Riikka Laulainen, Jarkko Vuorinen sekä heidän kolme tytärtään asuvat vuonna 1904 rakennetussa vanhassa koulussa Tikkalan kylällä Jyväskylässä. Venla on seitsemän, Helmi neljä ja Martta puoli vuotta. Neliöitä rakennuksessa on liki 300 ja huoneitakin seitsemän.
– Iskin silmäni nykyiseen kotiimme jo seitsemisen vuotta sitten, kun kävimme Jarkon kanssa katsomassa entistä koulurakennusta kivenheiton päässä silloisesta kodistamme. Venla oli silloin parikuinen. Ajoitus oli täysin väärä, sillä olimme saaneet juuri ison remontin valmiiksi. Kouluun muutti toinen perhe, Riikka kertoo.
Unelma vanhasta talosta jäi kuitenkin kytemään. Kun koulu tuli uudelleen myyntiin, pariskunta ei enää aikaillut vaan hyppäsi haalareihin ja rupesi remppahommiin.
Lapsiperheen arki keskellä remonttia on melko haasteellista.
– Onneksi osaan jo hymähtää maalipisaroille tyttöjen vaatteissa ja liisterille hiuksissa, Riikka sanoo.
Pariskunnalla ei ole aikataulua, koska sellaisen laatiminen on heistä aivan mahdotonta. Välillä käy mielessä, että kodin kohentamisessa on kyse ikuisuusprojektista.
– Nautimme välietapeista. Voi sitä onnenpäivää, kun pääsimme laskeutumaan yläkerran väliaikaismajoituksesta alakerran valmiisiin huoneisiin! he muistelevat.
Kun perhe muutti entiseen kouluun, näkymä oli melko lohduton. Heidän piti oikein pinnistellä, jotta he pystyivät kuvittelemaan lopputuloksen kaikkien lastulevyjen ja muovimattojen seasta. Aula näytti kaikkein kurjimmalta – läpi kulkiessa piti melkein laittaa silmät kiinni. Kun pintoja uudistettiin, ne tavallaan palautettiin entiselleen.
Riikka on erityisen ihastunut William Morrisin värikkäisiin kuviotapetteihin. Ne tuovat hänen mieleensä kauan sitten koulurakennuksessa olleet tapetit, joita ei pariskunnan harmiksi pystytty säästämään. Säilyneistä riekaleista pystyi kuitenkin päättelemään tunnelman, joka paikassa on aikoinaan vallinnut.
– Uskon, että talo määrää sisustuksen hengen. Minä toimin vain välikätenä! Valitsen tapetit ja maalisävyt, Jarkko hoitaa ronskimmat työt.
Riikan lempipuuhaa on nettikirpparilla seikkailu. Kun hän löytää uuden ihanuuden, hän laittaa vanhan kiertoon. Parasta ovat tietenkin aidot antiikkiesineet. Usein hakuretkelle suunnataan peräkärryn kanssa.
– Talon myötä minusta on tullut myös vanhojen huonekasvien keräilijä. Niitä ei löydy kaupan hyllyltä. Suurin ylpeyteni on Joensuusta meille tullut valkotupsukki, joka kukkii nimensä mukaisesti hauskoin tupsuin.
