Moni ei ehkä ostaisi kotia samanlaisena pakettina kuin Outi Puro. Neljän lapsen äiti oli vasta eronnut, kun hän kuuli Turun keskustasta purettavasta pop-up-kaupasta. Artisti Lauri Tähkän hirsinen Lintukoto-kauppa oli Outin mielestä omiaan nousemaan kuin feenikslintu uudeksi rakennukseksi Lietoon, Ilmarisen kylämäiselle asuinalueelle. Purettu ja uudelleen rakennettu talo tuntui ajatuksena täydelliseltä, onhan Outin perusperiaatteena kaiken mahdollisen hankkiminen käytettynä ja vastuullisesti valmistettuna. Miksi hän siis ei rakennuttaisi kotiaan samalla periaatteella?

Ensin Outilla oli pieni metsäinen tontti, kuin puiden sylissä lepäävä puolisalainen paikka. Sen keskelle nousi talo hänelle ja hänen kolmelle nuorimmalle lapselleen Aarolle, Eelikselle ja Arnelle. Hertta-tytär on jo muuttanut omilleen. Aivan sellaisenaan entinen kauppa ei kuitenkaan sopinut perheen tarpeisiin, vaikka alkuun nelikko asuikin tuossa 24-neliöisessä pikkumökissä. Koko perhe ideoi, ja Outi piirsi uutta.

Alkuperäisen rakennuksen kylkeen päätettiin liittää lisäsiipi, jonne tehtiin poikien kabinetit, kuten Outi niitä nimittää. Käytävän varrella on kolme suurta ikkunaa, joiden edessä on kunkin pojan koulupöytä. Ikkunoiden väliset tilat ovat täynnä säilytystilaa. Äidin makuuhuone tehtiin parvelle, joka rakennettiin oleskelutilan ja keittiön yläpuolelle. Talohan oli alun perin korkea kuin linnunpönttö ainakin, eli parvelle oli reilusti tilaa.

Ulkoa musta talo on sisältä täynnä lämpöä, hirsien lämmintä kultaa ja vanerin vaaleutta. Vaikka rakennusmiehet ihmettelivät, Outi piti päänsä ja halusi siirtää myös vanhan kaupan lattian sellaisenaan kotiinsa. Se on vain hiottu, jotta kenkien pohjissa kulkeutunut lika saatiin pois.

– Miksi pelkäisimme vanhoja kolhuja ja naarmuja, kun niitä syntyy joka tapauksessa koko ajan lisää? Ja kolhuthan tekevät meistä ihmisistäkin persoonallisia, Outi toteaa.

Kodin sydän on alakerran tupakeittiö. Sinne rakennettiin keittiöliikkeen näyttelystä purettu kaapisto, joka oli mitoiltaan ja tyyliltään kuin tänne tarkoitettu. Nurkassa on nopeaa lämpöä uhkuva kamiina, jota lämmitetään etenkin talvella usein, jopa pari kertaa päivässä. Samalla valmistuu mutteripannullinen höyryävää, vahvaa kahvia. Oleskelutilan lepakkotuolit ovat Outille erityisen rakkaat, sillä ne ovat yksi Mum’sin ensimmäisistä tuotteista.

– Nautin siitä, kun voin karsia turhia tavaroita pois ja antaa tilaa sellaisille, joita oikeasti pidän arvossa. Haluan nähdä tilan tavaroilta, Outi kertoo.

Poikien huoneisiin johtava käytävä on kuin valolaatikko. Poikien työpöydät ovat käytävällä, kukin yhden ikkunan edessä. Sisällä huoneissaan heillä on käytännössä vain sängyt ja vaatekaapit.

– On kiva katsoa, kuinka he tekevät koulutehtäviään vieretysten istuen. Aaro viettää juuri abivuottaan, joten hän kuluttaa paikkaansa erityisen paljon.

Taloa ympäröivät terassit, ja aurinko paistaa läpi päivän jollekin talon sivuista. Takapihalla on merikontti, joka toimii Outin eettisen designyrityksen Mum’sin varastotilana, ja pihalle on suunnitteilla myös pieni, perinteinen saunarakennus.

– En haluaisi mitään hienoa ja hintavaa, vaan pienen pihasaunan, jonne kantaisin itse vedet, Outi painottaa.

– Ihanne olisi, että rakennukset muodostaisivat perinteisen keskuspihan, jolla Ruusu-koirammekin viihtyisi. Nyt se tuntuu seikkailevan vähän liiankin mielellään viereisessä metsässä.

Outi kuitenkin suhtautuu sauna-asiaan kiirehtimättä. Ehkä vastaan tulee täsmälleen sopiva purettava aitta, josta voisi muokata saunan. Näillä projekteilla ei ole kiire. Tärkeämpää on toteuttaa unelmansa omalla tavallaan. Kun kerran päättää toteuttaa kierrätysideologiaa, sillä mennään.

– Kaikki ei osu kohdalle silloin kuin itse haluaisi. Sitten vain odotellaan.