”Kun Greta ja Mimi olivat muutaman kuukauden ikäisiä, järjestin juhlat, joita kutsuin Gretan ja Mimin teekutsuiksi. Ne eivät olleet nimiäiset tai ristiäiset, koska nimet olin kertonut jo synnytyslaitoksella. Nämä ovat olleet kaikista juhlistani parhaat.

Teekutsut olivat puhtaan ilon juhlat. Niissä ei ollut turhaa pönötystä, vaan tunnelma oli rento. Juhliin liittyi myös paljon kiitollisuutta, sillä olin käynyt läpi pitkät lapsettomuushoidot. Se, että pääsin juhlistamaan lasteni syntymää, oli vuosien urakan tulos.

Jälkikäteen olen kyllä miettinyt sitä, miten pystyin järjestämään kaiken. Juhlien teema oli Liisa Ihmemaassa -teekutsut. Edeltävänä yönä ompelin pimeässä huoneessa yhdellä kädellä vauvojen pitsimyssyihin sylinterihattuja. Koliikkivaivainen Mimi huusi toisessa kainalossa. Juhlapäivänä päällystin tarjoilupöydän elävällä sammaleella, jota olin tilannut puutarhaliikkeestä. Siitä tuli upea! Ennen juhlia imuroin sammaleesta pieniä ötököitä.

Mimin ja Gretan 7-vuotisjuhliin teema tuli tytöiltä: he halusivat Barbie-juhlat. Aikaisempina vuosina olemme juhlistaneet tyttöjen synttäreitä kotonamme ystävien ja sukulaisten kanssa. Nämä olivat ­ensimmäiset kaverisynttärit, ja kutsut lähtivät kaikille esikoulun 49 lapselle. Juhlia varten sain käyttööni tyhjän toimistotilan, jossa lapsilla on tilaa leikkiä.

Muutama viikko ennen juhlapäivää tein moodboardin, johon suunnittelin juhlien värimaailmaa ja visuaalista ilmettä, kukkia ja tarjoiluita. Näin teen aina isompien juhlien kohdalla. Haen paljon inspiraatiota netistä ja lehdistä.

Omiin illanviettoihini teen ruoat itse alusta loppuun, mutta lastenjuhliin tilaan kakun ja valtaosan muistakin tarjoiluista valmiina. Niin tälläkin kertaa. Varsinaiset järjestelyt tein juhlia edeltävän vuoro­kauden aikana. Hankin kankaat juhlapöydän ylle ja tein pöydän vuokratuista kuormalavoista. Ennen juhlien alkua asettelimme tyttöjen kanssa Barbiet tiipiihin, ja he kattoivat pöydän antamani esimerkin mukaan. Sitten jäimme odottamaan hetkeä, ­jona vieraat saapuvat.

Juhlissa on kyse vieraista. Järjestän juhlia siksi, että haluan tarjota rakkaille ihmisilleni elämyksiä. Siksi hyvät juhlat eivät mene pilalle, vaikka sähköt menisivät poikki tai ruoka loppuisi kesken. Kerran esimerkiksi suunnittelin vappupiknikin Kaivopuistoon, ja sitten alkoi sataa räntää. Siirsin juhlat kotiini, ja loimme ihanan piknikin olohuoneen lattialle. Ne olivat hyvät juhlat joka tapauksessa.

Kun juhlat alkavat, vieraani saavat aperitiivit. Sitten vaihdetaan kuulumisia. Jos ohjelmassa on pitkän kaavan illallinen, saatan käydä keittiön puolella valmistelemassa ruokia. Sitten, kun istumme pöytään, nautimme rauhassa hyvästä ruoasta ja keskusteluista. Plaseeraan aina Gretan ja Mimin pöytään aikuisten kanssa. He viihtyvät pöydässä yleensä aika pitkään, ja saattavat sitten mennä huoneeseensa leikkimään.

Minun juhlissani kännykät jäävät usein sivuun, ja siksi niistä tuleekin harvemmin taltioitua mitään esimerkiksi someen. Mielestäni juhlissa pitäisikin keskittyä ennen kaikkea hetkeen ja siitä nauttimiseen.

Olen kuullut esimerkiksi monen morsiamen sanovan, että päivä on mennyt stressatessa, kun vieraita on paljon ja juhliin on satsattu niin paljon. Siksikään en itse enää käytä päiväkausia juhlien järjestelyyn. En halua, että kivasta asiasta syntyy liikaa stressiä. Sen sijaan toivon, että juhlissa säilyy se ilo, josta alun perinkin innostuin.”