Toukokuun lopulla Eila Härköjärven puutarhan väriloisto on huipussaan. Koivujen ja muiden pihapuiden lehdet ovat vielä keskenkasvuiset ja heleänvihreät.
Niiden latvusten alla levittäytyy kevätkukkien koko kirjo. Puhtaan punaisia ja auringonkeltaisia loistokevätesikoita ja sähkönsinisiä kevätkaihonkukkia ja helmililjoja tasapainottavat hennon pastellisävyiset tulppaanit, jouluruusut ja kirjopikarililjat sekä kelta- ja valkovuokkomättäät.
Ilmassa leijuu valkonarsissien vieno parfyymi. Hailakanviolettikukkainen sinikämmen ja valkokukkainen kolmilehti ovat Eilan kevätkukkijoiden näyttävimpiä erikoisuuksia, mutta aivan kaikissa kevään kukissa on hänen mielestään jotakin erityistä.
– Tavallisesti kiinnitän huomiota kasvien lehtimuotoihin ja -väreihin, mutta keväällä kukat ovat tärkeimpiä, Eila paljastaa.
Hän on rakentanut puutarhaansa metsän keskelle vähän kerrassaan. Kotitalo on seisonut paikallaan jo 40 vuotta, mutta sitä ympäröivä tontti alkoi täyttyä istutuksista 1990-luvun puolivälissä.
Eila kertoo, että hän ei ole suunnitellut puutarhan kukkapenkkejä juuri mitenkään. Uusia istutusalueita perustettiin kiviseen metsämaahan yksinkertaisesti sinne, minne niitä pystyi tekemään. Kaikenkirjavat kasvit kuitenkin sointuvat kauniisti toisiinsa, kuten luonnossakin.
– Täällä ei ollut mitään valmiina. Kun aloitin puutarhanhoidon, höyrähdin heti niin, että tilailin kaikenlaisia siemeniä ja kylvin niitä niin paljon, että kasvihuone oli monia vuosia keväisin aivan täynnä taimista. Alkuaikoina kaikki kasvit olivat minusta hyvin harvinaisia ja hienoja.
Kasvit ovat olleet Eilalle tärkeitä aina. Hän hymyilee haikeasti kuvaillessaan lapsuudenkotinsa puutarhaa ja lähiluontoa sekä äidin vaalimia huonekasveja. Omaa puutarhaansa laittaessaan Eila löysi itsestään keräilijän.
Sen seurauksena tavallisen valkovuokon rinnalla kukkii nyt kaksitoista tutun luonnonkasvin muunnosta sekä ternivuokkoa, kelta- ja valkovuokon hailakankeltakukkaista risteymää. Vaaleankeltaiset kellokukkansa avannut keltakielokki (Uvularia grandiflora) on yksi Eilan vuosien etsintöjen jälkeen löytämistä keräilyharvinaisuuksista. Viidenkymmenen korealehtisen kuunliljan kokoelmasta näkyy tähän aikaan vuodesta vasta pieniä alkuja siellä täällä.
Suuri osa puutarhan kasveista on Eilan omien siemenkylvöjen tulosta. Helpointa hänestä on akileijojen ja esikoiden kasvatus. Niiden tarvitseman kylmäkäsittelyn Eila hoitaa niin, että hän kylvää siemenet syksyllä maahan ja antaa talven tehdä työn. Luonnollisen kylmäkäsittelyn jälkeen siemenet alkavat seuraavana keväänä itää.
Jos kaikille taimille ei löydy heti tilaa puutarhasta, Eila istuttaa ne odottamaan vuoroaan läheiselle peltokaistaleelle.
Perennojen lisäksi Eila on kokeillut myös puiden taimikasvatusta. Monimetriseksi ja jykevärunkoiseksi varttunut lehtikuusi sai 25 vuotta sitten alkunsa kävystä, jonka Eilan mies toi kotiin tuliaisena. Eila kylvi kaikki kävystä karistamansa siemenet, joista yksi ainoa iti.
Tontin olosuhteet ovat osoittautuneet monelle arallekin lajille yllättävän suotuisaksi. Korkealla mäen päällä havumetsän suojassa viihtyvät niin köynnöshortensiat ja pähkinäpensaat kuin mandariinikuusama ja kultasadekin, vaikka ne ovat kolmosvyöhykkeellä menestymisensä äärirajoilla. Jostakin syystä kuitenkaan värimintut eivät Eilan sinnikkäistä kokeiluista huolimatta ole suostuneet jäämään puutarhan pysyviksi asukkaiksi.
– Kaikki kasvit tuntuvat niin läheisiltä, että kyllä minä aina suren, jos joku niistä häviää. Saatan ostaa uuden taimen ja kokeilla tarvittaessa vielä kolmannenkin kerran, jotta saisin jonkun oikein ihanan kasvin menestymään täällä.
Piikkiaraliaan Eila tosin työlääntyi lopulta niin, että nyt hän ei enää edes haikaile sen perään. Kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen Eila tuumi, että koko kasvi onkin oikeastaan liian piikkinen ja isokokoinen hänen puutarhaansa.
Kasvien parissa työskentely on Eilasta puutarhassa ihaninta. Mikään ei voita maan kaivelua ja kuopsuttelua tai uusista kasvihankinnoista haaveilua. Viime vuosien raskas työ omaishoitajana vei voimia, ja rikkaruohot pääsivät vähän villiintymään, mutta nyt Eila taas perkaa päättäväisesti puutarhaa vuohenputkista, voikukista ja juolavehnästä.
Puutarhassa hänelle tulee rauhallinen olo, ja pienet kolotukset lakkaavat vaivaamasta. Kun puutarhapäivä päättyy iltaan, Eila ei vieläkään malta mennä sisälle.
– Kuten varmasti huomaat, minä rakastan polkuja. Olen kirjoittanut niistä runojakin. Iltaisin kuljeskelen puutarhani polkuja pitkin ja vain katselen ympärilleni. Tuntuu ihanalta ajatella, että kesä on vasta alussa.
Haaste: liikaa leviävät lajit
Eila Härköjärven puutarhaan on vuosien varrella kertynyt monia perennalajeja, jotka leviävät lehtomaisen mehevässä maassa turhankin hyvin. Eila jakaa niiden taimia usein ja siirtää ylimääräiset uusille kasvupaikoille, mutta joidenkin lajien kohdalla tämäkään keino ei riitä. Innokkaimpia tilanvaltaajia ovat himalajantyräkki, akileijat ja ukonkellot.
– Himalajantyräkin ylimääräisiä alkuja olen onnistunut vaihtamaan toisiin taimiin muiden kasviharrastajien kanssa. Ukonkellot taas eivät kelpaa kenellekään. Niitä taitaa jo olla kaikilla, joten ei auta kuin repiä ylimääräiset pois ja kiikuttaa kompostiin. Akileijoja käytän hyödyksi uusien istutusalueiden täytekasveina, sillä muuten ne ovat usein jonkin aikaa paljaan näköisiä.
- Muista, että kirjavalehtisetkin muodot saattavat hyvällä kasvupaikalla intoutua valtaamaan alaa lähes kasvin vihreälehtisen perusmuodon veroisesti. Eila on esimerkiksi huomannut, että myös kirjavalehtinen ruttojuuri leviää niin, että sitä pitää rajoittaa.
- Varmista, etteivät helposti leviävät kasvit karkaa puutarhastasi luontoon. Esimerkiksi voimakaskasvuinen kosteikkojen kasvi keltamajavankaali voi peitota alleen alkuperäisen luonnonkasvillisuuden.
- Hyödynnä helposti leviäviä kasveja uusilla istutusalueilla, sillä ne tuovat nopeasti runsauden tuntua ja peittävät multapintaa rikkaruohoilta. Huolehdi kuitenkin, etteivät pikku taimet jää reipaskasvuisten lajien jalkoihin.
Nämä keväällä kukkivat kasvit viihtyvät lehtomaisessa metsäpuutarhassa
Tarhajouluruusu
Helleborus Orientalis-ryhmä
Valovaatimus: puolivarjosta varjoon
Korkeus: 20–45 cm
Kukinta-aika: huhti–toukokuu
Sinikämmen
Glaucidium palmatum
Valovaatimus: puolivarjosta varjoon
Korkeus: 50–70 cm
Kukinta-aika: toukokuu
Loistokevätesikko
Primula Polyantha-ryhmä
Valovaatimus: aurinkoisesta puolivarjoon
Korkeus: 15 cm
Kukinta-aika: touko–kesäkuu
Hämyvuokko
Anemone nemorosa ’Robinsoniana’
Valovaatimus: aurinkoisesta puolivarjoon
Korkeus: 15 cm
Kukinta-aika: touko–kesäkuu
