Kotivinkki

Eveliina muutti sijaiskodista ensimmäiseen omaan kotiin – ”Vapauden tunne oli huumaava”

1

Eveliina Ikonen, 19, muutti reilu vuosi sitten omaan kotiin SOS-lapsikylästä, jossa hän oli asunut teini-ikäisestä lähtien. Aluksi omassa kodissa tuntui kuin olisi ollut kaverin luona kylässä. Parasta on, että nyt asiat voi tehdä omalla tavallaan!
Kuvat Riina Peuhu
Eveliina Ikonen asuu Tampereen Vuoreksessa 27 neliön yksiössä. Parhaiten hän viihtyy kotona muhkeassa parisängyssä. Siinä hän katselee televisiota, istuskelee kavereiden kanssa ja usein syökin.

Kun Eveliina Ikosen 18-vuotissyntymäpäivä kääntyi yöksi, hän nukahti ensimmäistä kertaa ikiomaan kotiin.

Vähäiset tavarat Eveliina oli kantanut vuokrayksiöönsä jo pari päivää aiemmin.

– Vapauden tunne oli huumaava. Sain yhtäkkiä itse päättää, milloin menen nukkumaan, mitä musiikkia kuuntelen ja miten pitkään, vienkö roskat heti vai vasta huomenna…, hän muistelee lokakuuta 2017.

Yksiö alkoi tuntua kunnolla kodilta vasta parin kuukauden asumisen jälkeen.

– Ensin tuntui vähän siltä kuin olisi ollut kaverin luona yötä. Outoa oli myös se hiljaisuus ja yksinäisyys. Vanhassa kodissa oli jatkuvasti vilskettä. Vähän myös kaipasin sitä ihmisten pörräämistä, Eveliina pohtii.

Hän tähdentää, ettei vietä kotona iltoja yksin nyhjäten. Poikaystävä on usein nähty vieras, samoin pikkuveli, kaverit ja monet sukulaiset.

Pikkuveli antoi Eveliinalle rippilahjaksi kehystetyn kokoelman valokuvia lapsuuden onnellisista hetkistä. Kollaasi on kodin rakkain esine. Töiden jälkeen Eveliina rojahtaa lempipaikalleen eli muhkealle parisängylle. Sänky toimittaa myös sohvan virkaa. Venetsia-taulu vie ajatukset ulkomaanmatkoihin. Television Eveliina on ostanut itse. Eveliina tekee keikkatöitä vaatemyyjänä ja lastensuojelujärjestöjen kokemusasiantuntijana.

Sijaisvanhempiaan Eveliina kiittelee siitä, että hän oli heidän ansiosta valmistautunut hyvin itsenäiseen elämään omilleen muuttaessaan.

Sijaiskodissa 16 vuotta täyttäneiden piti valmistaa kerran viikossa koko perheelle ateria, samoin omat pyykit piti pestä itse ja oma huone pitää siistinä. Vanhempien ohjauksessa myös uunin pesu ja pakastimen sulatus kävivät tutuiksi.

Tukea Eveliina on saanut myös SOS-lapsikylän jälkihuollon tukihenkilöltä. Jokainen sijoitettuna ollut nuori saa omilleen muuttaessaan tukihenkilön kolmeksi vuodeksi.

– Kerran viikossa käymme kahvilla ja kerron kuulumisistani. Tukihenkilö on myös auttanut asumiseen liittyvien Kela-papereiden kanssa.

Eveliina oppi kotitaloustöitä sijaisvanhemmiltaan. Hän pitää ruoanlaitosta. Yksiön keittiössä syntyy usein kanaruokia. Sijaiskodista omilleen muuttavat nuoret saavat läksiäislahjaksi aloituspaketin, johon kuuluu muun muassa astioita.

Kun Eveliina oli 15-vuotias, hänet otettiin huostaan biologiselta isältään. Samalla huostaanotettiin myös Eveliinan pikkuveli. Sisarukset asuivat tuolloin Vantaalla. Sijoitus oli Eveliinalle ja hänen veljelleen helpotus.

– Äiti kuoli, kun olin seitsemänvuotias, ja sen jälkeen isä alkoi pahoinpidellä meitä. Sitten huostaanoton olen tavannut hänet kahdesti – oikeudessa, Eveliina kertoo.

Uusi koti järjestyi sijaisvanhempien luota Tampereelta Vuoreksen SOS-lapsikylästä. Nimestään huolimatta lapsikylä ei muistuta perinteistä kylää, jossa sijaisperheiden talot nököttäisivät pitkässä rivissä vieri vieressä.

Perheiden asuntoja on siroteltu sinne tänne alueen kerros- ja rivitaloihin tavallisten asuntojen sekaan. Tarkoitus on välttää sijaisperheiden leimaantumista.

Isoin muutos sijoituksessa oli se, että yhtäkkiä Eveliinan piti sopeutua kodin sääntöihin. Oli kotiintuloajat, ruoka- ja nukkumaanmenoajat. Piti siivota oma huoneensa.

– Biologisen isän luona mitään sääntöjä ei ollut eikä kukaan ollut kiinnostunut tekemisistäni. En kapinoinut säännöistä, sillä muutos oli hyvä.

Eveliina ja pikkuveli taiteilivat tuikkulyhdyt, kun äiti vielä eli. Vaikka Eveliina oli silloin pieni, hän muistaa, että ennen askartelua saunottiin. Tuikun pari on veljellä. Eveliinalla on pikkuriikkinen piha. Joskus kesäisin hän istahtaa portaalle ja juo kupin kahvia.

Nyt Eveliina on omaan pieneen kotiinsa tyytyväinen. 27 hyvin suunnitellussa neliössä on kaikki tarvittava. Vähäiset huonekalut ja esineet ovat paljolti hänen valitsemiaan.

Kodin väritys on vaalea ja hillitty. Väriä tuovat valokuvataulut, jotka vievät ajatukset Venetsiaan ja Kaliforniaan.

– Saan asua tässä SOS-lapsikylän kautta järjestyneessä kämpässä vielä pari vuotta. Sitten jälkihuolto loppuu ja pitää etsiä uusi asunto.

Pelaaminen on Eveliinan ja hänen poikaystävänsä yhteinen ajanviete. Pariskunta asuu kumpikin omillaan.
Julkaistu: 27.2.2019