällaisia lajikkeita ovat ainakin neilikka, krysanteemi, inkalilja ja leikkovihreät.

"Kaikkien kannattaisi haastaa omat ajatuksensa siitä, miltä kukkien pitää näyttää."

Leikkokukat kestävät vähän kauemmin, jos niiden varsia leikkaa, poistaa lehdet, antaa niille säännöllisesti raikasta vettä ja pitää niitä viileässä huoneessa. Keittiössä hedelmistä vapautuva etyleeni saa kukat lakastumaan nopeammin.

Jos ostat kukat ruokakaupasta, pidä silmällä kestävästä tuotannosta kertovia sertifikaatteja. Niitä ovat Reilu kauppa, Rain­forest Alliance, Veriflora ja Florverde.

– Sertifikaatit eivät ole ongelmattomia, mutta ainakin niiden perusteella tiedetään, että kukkien tuotanto-olosuhteet ovat vähemmän huonot, Mayfield sanoo.

4. Arvosta kukan koko elinkaarta

– Kaikkien kannattaisi haastaa omat ajatuksensa siitä, miltä kukkien pitää näyttää, Mayfield sanoo.

Voisiko maljakossa puolihereillä nuupottavat kukat nähdä yhä kauniina eikä biojätekypsänä tavarana?

Mayfield ottaa käteensä kaksi pionia. Ensimmäinen on yhä nuori ja pullea, toisen terälehdet jo repsottavat seniori-iän kynnyksellä.

– Joitain vuosia sitten olisin voinut sanoa toisesta kukasta, että tämä ei ole kaunis. Mutta olen alkanut arvostaa vanhemman näköisiä kukkia ja nähdä kukissa kauneutta koko niiden elinkaaren ajan.

3 kommenttia