Millaiset astiat sopisivat mökille paremmin kuin monikäyttöiset, kevyet ja rikkoutumattomat? Ne voi ottaa mukaan grillipaikalle, laiturille tai vaikka rantakallioille ilman, että tarvitsee pelätä rikkoutumista. Ei ihme, että 1960-luvulla mökeille hankittiin innokkaasti pinokaupalla käytännöllisiä ja reippaan värisiä muoviastioita.

Muovituotannon käynnisti Suomessa 1920-luvulla Sarvis Tampereella. Se valmisti kaseiinimuovista – jonka raaka-aineisiin kuului maito – pieniä käyttötavaroita, kuten nappeja ja kampoja. 1930-luvulla kaseiinin rinnalla yleistyi tumma ja painava bakeliitti, jota käytettiin esimerkiksi lankapuhelimissa.

Laajempi muovituotanto alkoi Suomessa toisen maailmasodan jälkeen. Ensin valmistettiin arkisia tarve-esineitä: ämpäreitä, taikinakulhoja ja pyykkikoreja. Pian muovia opittiin käyttämään lisäksi sukkahousuissa, leluissa, superlonpatjoissa ja huonekaluissa. Aluksi muovi miellettiin aitojen materiaalien korvikkeeksi ja esineet jäljittelivät vanhoja tuotteita.

Muovisen leipäkorin ulkoasu oli kuin pajukorissa, ja monien astioiden koukerot lainattiin perinteisistä hopea-astioista. Vasta 1950-luvun kuluessa alkoi näkyä materiaalin omilla ehdoilla suunniteltuja tuotteita, etunenässä muotoilija Yki Nummen valaisimet.

Arkiastioissa muovi yleistyi 1950- ja 1960-luvun taitteessa. Ensimmäinen laaja kotimainen astiasto oli Fiskarsin Fiskamin. Sarja oli ajan hengen mukaisesti räiskyvän värikäs ja minimalistisen yksinkertainen. Siihen kuului eri kokoisia kulhoja, mukeja, pyöreitä ja nelikulmaisia lautasia sekä munakuppi ja marmeladipurkki. Tuotteita sai oranssina, punaisena, kolmena eri vihreänä, valkoisena, keltaisena, ruskeana, grafiitinharmaana sekä violettina. Mukana oli myös koristeltuja astioita.

Fiskaminin muotoilusta vastasi muotoilutiimi, jota veti Fiskarsin oranssien saksien ”isä” Olof Bäckström. Hän ideoi tuotteet, ja lopulliset muodot piirsivät vasta taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneet muotoilijat Gittan Landström (nyk. Kokko) ja Mattias Ingman.

Sarvis valmisti toista 1960-luvulla tuotantoon tullutta ja suosittua muoviastiasarjaa, Katrillia. Sen kehittely aloitettiin vuonna 1967, kun tehdas palkkasi muotoilijalegenda Kaj Franckin oppilaan Tauno Tarnan suunnittelijaksi. Ensimmäisinä tulivat myyntiin neliskulmaiset lautaset sekä mukit. Huippusuosituksi osoittautunutta sarjaa täydennettiin nopeasti eri kokoisilla kulhoilla, lautasilla, munakupeilla, kaatimilla ja säilytysrasioilla.

Katrilli osui ajan hermoon: pelkästään mukeja myytiin yli miljoona kappaletta. Sarja säilyi tuotannossa pitkään, ja sitä uudistettiin vuosikymmenten kuluessa useilla trendikkäillä väreillä.

Fiskamin ja Katrilli ovat tyylipuhtaita esimerkkejä funktionalistisesta muotoilusta: ne ovat olleet monikäyttöisiä, pinottavia, tyylikkään minimalistisia ja tehokkaasti valmistettavia tuotteita. Todellista arkidesignia, johon kaikilla on ollut varaa.

Aika on osoittanut, että muovi ei ole niin uskomaton kuin 1960-luvulla luultiin, mutta monet Fiskaminit ja Katrillit ovat yhä käytössä. Ne ovat kestäneet lähes viidenkymmenen vuoden kulutusta ja virittävät heti iloiseen ja nostalgiseen lomatunnelmaan.