Avotakka

Eva Wahlström on muotoilijana pikkutarkka ja sisustajana impulsiivinen: ”Voin yhtäkkiä keksiä, että nyt maalaan seinän tai että tänään on tapetointipäivä”

Eva Wahlström on muotoilijana pikkutarkka ja sisustajana impulsiivinen: ”Voin yhtäkkiä keksiä, että nyt maalaan seinän tai että tänään on tapetointipäivä”
Nyrkkeilijänä tunnetuksi tullut Eva Wahlström suunnitteli pari vuotta sitten nojatuolin osana sisustusarkkitehtuurin kandidaatintyötä Aalto-yliopistossa. Nyt Whiskey- eli Viskituolista on tullut hänen ensimmäinen oma tuotteensa, ja sillä on suomalainen valmistaja. Koekappale ehti olla jo kovassa käytössä omassa kodissa, jota Eva sisustaa esineillä, joilla on tunnearvoa. Toisinaan hänen impulsiivinen puolensa saa yliotteen ja huushollissa alkaa vauhdikas päivitys.

Millaisin mielin katsot ensimmäistä suunnittelemaasi tuolia tällä hetkellä?

Se on edelleen huikea, ja jotkin pienet detaljit on viilattu vielä paremmiksi. Proto on ollut pari vuotta käytössä meillä kotona, ja tiedän siksi, että tuoli kestää kovaa kulutusta. On ollut mielenkiintoista seurata nahkaosien eloa ja sitä, miten tuoli elää istujansa mukaan.

Kuva: Photolies

Miten löysit tuolille valmistajan?

Olen ollut ehdoton siinä, että Whiskey- eli Viskituoli valmistetaan Suomessa käsityönä, että en tingi laadusta enkä ekologisuudesta. Aloitin tutkimisen Paattimaakareista, ja parin vuoden jälkeen tsekattuani sekä isompia valmistajia että yksittäisiä puuseppiä, olin vakuuttunut, että he ovat paras vaihtoehto. Etsiessäni valmistajaa ja konsultoidessani kokeneempia muotoilijoita remmiin tuli myös Miika Heikkinen, josta on ollut korvaamaton apu. Olen päässyt mukaan seuraamaan tuotannon edistymistä viikoittain. Paattimaakareiden kautta mukaan tuli Tikkimaakarit, joka vastaa tuolin verhoilusta.

Onko mielessäsi muita huonekalusuunnitelmia?

Ideoita on ainakin. Haluaisin suunnitella kokonaisen Whiskey-tuoteperheen, sillä tuolissa on elementtejä ja ratkaisuja, joita haluaisin hyödyntää muissa kalusteissa. Tietysti silloin tällöin yrityksiltä tulee pyyntöjä suunnitella kalusteita tai valaisimia, ja jos jokin niistä tuntuu hyvältä ja oikealta, niin tartun tehtävään.

En usko trendeihin ja kertakäyttökulttuuriin. Kalusteen ei kuulu olla kulutustavara.

Tällä hetkellä ja niin kauan kuin vielä pohdin suunnittelijan identiteettiäni, haluan edetä rauhassa ja pitää langat omissa käsissäni. Joka tapauksessa huonekalusuunnittelijan tehtävä on suunnitella niin, että kaluste on ergonominen, eettinen, kestävä ja esteettinen. En usko trendeihin ja kertakäyttökulttuuriin. Kalusteen ei kuulu olla kulutustavara.

Kuva Photolies

Millaisia tuotteita haluaisit kehittää?

Tämä on iso kysymys, joka on mietityttänyt siitä saakka, kun aloin opiskella alaa seitsemän vuotta sitten. Haluanko ylipäänsä tuoda lisää kalusteita maailmaan, joka on täynnä esineitä, ja tarvitseeko ihminen oikeasti lisää tuoleja? Tällä hetkellä ajattelen niin, että jos voin luoda kalusteita, jotka ovat ajattomia tyyliltään ja kestävyydeltään ja niitä tuotetaan mahdollisimman vastuullisesti luonnonmateriaaleista, niistä voi olla enemmän iloa ja hyötyä kuin haittaa. Toinen vaihtoehto on käyttää kierrätysmateriaaleja.

Voin kai lyhyesti sanoa, että haluan luoda kalusteita, jotka tuovat lisäarvoa ihmisten arkeen. Tutkin kandidaattityössäni myös, miten arkkitehtuurilla ja muotoilulla voi tukea henkistä hyvinvointia. On kiehtovaa, miten materiaalit, muodot ja kädenjälki vaikuttavat siihen. Tutkin myös moniastisuutta, ja haluan suunnittelussa kiinnittää huomiota kaikkiin aisteihin, en pelkästään näköaistiin, jonka avulla kokeminen saattaa jättää kylmäksi ja etäiseksi.

Meidän kotimme ei ole mikään sisustamisen taidonnäyte.

Millainen tuote ja millaiset materiaalit kiinnittävät huomiosi?

Minua kiehtoo, mitä yksinkertaisemmaksi jokin on suunniteltu. En pidä koristelusta enkä kikkailusta vaan puhdaslinjaisesta ja yksinkertaisesta. Yleensä karut materiaalit pysäyttävät, kuten betoni ja vaikka se, millaiset varjot yksinkertainenkin esine luo. Myös luonnonmateriaalit ovat aina kiinnostaneet, nahka ja puu eniten. Puu on kuin ihminen. Sanotaan, että sitä pitää käsitellä syiden mukaisesti, niin sitä on helppo työstää. Pidän siitä, että aika ja käyttö näkyvät materiaaleissa. Tuolini nahaksikin on valittu käsittelemätöntä kromiparkittua nahkaa, jossa saattaa näkyä jälkiä naudan elämästä. Pidän myös lasista ja betonista.

Kuva Photolies

Millaisia kalusteita olet huolinut omaan kotiisi ja miten sisustat sitä?

Meidän kotimme ei ole mikään sisustamisen taidonnäyte. Meillä on kotoisaa, rentoa ja hieman boheemia. En pidä koriste-esineistä lainkaan, vaan pidän siitä, että sisustus on selkeä. Minulle on tärkeintä valaistus, joka ei saa olla liian kirkas vaan tunnelmallinen. Miehelleni tärkeimmät asiat ovat hyvä vahvistin ja kaiuttimet. Meillä on kaksi lasta, ja haluamme, ettei kenenkään tarvitse pelätä rikkovansa tai sotkevansa jotain.

Kodistamme löytyy myös paljon urheilutarvikkeita ja kahdet rummut. Appiukko on tehnyt meille ison puisen ruokapöydän, ja ystäväni on tuunannut ruokapöydän tuolit. Olkkarissa on äitini vanha keinutuoli, ja seinillä on luokkatoverini tekemää taidetta sekä Muhammad Alia esittävä taulu. Lähes kaikilla meidän kalusteilla on siis tunnearvoa. Olen myös tuunannut kalusteita, esimerkiksi ikivanhan puisen työkalulaatikon kaapiksi. Hintamielessä arvokkaimmat ovat Tempur-sängyt.

Millainen olet kuluttajana ja sisustajana? Harkitseva vai impulsiivinen?

Pakko myöntää, että olen tosi impulsiivinen, kuten kaikessa muussakin elämässä. En toisaalta kestä tavarapaljoutta enkä halua haalia esineitä, joten harvoin ostan mitään turhaa. Voin kyllä yhtäkkiä keksiä, että juuri nyt maalaan tämän seinän tai ilmoittaa, että tänään on sitten tapetointipäivä tai tänään lattia menee uusiksi.

Ymmärrätkö ihmisiä, jotka ostavat kotiin kaikenlaista kivaa silmänilon tai hetkellisen mielihyvän tähden?

Tietysti ymmärrän, ja jokainen saa sisustaa kuten haluaa ja mistä syystä haluaa. Tärkeintähän on, että jokainen tekee kodistaan sellaisen, että viihtyy. Me olemme kaikki erilaisia ja niin ovat koditkin. Jokainen löytää mielihyvää eri asioista, toiselle se on visuaalinen ilo ja runsaus, toiselle tyhjät pinnat. Kuten poikani joskus sanoo, kun ajattelemme asioista eri tavoin, että “meillä on eri aivot, äiti”. Hyvä niin.

Pidätkö muotoilun klassikoista? Jos pidät, millaisia piirteitä arvostat niissä?

Kyllä pidän, varsinkin skandinaavisesta muotoilusta. Arvostan siinä selkeyttä, puhdaslinjaisuutta, kestävyyttä ja nerokkuutta. Esimerkiksi Borge Mogensenin The Spanish Chair ja The Hunting Chair miellyttävät silmääni tosi paljon. Alvar Aallon Paimio-tuoli on jopa liian “rönsyilevä” makuuni, mutta on silti yksi lemppareista. Pidän myös muista Aallon kalusteista kuten myös Ilmari Tapiovaaran ja Yrjö Kukkapuron kalusteista. Vielä täytyy mainita Le Corbusierin huonekalujen veistoksellisuus!

On ollut siistiä oppia tuntemaan itsensä uudestaan kohta 40-vuotiaana.
Kuva: Photolies

Millä tavalla aiot käyttää luovuuttasi nyt, kun olet päättänyt ammattilaisurasi nyrkkeilijänä ja suuntaudut muille aloille?

Jossain määrin etsin edelleen paikkani urheilun jälkeen. Se ei ole pakonomaista vaan nautinnollista, sellaista oman itsensä päivittämistä uudessa tilanteessa. On ollut siistiä oppia tuntemaan itsensä uudestaan kohta 40-vuotiaana, koska kieltämättä elämä on erilaista, kun on voimavaroja vaikka mihin, eikä enää niin paljon rajoittavia tekijöitä.

Eli vielä en tiedä mitä kaikkea tulen tekemään, mutta tuntuu, että elämä on täynnä mahdollisuuksia. Mutta maalaan, suunnittelen, liikun ja nautin. Haaveilen siitä, että voin työkseni harjoittaa monipuolisesti muotoilua, taidemaalausta, suunnittelua ja liikuntaa. Jatkan ehkä myös opiskelua myöhemmin. Ja haluan kokeilla lasinpuhallusta!

Jostain syystä useasti ihmisiä pakotetaan kategorioihin, ja jos joku tekee asioita usealla eri alalla, häntä ei oteta vakavasti. Se on kummallista, sillä monesti eri osaamiset tukevat toisiaan tai jopa kulkevat käsi kädessä.

Mitä maalaaminen sinulle antaa?

Olen maalannut pienestä pitäen. Se on kuitenkin ollut niin henkilökohtainen asia, etten ole halunnut kuluttaa asiaa puhki puhumalla siitä julkisesti. En myöskään alkuun halunnut, että maalauksiani arvioidaan tai kritisoidaan julkisesti, kun jo nyrkkeilyni oli niin paljon esillä ja arvostelun kohteena. Jostain syystä useasti ihmisiä pakotetaan kategorioihin, ja jos joku tekee asioita usealla eri alalla, häntä ei enää oteta vakavasti. Se on kummallista, sillä monesti eri osaamiset tukevat toisiaan tai jopa kulkevat käsi kädessä.

Kun valmistuin Aalto-yliopistosta ja ystäväni pyysi minua pitämään ensimmäisen näyttelyni, päätin, että on aika näyttää mitä teen. Sen jälkeen olen pitänyt neljä näyttelyä ja myynyt töitäni. Taiteeni on abstraktia ja ekspressiivistä. Maalaaminen on yksi tapa purkaa tunteita ja sisälleni kertynyttä latausta. Kun maalaan, uppoan nopeasti tilaan, jossa en näe enkä kuule muuta kuin teoksen, jota työstän. Maalaan yleensä käsin ilman sivellintä, sillä haluan tuntea maalin ja liikkeen sormin. Joskus käytän myös jotain välinettä kuten kakkulapiota tai haarukkaa.

Maalaamisen jälkeen olen yleensä aika tyhjä, mutta hyvällä tavalla. En osaa maalata ilman tunnelatausta, ja se vaatii, että on jotain purettavaa, jonka voi purkaa kanvaasiin. Tietysti haluan kehittyä koko ajan, mutta en halua, että maalaamisesta tulee työ, enkä halua minkäänlaista painetta sen tekemiseen.

Yllä olevan kuvan maalauksen nimi on Riutta. Puhuin edellä siitä, miten haluan huomioida kaikkia aisteja, ja tämän taulun olen maalannut silmät kiinni. Maali kuulostaa ja tuntuu tietynlaiselta, ja kun on tietty kosteus ja koostumus, jää tietynlainen jälki. Kuuntelemalla maalia syntyi tuollainen jälki. Kuulostaa vähän erikoiselta, mutta olen usein myös harjoitellut nyrkkeilyä silmät kiinni, koska tapahtuu aina muuta kun se minkä silmä näkee. Voi kuulla ja tuntea vastustajan liikkeet. Kun sulkee silmänsä, tekeminen on vähemmän "ahnasta", on helpompi olla ja tuntea siinä hetkessä. Siksi opettelen usein uusia asioita silmät kiinni. Näkeminen ja tunteminenhan toimivat aika päinvastaisesti. (Koko 116 x 86)

Yllä olevan maalauksen nimi on Takertuja. Se on taas maalattu koko kehollani. Eli kuvassa näkyvät oikeasti reiteni, vatsani sekä kädet. (Koko 116 x 86)

Haluan rakastaa, luoda ja liikkua.

Mitkä muut asiat ovat sinulle tärkeitä ja miksi?

Kaikesta tärkein on perhe. Sitä ei varmasti tarvitse selittää muulla sanalla kuin rakkaus. Haluan olla läsnä perheelleni ja antaa aikaa heille, keskustella ja halata kaikkien kanssa ja paljon, katsoa lapsia ja miestä silmiin ja kysellä mitä kuuluu. Muutkin läheiset, kuten ystävät, ovat kyllä tärkeysjärjestyksen kärkipäässä.

Lisäksi liikunta on edelleen tosi tärkeää. Harjoittelen edelleen päivittäin erilaisia lajeja, eniten sirkuksessa ilma-akrobatiaa, tankotanssia ja seinäkiipeilyä. Haluan oppia liikkumaan uusilla tavoilla. Syksyllä alan myös käydä tanssitunneilla. Haluaisin edelleen harjoitella jotain kamppailulajeja, vaikka en enää kaipaa kilpailemista. Tiivistetysti haluan rakastaa, luoda ja liikkua.

Kuva Photolies
Julkaistu: 16.7.2020
1 kommentti