Kotivinkki

Elämä paratiisisaarella olikin kaukana unelmasta – Kun Heini muutti rakkauden perässä Indonesiaan, tropiikin arki iski kasvoille


Heini Härsilä oli matkustanut paljon tropiikissa, mutta kun hän muutti vakituisesti asumaan paratiisisaarelle Indonesiaan, ongelmat yllättivät.
Kuvat iStock, Heini Härsilä

Tammikuussa yhdeksän vuotta sitten lähdin kahden ystäväni kanssa Kaakkois-Aasiaan reppureissulle. Aloitimme viiden kuukauden matkamme Indonesiasta Bunakenin saarelta.

Paikka oli uskomattoman kaunis, ja päivät kuluivat sukeltaessa maailman upeimmissa vesissä. Illalla istuimme rantabaarissa tai nuotion ääressä juomassa olutta ja juttelemassa muiden sukeltajien ja sukelluskouluttajien kanssa kaloista.

Kun ystäväni päättivät jatkaa matkaansa seuraavaan kohteeseen, en halunnut lähteä. Olin rakastunut sukelluskouluttajaani, komeaan ja hauskaan rastapäiseen brittimieheen. Päätin jäädä saarelle ja opiskella sukelluskouluttajaksi.

Perhe, työ ja opiskelu vetävät ulkomaille

Kun asuin vielä Suomessa, haaveilin lähes päivittäin seuraavasta reppureissustani tropiikkiin. Olin rakastunut Aasiaan opiskeltuani muutaman kuukauden Singaporessa ja halusin matkustaa mahdollisimman paljon ennen kuin asettuisin aloilleni Suomessa. Työskentelin media-alalla ja säästin koko ajan ison osan palkastani tulevia reissuja varten.

Kaukomailla reissaamisesta tuli elämäntapa, mutta en ollut valmis jättämään perhettäni ja ystäviäni pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan.

Moni kavereistani kuitenkin jätti Suomen. Paras ystäväni muutti Meksikoon opiskelemaan espanjaa ja treenaamaan salsaa. Naapurini toteutti lapsuudenhaaveensa ja muutti Islantiin. Yksi kaveri oli työharjoittelussa Italiassa ja toinen matkaoppaana Kuubassa. Jokainen heistä löysi uudesta maasta puolison, ja moni jäikin sille tielle.

"Suomalainen sauna Harvian kiukaalla lämpeni viidakon kätköissä Bunakenilla joka lauantai. Turistit ympäri maailmaa ihastuivat saunomiseen, ja löylyveden koivutuoksu helpotti koti-ikävääni", Heini kertoo.

Suurimpia syitä ulkomaille muuttoon ovat perhe, työ ja opiskelu, kertoo yli 40 vuotta ulkosuomalaisia tutkinut dosentti ja tietokirjailija Ismo Söderling Siirtolaisinstituutista. Moni myös muuttaa lämpöön eläkepäiviä viettämään.

Kukaan ei tiedä ulkomailla asuvien suomalaisten todellista lukumäärää. Moni ei ilmoita muutostaan Suomen viranomaisille, eikä ulkosuomalaisen määritteleminen ole kovin helppoa. Se kuitenkin tiedetään, että yleensä suomalaiset muuttavat joko Ruotsiin tai muualle Eurooppaan. Kaikkiaan ulkosuomalaisia eli Suomen ulkopuolella asuvia Suomen kansalaisia tai suomalaista syntyperää olevia henkilöitä ja heidän jälkeläisiään on yli kaksi miljoonaa. Aasiassa heistä majailee hyvin marginaalinen joukko.

– Vuosittain vain muutama sata suomalaista muuttaa Aasian maihin kuten Kiinaan, Japaniin ja Intiaan. Thaimaa toki vetää suomalaisia, mutta siellä viihdytään vain talven yli.

Hedonismi lisääntyy koko ajan. Se näkyy muuttoina erikoisiin paikkoihin.

Heitä Söderling kutsuu talvilinnuiksi, jollainen itsekin olin. En kuitenkaan vain vältellyt pakkasasteita vaan halusin elää, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, ennen kuin olisi myöhäistä.

Söderling kertoo törmänneensä tutkijantyössään samaan. Ulkomaille muuton syyt ovat pysyneet pitkään melko samoina, mutta nuoret lähtevät nykyään maailmalle myös ilman sen kummempaa syytä.

– Hedonismi lisääntyy koko ajan. Se näkyy muuttoina erikoisiin paikkoihin sekä lastenhankinnan ja perheellistymisen vähenemisenä. Aikuisuutta halutaan myöhentää.

Myös kodittomat koirat ansaitsevat jouluaterian. Eläinsuojelujärjestötyön kautta pääsen auttamaan sekä eläimiä että ihmisiä ja samalla olen löytänyt paikkani paikallisessa yhteisössä Filippiineillä.

Hyppy tuntemattomaan

Hyvästelin rastamiehen ja palasin Suomeen töihin, kun viiden kuukauden reissuni Indonesian Bunakenilla oli ohi. Saarella vietetyt kuukaudet olivat olleet juuri sitä, mistä olin salaa haaveillut: sukeltamista kirkkaissa vesissä kilpikonnien kanssa ja elämää ilman suorittamista.

Kotona mietin, pitäisikö minun lähteä unelmieni perässä maapallon toiselle puolelle. Rantapoikani oli itse jättänyt armeijauran Irakin aavikolla ja päättänyt muuttaa elämänsä suunnan kertaheitolla. Pystyisinkö itse yhtä rohkeaan päätökseen? Kestäisikö tuore parisuhteeni, jos muuttaisin Bunakenille elämään arkea? Menisivätkö vuosien opinnot hukkaan, jos valitsisin nyt märkäpuvun ja kaasupullot?

Arki marraskuisessa Suomessa iski vasten kasvoja ja teki päätöksen puolestani. Kärsin Suomessa unettomuudesta ja vatsavaivoista. Ahdistuin pimeydestä ja media-alan epävarmuudesta. Myös Suomen poliittinen ilmapiiri pelotti, enkä ollut ajatusteni kanssa yksin: Suomen ahdas ilmapiiri on yksi syy sille, miksi yli 17 000 suomenruotsalaista nuorta on lähtenyt Ruotsiin 2000-luvulla, selviää ajatushautomo Magnan tekemästä tutkimuksesta.

Punnittuani eri vaihtoehtoja päätin ottaa riskin ja hypätä tuntemattomaan: muutin unelmieni perässä tropiikkiin Bunakenin saarelle Indonesian koilliskolkkaan.

Irtisanouduin työpaikasta hääpäivänämme.

Olin pelännyt turhaan. Pidin elämästäni vaatimattomassa bambumökissä merenrannalla vailla mukavuuksia enemmän kuin elämästäni Suomessa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin oikeasti onnellinen ja tyytyväinen itseeni sekä elämääni, vaikka kaipasin kipeästi ystäviäni ja perhettäni.

Sain heti töitä viereiseltä saarelta italialaisesta sukellusresortista. Olin innoissani, kun pääsin opettamaan sukellusta ja näyttämään taitoni. Rakkaus rastamiehen kanssa roihusi arjessa, ja ryhdyimme suunnittelemaan häitä.

Parissa kuukaudessa työnantajani osoittautui epäreiluksi. Lopulta irtisanouduin hääpäivänäni: viimeinen niitti oli se, että pomo yritti peruuttaa juhlamme. Olin pettynyt, sillä Suomessa olin luotettu ja pidetty työntekijä, ja nyt jouduin aloittamaan kaiken jälleen alusta. Ajatus kotiinpaluusta kävi mielessä monta kertaa.

Kävin tekemässä töitä Suomessa muutaman kuukauden ajan. Vuoden kuluttua irtisanoutumisesta sain työn sukelluskouluttajana kotisaareltamme samasta paikasta kuin mieheni, ja elimme monen mielestä kadehdittavaa elämää palmun alla.

En ollut koskaan edes suunnitellut meneväni naimisiin, mutta häämme trooppisella paratiisirannalla olivat kuin satukirjasta.

Yllättäviä vastoinkäymisiä

Työskentely päiväntasaajalla ei ollut lomailua. Työpäivät alkoivat monesti aamukuudelta vuorovesivaihtelun vuoksi ja päättyivät puoliltaöin. Töitä oli usein seitsemänä päivänä viikossa.

Olin asiakaspalvelija koko hereilläoloaikani. Välillä satoi vettä viikkotolkulla ja termiitit tuhosivat bungalowit, joissa me ja asiakkaat asuimme. Jouluna paikalliset työntekijät eivät ilmestyneet töihin, ja tupa oli täynnä sukeltajia. Otin hankalien asiakkaiden negatiiviset palautteet liian henkilökohtaisesti. Yritin miellyttää kaikkia tajuamatta, etten voisi ikinä onnistua.

Olin oleskellut pidempiä aikoja kehittyvissä maissa, eivätkä monet trooppiset vastoinkäymiset tulleet yllätyksenä. Olin jo oppinut, että Kaakkois-Aasiassa elämänrytmi on hyvin toisenlainen kuin Suomessa ja etteivät asiat tapahdu samaan tapaan tehokkaasti.

Kesti kuukausia, ennen kuin sain työluvan ja oleskeluviisumin. Lähin oikea ruokakauppa oli puolen tunnin venematkan päässä mantereella, mutta kaupan valikoimissa ei ollut edes jogurttia.

Kaikki vaatteeni homehtuivat käyttökelvottomiksi ja hyönteiset söivät reikiä parhaisiin puseroihini. Elektroniikka ei kestänyt ilmankosteutta, joten kalliit läppärit, kamerat ja puhelimet simahtivat yksi toisensa jälkeen.

En osannut odottaa, että paikallisten ystävien löytäminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Suomessa minulla oli laaja ystäväpiiri ja olin tottunut puhumaan heidän kanssaan avoimesti. Bunakenilaiset työkaverini käänsivät selkänsä, jos olimme eri mieltä työtavoista tai jos annoin ohjeita parempaan asiakaspalveluun.

Olin mukana tuntemattomien ihmisten kaverikuvissa ja lipitin palmuviiniä karaokemökää kuunnellen, vaikka tosiasiassa halusin vain kotiin katsomaan Game of Thronesia.

Turisteille paikalliset olivat aina mukavia mutta jäivät usein kiinni valehtelusta ja varastamisesta. Samaan hiileen puhaltaminen oli heille tuntematon käsite.

Siirtolaisinstituutin Ismo Söderlingin mukaan kulttuurierot sekä kielimuuri vaikeuttavat sopeutumista uuteen kotimaahan. Saman jouduin kokemaan itsekin: vaikka opin nopeasti puhumaan indonesiaa auttavasti, keskustelut eivät koskaan edenneet saaren väen kanssa pinnallista tasoa syvemmälle.

Lisäksi kulttuuriemme välinen kuilu esti todellisen ymmärtämisen. En käsittänyt, miksi ihmiset ovat välinpitämättömiä ympäristön suhteen ja miksi kukaan ei suunnitellut tulevaa lainkaan.

Yritin olla osa yhteisöä mutta jäin aina ulkopuoliseksi. Maistelin kohteliaasti mitä epämiellyttävimpiä paikallisherkkuja ja kasvissyöjänä kieltäydyin vain lepakonsiipikeitosta ja koirapaistista.

Osallistuin kyläjuhliin, olin mukana tuntemattomien ihmisten kaverikuvissa ja lipitin palmuviiniä karaokemökää kuunnellen, vaikka tosiasiassa halusin vain kotiin katsomaan Game of Thronesia.

Joka kylässä oli pari televisiota, kenelläkään ei ollut internetiä eikä tietokonetta. Kaipasin rakkaita ystäviäni Suomessa järkyttävän paljon.

Mieheni rakastaa karjalanpiirakoita ja leipoo niitä usein.

Muutos parempaan

Asuin saarella viisi vuotta, sillä elämäntyylissä oli kuitenkin myös paljon positiivisia puolia. Heräsin aamuisin pirteänä ja menin töihin aina hymyillen. Rakastin työtäni sukelluskouluttajana ja sain viettää paljon aikaa puolisoni kanssa. Sain asua uskomattoman kauniissa paikassa. En edes omistanut kalenteria!

Päätimme kuitenkin vaihtaa maisemaa, kun pienellä saarella asuminen alkoi ahdistaa ja huomasimme kamppailevamme samojen työhön liittyvien ongelmien kanssa vuodesta toiseen.

Nyt olemme asettuneet Filippiineille Panglaon saarelle. Täällä paikallisten ystävien saaminen on helpompaa, sillä filippiiniläisten englannintaito päihittää indonesialaisten mennen tullen. Yhteydenpito Suomeen on hyvän internetyhteyden vuoksi helppoa.

Nykyisellä työnantajallani on tarpeeksi työvoimaa, ja päivissäni on myös vapaa-aikaa. Näen ystäviä ja joogaan. Teen vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä ja sitä kautta olen päässyt mukaan paikalliseen yhteisöön.

Pidämme yhdessä huolta sadoista kulkukoirista ja järjestämme tapahtumia, joissa kaikki saavat tuoda lemmikkinsä ilmaiseksi leikattavaksi. Muutokset ovat olleet kahdessa vuodessa merkittäviä, ja tuntuu hyvältä auttaa.

Välillä unohdan arjessa, kuinka kauniissa paikassa saan elää.

Saarelle avattiin juuri kansainvälinen lentokenttä, vaikka luonto ei kestäisi enää yhtään kuormitusta. Rannat täyttyvät roskasta, ja riutoilla on vähemmän ja vähemmän kaloja. Merten tila huolestuttaa minua.

Mietin, haluanko perustaa perhettä maapallolle, joka on ylikansoitettu ja turmeltu. Perheen perustamiseen liittyy myös muita kysymyksiä. Jos haluaisin lapsen, haluaisin kasvattaa hänet Suomessa. En ole kuitenkaan varma, sopeutuisiko mieheni Suomen pakkasiin ja ahtaaseen ilmapiiriin.

Sen olen päiväntasaajan elämänrytmistä oppinut, että elämä kannattaa elää päivä kerrallaan. Turha murehtiminen tai liika suunnittelu eivät loppujen lopuksi paranna elämänlaatua pätkääkään. Tässä on nyt hyvä olla, ainakin hetken.

Kerron sukellusoppilailleni merten monimuotoisuudesta ja siitä, kuinka tärkeä meri on koko planeetalle. Koralliriutta asukkaineen on käsittämätön rikkaus, joka jää monelle tuntemattomaksi.
Julkaistu: 18.2.2019