Meidän Talo

Hiilijalanjälki kuriin! 10 keinoa, joilla energiansäästö onnistuu omakotiasujalta

Hiilijalanjälki kuriin! 10 keinoa, joilla energiansäästö onnistuu omakotiasujalta
Energiansäästö auttaa hillitsemään asumiskuluja ja säästämään ympäristöä. Listasimme asiantuntija Teemu Kettusen avulla keinoja, miten omakotiasuja voi vähentää energiankulutustaan.

Energiansäästö: 10 vinkkiä omakotiasujalle

1. Vähennä kulutusta

Kun kulutat vähemmän, niin asumisessa kuin muussa elämisessä, hiilijalanjälkesi pienenee. Vuosien 2000 ja 2016 välisenä aikana kotitalouksien kulutusrakenne muuttui vähähiilisemmäksi. Hiilijalanjälki pieneni kuusi prosenttia. Samalla aikavälillä teknologinen muutos pienensi kotitalouksien hiilijalanjälkeä 13 prosenttia. Mutta kulutuksen kasvu kohotti hiilijalanjälkeä peräti 31 prosenttia, joten kokonaismuutos oli 12 prosenttia plussalla. Suomessa tämä tarkoitti 6,7 miljardin hiilidioksidikilon lisäkuormitusta ilmakehään.

2. Puhtaan omantunnon valot

Hehkulamput ovat jo historiaa. Jotkut tosin hamstrasivat niitä muutaman vuosikymmenen tarpeisiin, ”koska niistä tulee niin nätti valo”, mutta kaupoista niitä ei enää löydy.

Useimmista halogeenilampuista tuli lainsuojattomia EU:ssa puolitoista vuotta sitten. Seuraavaksi lähtevät loisteputket ja samaan tekniikkaan perustuvat niin sanotut energiansäästölamput. Jälkimmäisten myyntiä ei olla kieltämässä, mutta ledit ovat lujaa kyytiä syrjäyttämässä ne ominaisuuksiltaan ylivoimaisena vaihtoehtona.

Hehkulampun hyötysuhde on 1,5–2,5 prosenttia, energiansäästölampun 7–10 prosenttia ja ledin noin 25 prosenttia. Ja ledien tuotekehitys jatkuu. Tosin tuo hehkulampun ylimääräinen 98 prosenttia muuttuu etupäässä lämmöksi. Ettei se ainakaan Pohjolan talvessa aivan haaskuun mene.

3. Energiapihi? Todista se!

Jo vuonna 2012 WWF Suomi järjesti kampanjan, joka pyrki kotitalouksien hiilijalanjäljen pienentämiseen. Asumisen osalta suositeltiin muun muassa energiakartoituksen tekemistä ja rakennuksen energiatehokkuuden kasvattamista ainakin yhdellä energialuokalla. Nykyisin kaikissa uusissa taloissa pitää olla energiatodistus, ja kaikissa vanhoissakin taloissa, kun niitä myydään tai vuokrataan.

Energialuokka määräytyy energiatehokkuuden vertailuluvun eli E-luvun mukaan. Siihen vaikuttavat muun muassa seinien paksuus, eristykset, ikkunoiden rakenne ja tiivistykset, ilmanvaihtoratkaisut ja lämmitysjärjestelmä. Laskutapa selitetään kohdassa ”Laske lämmityssäästösi”. Lähes jokainen uudisrakennus pääsee A- tai B-luokkaan, mutta 70 prosenttia vanhoista omakotitaloista asettuu luokkaan D tai E.

Energiankulutuksen ja terveyden kannalta suositeltu lämpötila oleskelutiloissa on 20–22 astetta ja makuuhuoneessa 18–20 astetta.

4. Automaatio rajoittaa

Kun antaa talotekniikan säädöt ja ohjaukset automatiikan hoidettavaksi, säästyy rahaa, aikaa ja vaivaa. Ja käytönaikainen hiilijalanjälki pienenee.

Lämmitystä voidaan ohjata säätietojen, sisälämpötilojen ja sisätilojen käytön mukaan. Jos automaatiojärjestelmä tietää, että talo on tyhjillään, lämmitystä ja ilmanvaihtoa vähennetään automaattisesti. Lämmitys voidaan säätää toimimaan myös huonekohtaisesti.

5. Lisää villaa yläpohjaan

Jopa suhteellisen nuorissa taloissa yläpohjan eristykset voivat olla melko vaatimattomat. Tiukemmat energiamääräykset tulivat voimaan vasta 2010-luvulla.

Parikymmentä vuotta vanhassa talossa yläpohjan eristepaksuus on yleensä noin 300 millimetriä. Kun siihen puhaltaa päälle toisen mokoman, lämmitysenergiaa säästyy jopa parinsadan euron arvosta vuodessa.

Vanhoissa rintamamiestaloissa eristeenä on usein käytetty kutteripurua. Vaikka hyväkuntoinen purueriste jätettäisiinkin paikalleen, eristeen yläosassa saattaa olla mikrobikasvustoa, joka kannattaa poistaa ennen uuden eristeen lisäämistä.

6. Laske lämmityssäästösi

Energiatehokkuuden vertailuluku lasketaan määrittämällä laskennallinen ostoenergian kulutus ja painottamalla se energiamuodon kertoimella. Tulos ilmoitetaan jakamalla painotettu vuosikulutus rakennuksen lämmitetyllä pinta-alalla. Mittayksikkönä on siten kWh/(m² v) kertoimet:

  • sähkö 1,2
  • fossiiliset polttoaineet 1,0
  • kaukolämpö 0,5
  • uusiutuvat polttoaineet 0,5

Ja koska puhutaan vain ostoenergiasta, esimerkiksi maalämpöpumpun kertoimena on sähkön 1,2. Ostoenergian määrä on tietysti hyvin pieni verrattuna maalämpöpumpun lämmitystehoon. Vielä joitakin vuosia sitten maalämpöpumpun asentamista suositeltiin vain sellaisiin saneerauskohteisiin, joissa on lattialämmitys. Pumput tuottivat ilman sähköavustusta liian haaleaa vettä patteriverkostoon. Uudet maalämpöpumput pystyvät taikomaan jopa yli 60-asteista lämmitysvettä turvautumatta varaajan sähkövastuksiin.

7. Ikkunalla on arvonsa

Valmistajille vapaaehtoisessa ikkunoiden energialuokituksessa lasketaan vertailuluku, E-arvo. Se kertoo, kuinka paljon ikkuna aiheuttaa lämmitystarvetta vuodessa. Luokiteltu ikkuna saa energiamerkin kylmälaitteista tutulla asteikolla A++–G.

Lämmönläpäisykerroin eli U-arvo kuvaa rakenteen eristävyyttä. Mitä pienempi arvo, sitä parempi lämmöneristys. Yksikkö on W/(m² K) ja kuvaa sitä, monta wattia lämpötehoa siirtyy yhden neliömetrin rakenteen läpi, kun lämpötilaero on yksi kelvin. Tyypillinen U-arvo vanhoissa kaksilasisissa ikkunoissa on 2,7. Nykyisten rakentamismääräysten mukaan uudisrakennuksen ikkunoiden U-arvo saa olla korkeintaan 1,0. Parhaissa nelilasisissa ikkunoissa U-arvo lähentelee jo 0,5:ttä.

U-arvo on kuitenkin vain yksi – joskin tärkein – energialuokituksessa käytetty kriteeri. Muut ovat auringonsäteilyn kokonaisläpäisykerroin eli g-arvo sekä koko ikkunarakenteen ilmatiiviys. Parhaat uudet ikkunat voivat olla jopa kymmenen kertaa energiatehokkaampia kuin vanhat.

8. Kaveri painovoimaiselle

Parhaimmillaan painovoimainen ilmanvaihto on mainio tapaus. Ulko- ja sisäilman lämpötilaero imaisee tunkkaisen ilman hormiin ja korvaa sen venttiileistä virtaavalla ulkoilmalla. Ilma vaihtuu ilmaiseksi, eritoten talvella. Mutta juuri kylmillä keleillä moinen ilmanvaihtojärjestelmä on ekologisesti umpisurkea. Hormi puskee lämmintä ilmaa taivaalle, ja korvausilmaventtiileistä puhaltaa pakkanen sisään.

Hiilijalanjäljestään huolestuneella omakotiasujalla on muitakin mahdollisuuksia kuin koneellinen ilmanvaihto. Tai oikeastaan ei ole, mutta koneella voidaan pikkuisen auttaa painovoimaa.

Huonekohtaisessa ilmanvaihtokoneessa on yksi 100–120 mm läpivientiputki, joka on jaettu kahteen kanavaan. Toisesta puhalletaan ”käytettyä” sisäilmaa ulos, ja sen lämmöstä otetaan talteen jopa yli 80 prosenttia. Toinen kanava puskee raitista ulkoilmaa sisään ja esilämmittää sen talteen ottamallaan poistoilman lämmöllä.

9. Lopeta lotraaminen

Suomalainen käyttää vettä keskimäärin 140 litraa vuorokaudessa, siitä lämmintä vettä on noin 40 prosenttia. Jopa 30 prosenttia asuinrakennusten lämmitysenergian kulutuksesta menee käyttöveden lämmittämiseen.

Puolen tunnin suihkuja ottavalle teinille on turha motkottaa vedenkulutuksesta, mutta jos vaihtaa suihkusekoittajan malliin, joka rajoittaa virtaaman esimerkiksi kahdeksaan litraan minuutissa, säästää vuoden mittaan rutkasti rahaa ja ympäristöä. Perheen voi myös yrittää opettaa peseytymään merimiessuihkussa. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että suihku suljetaan aina saippuoinnin ajaksi.

Myös keittiön hana kannattaa vaihtaa virtausrajoitinnappulalla varustettuun malliin. Siinä maksimivirtaama on 6 l/min.

10. Jalanjälki paha, kädenjälki hyvä

Hiilikädenjälki on käsite, jota käytetään kuvaamaan ilmastohyötyä, joka syntyy, kun yritys tai julkisyhteisö ottaa käyttöön myönteisiä ilmastovaikutuksia synnyttäviä tuotantotekniikoita tai -prosesseja. Tekijöitä voivat olla esimerkiksi tuotantovälineiden kierrätys, hiilinielujen rakentaminen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttäminen. Lopputuotteen tai -palvelun käyttäjälle tämä tarkoittaa käytännössä pienempää hiilijalanjälkeä, vaikka viherpesun välttämiseksi vaikutusta ei haluta kuvailla tällä tavalla. Yhteisiä pelisääntöjä valmistellaan.

Julkaistu: 17.7.2020
Kommentoi »