Pitää sitä jokin mökkipaikka olla eläkepäiviksi, ajattelivat Hannele ja Pekka, kun he muuttivat pois Hannelen vaarille kuuluneesta suuresta omakotitalosta pienempään kaupunkiasuntoon. He kaipasivat ympärilleen luontoa ja rauhaa.

Pari etsi kesämökkiä melkein vuoden, ennen kuin kolahti. Välittäjä vei heidät katsomaan 1960-luvun mökkiä Karjalohjalla. Se ei ollut vielä myynnissä, koska asuintilat ja piha olivat hoitamattomat ja maasto vaikeakulkuinen. Hannele innostui varovasti: pohja oli hyvä ja rinnetontti ylväs.

Seuraavana päivänä he ajoivat paikkaan uudelleen. He istahtivat laiturille, pulahtivat järveen ja hämmästyivät: vesi oli kristallinkirkasta, raikasti olon ja jätti ihon pehmeäksi. Pekkakin innostui.

Entisestä mökistä on jäljellä enää perustukset ja runko. Pariskunta remontoi ja sisusti sen moderniksi kakkoskodiksi, jossa voi myös majoittaa vieraita. Boheemiin tyyliin sekoittuu rantamajatunnelmia ja raikasta skandinaavisuutta.

Hannelen ja Pekan mökkikausi kestää alkukeväästä pitkälle syksyyn. Aika kuluu sup-lautaillen, kirjoja lukien, askareita tehden ja nikkaroiden.

Hoitamattomalta, mahdottomalta ja työläältä. Autolla ei päässyt edes kääntymään pihalla. Peltikatto oli aikansa elänyt. Sisäseinissä oli punertavaa ja persikan sävyjä, lattiaa peitti kellertävä mäntylauta. Iso valkoinen takka tukki näkymiä ja kulkureittejä. Vaikka mökki ei ollutkaan mieleinen siinä kunnossa, lähdimme innolla muokkaamaan sitä. Tiesimme, että lopputuloksesta tulee hyvä. Meille on kertynyt aika lailla remonttikokemusta, kun kunnostimme vuosien ajan Hannelen isoisän vanhaa taloa.

Kaadoimme tontilta 35 puuta, jotta piha avartui ja pääsimme kulkemaan. Maalasimme sisällä seinät valkoisiksi. Samoin mäntylattia, joka käsiteltiin Betoluxilla. Mökkiä oli laajennettu makuuhuoneiden verran 90-luvulla, ja pohja oli ihan toimiva. Siksi poistimme vain muutaman seinänpätkän ja toisaalla avarsimme oviaukkoa.

Teimme kaiken mahdollisuuksien mukaan itse alusta loppuun. Emme millään malttaneet jarrutella, sillä into saada mökistä meidän näköinen oli niin suuri. Halusimme vaihtaa keittiön. Pukuhuone oli hurjassa kunnossa muovimattoineen. Onnistuimme mielestämme hyvin kaikessa. Arkkitehtuuri muistuttaa edelleen alkuperäistä 60-luvun tyyliä, ja sisälläkin on uudistuksesta huolimatta tuon ajan tyylikäs tunnelma.

Olemme rentoja mutta harkitsevia. Liika tavaramäärä ahdistaa meitä ja vie tilaa ajatuksilta. Emme voisi mökkeillä tunkkaisessa, täyteen ahdetussa talossa. Arvostamme sisustamisessa persoonallisuutta ja kekseliäisyyttä. Meille rakkaimpia asioita täällä ovat itse tehdyt ja suunnitellut huonekalut. Niissä on ihan oma tarinansa, ja ne kestävät aikaa. Pekka on täällä mökillä ollessaan nikkaroinut esimerkiksi sohvapöydän ja nojatuolin vieressä olevan matalan pöydän tontilta kaadetuista puista.

Meillä on tarkat rutiinit, joista emme hevillä luovu. Koska järvessä uiminen sai meidät aikanaan vakuuttumaan paikan lumovoimasta, aloitamme joka päivän aamu-uinnilla. Sen jälkeen keitämme kahvit. Juomme ne joko takaterassilla, johon aamuaurinko paistelee, tai sitten sisällä ruokapöydän ääressä. Pekan tekemän pöydän ääressä on hyvä istua ja olla, ihastella maisemia, joihin ei koskaan kyllästy.

Sitten teemme mitä milloinkin. Pekka tekee huonekaluja, kunnostaa paikkoja, rakentelee milloin mitäkin, ei osaa olla paikoillaan. Minun pitää miettiä hyvin tarkkaan, mitä pyydän häntä tekemään, sillä hän takuulla tekee kaiken. Harrastamme sienestystä ja marjastusta sekä luemme. Välillä Hannelen lastenlapset, puolivuotias Livia ja kuusivuotias Julia, tulevat kesäpäiviemme iloksi. Meillä on yhdessä mukavaa, kun leikimme ja tarkastelemme luontoa. Illalla nukahdamme kiitollisina päivän touhuista.

Asumme mökillä koko kesän. On kiva päästä välillä kaupungin vilinästä ja melusta omien ajatusten ääreen. Mutta liika on liikaa. Jos vietämme pelkästään täällä monta päivää peräkkäin, alamme kaivata kuhinaa. Silloin autoilemme vaikka Hankoon tai käymme kahvilla Mathildedalin ruukilla Salossa. Kesän lopulla mieli kaipaa kokonaan kaupunkiin kahviloiden äärelle. Me molemmat tykkäämme käydä elokuvissa ja katsella kaupungin vilinää. Metsän keskeltä tekee hyvää palata sivistyksen pariin ja nähdä ihmisiä. Tännehän metsittyy, jos liian kauan on paikoillaan.

Yhdessäolo ja ympäröivä luonto. Toisinaan saamme ystävä pariskuntia kylään, ja heidän kanssaan on kiva viettää aikaa. Myös meidän molempien lapset perheineen käyvät luonamme. Pekka on hurahtanut grillaukseen, ja sitä varten hänellä on kaikki mahdolliset välineet. Itse tehtyjä herkkuja, kuten grillattua feta-avokadopizzaa rucolan kera, on mukava nauttia perheen kesken kauniissa järvimaisemassa.